Naurettavaa politiikkaa - politiikan tuottaminen ja huumorin mekanismit tv-sarjassa Itse valtiaat
PUHAKKA, SANNA (2007)
PUHAKKA, SANNA
2007
Sosiologia - Sociology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-04-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16750
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16750
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella viihteen ja politiikan jaettuja maailmoja. Tutkimuksen yksilöity kohde on viihdeohjelma nimeltä Itse valtiaat. Tutkimus on sosiaalitieteellistä kulttuurintutkimusta, joka ammentaa teorioitaan ja käsitteitään myös tiedotusopin, journalismin ja mediakulttuurin parista. Tutkimuksen keskeinen tavoite on ymmärtää Itse valtiaiden tuottamaa fiktiivistä kerrontaa osana yhteiskunnallista todellisuutta. Tutkimuksen analyysi jakautuu kahteen osaan tutkimuskysymysten mukaisesti. Ensinnäkin tutkielma selvittää millaista politiikkaa sarja tuottaa osana viihteellistä ilmaisuaan. Politiikan teorioista keskitytään politiikan viihteellistymiskehityksenä nähtyyn ilmiöön. Tavoitteena on selvittää, onko Itse valtiaat tv-sarjan tuottama politiikka yhdenmukainen viihteellistyneen politiikan representaatioiden kanssa. Toiseksi tutkimuksen tavoitteena on tarkastella Itse valtiaiden käyttämiä huumorin mekanismeja. Huumorin analyysin tarkoituksena on selvittää sarjan tarjoaman poliittisen satiirin luonne. Tutkimuksen aineisto koostuu viiden jakson lähilukuaineistosta. Jaksot ovat eri tuotantokausilta ja eroavat myös sisällöllisiltä teemoiltaan.
Politiikan representaatioita tarkasteltiin kehysanalyysin avulla. Lähiluvun kautta aineistosta erotettiin kolme erilaista politiikan kehystä, yhteistyökehys, kilpailukehys ja maallikkokehys, joiden kautta politiikka ilmenee eri representaatioin. Nämä kolme kehystä tarjoavat näkökulman sarjan tuottaman ja määrittelemän politiikan tarkasteluun. Kehysten kautta voitiin havaita, että Itse valtiaat osaltaan tukee politiikan viihteellistä representaatiota, sillä sarjan politiikan määrittely ja tuottamistapa ovat osittain yhdenmukaisia viihteellistyneen politiikan ideoiden kanssa. Sarja tuottaa kuitenkin myös viihteellistyneelle politiikalle vastakkaista, poliittisiin prosesseihin kiinnittynyttä poliittista representaatiota. Näin ollen sarja myös rikkoo viihteellisen politiikan esitystapoja. Kaiken kaikkiaan sarjan käyttämät politiikan representaatiot painottavat politiikan muuttumattomuutta ja toistavat median jo käyttämiä representaatioita. Näin ollen Itse valtiaat ei onnistu tuottamaan politiikkaa uudella tai vaihtoehtoisella tavalla. Tästä syystä ohjelman viihteellinen luonne selkeästi korostuu.
Sarjan sisältämää huumoria tarkasteltiin lähiluvun keinoin erottaen erilaisia huumorin mekanismeja. Näitä mekanismeja tarkasteltiin sekä suhteessa sarjassa ilmeneviin kehyksiin että huumorin teorioihin. Satiiri perustuu huumorin käyttöön hyökkäystarkoituksessa, ja näin ollen huumori ymmärretään satiirissa usein ylemmyysteorian mukaisesti. Itse valtiaissa korostuu kuitenkin keskeisesti inkongruenssiteorian mukainen huumori, jolloin satiirin terä heikkenee. Sarja sisältää myös henkilöhahmoja suojelevia elementtejä, eikä poliitikkojen naurettavaksi tekeminen onnistu muuten kuin maallikkokehyksen sisällä. Itse valtiaiden huumori näyttäytyy varovaisena, eikä sitä voi kutsua teräväksi satiiriksi. Myöskään politiikan karnevalisointi ei onnistu, sillä naurun kautta tuotettua nurinkääntöä ei tapahdu. Poliitikot säilyttävät poliittisen asemansa, eikä heitä onnistuta pudottamaan jalustoiltaan. Osaltaan tähän vaikuttaa myös läsnä olevat viihteellisen politiikan representaatiot, jotka eivät anna huumorille tarpeeksi tilaa. Toisin sanoen politiikkaa on vaikea saada näyttämään naurettavalta, jos viihteellisen politiikan ilmenemismuodot tekevät sen jo huumorin puolesta.
