Trauma, Poetry and Politics in Adrienne Rich's "An Atlas of the Difficult World"
HIETARANTA, ELINA (2007)
HIETARANTA, ELINA
2007
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-03-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16588
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16588
Tiivistelmä
Pro gradussani käsittelen amerikkalaisen runoilijan ja teoreetikon Adrienne Richin (s. 1929) runoelmaa ”An Atlas of the Difficult World” (1991, sisältyy samannimiseen teokseen). Tulkintani mukaan Richin tekstissä on kaksi keskeistä, yhteen kietoutuvaa teemaa: traumaattinen kokemus yhteiskunnallisena ongelmana ja trauman esittämiseen liittyvä problematiikka. Runoelma näkee amerikkalaisen yhteiskunnan traumojen verkostona, jossa menneisyyden ”kipupisteet” vaikuttavat nykyhetkeen osin tiedostamattomalla tavalla. Näitä rakenteita Rich yrittää runossaan tehdä näkyväksi.
Kirjallisuustieteellinen traumatutkimus pohjautuu ajatukseen traumasta normaalin kokemuksen rajat ylittävänä shokkina. Pystymme vasta jälkikäteen edes osittain ymmärtämään, mitä olemme kokeneet. Kirjallisuudessa trauman esittäminen on vaikeaa, sillä se ylittää myös kielen rajat. Traumasta kirjoittamisen keskeinen kysymys onkin, miten puhua sellaisesta, jolle ei ole sanoja.
Richin mukaan esteettinen kokemus auttaa trauman työstämisessä. Kirjallisuus on tämän vuoksi lähtökohtaisesti yhteiskunnallisesti merkittävää. Silti trauman purkaminen runoudessa vaatii tiettyjä retorisia keinoja. Esitän, että Rich rakentaa runonsa puhujasta ”todistajapuhujan” (witness speaker), joka pyrkii kielellistämään kollektiivisesti merkityksellisiä kokemuksia, mutta myös hahmottelemaan tekstiin oman kokemuksensa rajoja.
Yhdysvaltoja luonnehtii Richin mukaan ihmisten vieraantuneisuus toisistaan ja joskus jopa omasta itsestään. Amerikkalaisten kollektiivinen trauma on muodostunut niiden lukuisien shokeeraavien kokemusten summana, joista virallisessa puheessa vaietaan kansallisen yhtenäisyyden nimissä. Rich kritisoi virallisen muistamisen tapoja Yhdysvalloissa, sillä ne myötävaikuttavat hänen mukaansa siihen, että vaikeista kokemuksista vaietaan edelleen.
Richin mukaan kirjallisuudella voi olla keskeinen asema traumasta selviämisessä. Kirjallisuuden avulla voidaan ilmaista ”sanomatonta” ja luoda uudenlaisia käsitteellisiä yhteyksiä jopa yhteyksiä ihmisten välille, Rich ehdottaa. Tämä johtuu etenkin siitä eettisen vastuun kokemuksesta, jonka kirjallisuus voi parhaimmillaan saada aikaan. Etiikkaan painottunut tutkimus onkin se alue, jossa näkisin kirjallisuustieteellisellä traumatutkimuksella olevan eniten annettavaa tulevaisuudessa.
Avainsanat: runous, trauma, yhdysvaltalainen kirjallisuus, etiikka, Adrienne Rich.
Kirjallisuustieteellinen traumatutkimus pohjautuu ajatukseen traumasta normaalin kokemuksen rajat ylittävänä shokkina. Pystymme vasta jälkikäteen edes osittain ymmärtämään, mitä olemme kokeneet. Kirjallisuudessa trauman esittäminen on vaikeaa, sillä se ylittää myös kielen rajat. Traumasta kirjoittamisen keskeinen kysymys onkin, miten puhua sellaisesta, jolle ei ole sanoja.
Richin mukaan esteettinen kokemus auttaa trauman työstämisessä. Kirjallisuus on tämän vuoksi lähtökohtaisesti yhteiskunnallisesti merkittävää. Silti trauman purkaminen runoudessa vaatii tiettyjä retorisia keinoja. Esitän, että Rich rakentaa runonsa puhujasta ”todistajapuhujan” (witness speaker), joka pyrkii kielellistämään kollektiivisesti merkityksellisiä kokemuksia, mutta myös hahmottelemaan tekstiin oman kokemuksensa rajoja.
Yhdysvaltoja luonnehtii Richin mukaan ihmisten vieraantuneisuus toisistaan ja joskus jopa omasta itsestään. Amerikkalaisten kollektiivinen trauma on muodostunut niiden lukuisien shokeeraavien kokemusten summana, joista virallisessa puheessa vaietaan kansallisen yhtenäisyyden nimissä. Rich kritisoi virallisen muistamisen tapoja Yhdysvalloissa, sillä ne myötävaikuttavat hänen mukaansa siihen, että vaikeista kokemuksista vaietaan edelleen.
Richin mukaan kirjallisuudella voi olla keskeinen asema traumasta selviämisessä. Kirjallisuuden avulla voidaan ilmaista ”sanomatonta” ja luoda uudenlaisia käsitteellisiä yhteyksiä jopa yhteyksiä ihmisten välille, Rich ehdottaa. Tämä johtuu etenkin siitä eettisen vastuun kokemuksesta, jonka kirjallisuus voi parhaimmillaan saada aikaan. Etiikkaan painottunut tutkimus onkin se alue, jossa näkisin kirjallisuustieteellisellä traumatutkimuksella olevan eniten annettavaa tulevaisuudessa.
Avainsanat: runous, trauma, yhdysvaltalainen kirjallisuus, etiikka, Adrienne Rich.