Tutkimus osoittaa, että Itse valtiaat toistaa valtamedian jo käyttämiä tuttuja politiikan representaatioita ja on siten tekstinä vaihtoehdoton suhteessa politiikan määritelmiin. Näin ollen Itse valtiaat jättää käyttämättä hyväkseen sille satiirina tarjoutuvan mahdollisuuden esittää politiikkaa vaihtoehtoisilla tavoilla tai hyökätä politiikkaa ja poliitikkoja kohtaan tekemällä näistä naurettavia. Tämän seurauksena Suomen mediakenttä näyttää jäävän vaille terävää satiiria, joka etenkin Keski-Euroopassa on osoittautunut erittäin suosituksi.
Politiikan representaatioita tarkasteltiin kehysanalyysin avulla. Lähiluvun kautta aineistosta erotettiin kolme erilaista politiikan kehystä, yhteistyökehys, kilpailukehys ja maallikkokehys, joiden kautta politiikka ilmenee eri representaatioin. Nämä kolme kehystä tarjoavat näkökulman sarjan tuottaman ja määrittelemän politiikan tarkasteluun. Kehysten kautta voitiin havaita, että Itse valtiaat osaltaan tukee politiikan viihteellistä representaatiota, sillä sarjan politiikan määrittely ja tuottamistapa ovat osittain yhdenmukaisia viihteellistyneen politiikan ideoiden kanssa. Sarja tuottaa kuitenkin myös viihteellistyneelle politiikalle vastakkaista, poliittisiin prosesseihin kiinnittynyttä poliittista representaatiota. Näin ollen sarja myös rikkoo viihteellisen politiikan esitystapoja. Kaiken kaikkiaan sarjan käyttämät politiikan representaatiot painottavat politiikan muuttumattomuutta ja toistavat median jo käyttämiä representaatioita. Näin ollen Itse valtiaat ei onnistu tuottamaan politiikkaa uudella tai vaihtoehtoisella tavalla. Tästä syystä ohjelman viihteellinen luonne selkeästi korostuu.
Sarjan sisältämää huumoria tarkasteltiin lähiluvun keinoin erottaen erilaisia huumorin mekanismeja. Näitä mekanismeja tarkasteltiin sekä suhteessa sarjassa ilmeneviin kehyksiin että huumorin teorioihin. Satiiri perustuu huumorin käyttöön hyökkäystarkoituksessa, ja näin ollen huumori ymmärretään satiirissa usein ylemmyysteorian mukaisesti. Itse valtiaissa korostuu kuitenkin keskeisesti inkongruenssiteorian mukainen huumori, jolloin satiirin terä heikkenee. Sarja sisältää myös henkilöhahmoja suojelevia elementtejä, eikä poliitikkojen naurettavaksi tekeminen onnistu muuten kuin maallikkokehyksen sisällä. Itse valtiaiden huumori näyttäytyy varovaisena, eikä sitä voi kutsua teräväksi satiiriksi. Myöskään politiikan karnevalisointi ei onnistu, sillä naurun kautta tuotettua nurinkääntöä ei tapahdu. Poliitikot säilyttävät poliittisen asemansa, eikä heitä onnistuta pudottamaan jalustoiltaan. Osaltaan tähän vaikuttaa myös läsnä olevat viihteellisen politiikan representaatiot, jotka eivät anna huumorille tarpeeksi tilaa. Toisin sanoen politiikkaa on vaikea saada näyttämään naurettavalta, jos viihteellisen politiikan ilmenemismuodot tekevät sen jo huumorin puolesta.
Tutkimus osoittaa, että Itse valtiaat toistaa valtamedian jo käyttämiä tuttuja politiikan representaatioita ja on siten tekstinä vaihtoehdoton suhteessa politiikan määritelmiin. Näin ollen Itse valtiaat jättää käyttämättä hyväkseen sille satiirina tarjoutuvan mahdollisuuden esittää politiikkaa vaihtoehtoisilla tavoilla tai hyökätä politiikkaa ja poliitikkoja kohtaan tekemällä näistä naurettavia. Tämän seurauksena Suomen mediakenttä näyttää jäävän vaille terävää satiiria, joka etenkin Keski-Euroopassa on osoittautunut erittäin suosituksi.