Paikallisten työmarkkina-alueiden seutuistuminen ja pendelöinti - Tutkimus Kuopion, Jyväskylän ja Tampereen työssäkäyntialueiden rakenteiden ja toiminnan muutoksista ajanjaksolla 1987-2002
KOIVUMÄKI, EMILIA (2007)
KOIVUMÄKI, EMILIA
2007
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-02-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16562
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16562
Tiivistelmä
Pendelöinti ja pitkät työmatkat ovat yleistyneet Suomessa 1970-luvulta lähtien. Erityisesti pendelöinti lisääntyi 1990-luvun alun laman jälkeen. Laman aikana työpaikat vähenivät kaikkialta Suomesta ja 90-luvun noususuhdanteen aikana työpaikat lisääntyivät alueellisesti epätasaisesti. Yksi tärkeimmistä työntekijöiden pendelöintiä lisäävistä tekijöistä onkin työpaikkojen alueellinen keskittyminen. Nimittäin taloudellinen aktiviteetti on laman jälkeen painottunut erityisesti elinkeinorakenteiltaan monipuolisiin yliopistokaupunkeihin kuten Helsinkiin, Tampereelle, Turkuun, Ouluun ja Jyväskylään. Lisäksi myös väestönkasvu ja muuttoliike ovat suuntautuneet kasvuseuduille mutta väestönkasvu ei ole ollut yhtä keskittynyttä alueellisesti kuin työpaikkojen kasvu. Tämä kehitys on osaltaan lisännyt pendelöintivirtoja kehyskunnista keskuksiin. Pendelöinnin lisääntyminen ja työmatkojen pidentyminen ovat johtaneet työssäkäyntialueiden laajentumiseen ja seutuistumiseen. Lisääntyneen pendelöinnin voidaan nähdä vaikuttavan paikallisten työmarkkinoiden toimintaan kuten myös alueelliseen kehitykseen.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten kolmen suomalaisen yliopistokaupungin eli Kuopion, Jyväskylän ja Tampereen työssäkäyntialueet ovat muuttuneet ja kehittyneet ajanjaksolla 1987-2002. Tutkimusaineistona ovat olleet Tilastokeskuksen aineistot ja tutkittavista alueista on muodostettu työssäkäyntialueet Tilastokeskuksen (2004) määrittelemien kriteerien mukaisesti. Lisäksi on tarkasteltu sitä miten pendelöintivirrat, työpaikkojen kehitys, työllisen työvoiman kehitys ja väestönkehitys ovat muuttuneet yksittäisellä työssäkäyntialueella ajanjaksolla 1987-2002. Tiettyjä asioita, kuten väestön ikärakennetta työssäkäyntialueittain, havainnollistettiin vuositasolla 2002. Kehityskulkuja on havainnollistettu aikasarjoittain suhteellisien ja määrällisten osuuksien sekä indeksien avulla. Jokaisesta työssäkäyntialueesta on myös tehty yksinkertainen kartografinen esitys vuosilta 1987 ja 2002. Tutkittavien työssäkäyntialueiden kehityskulkuja on myös vertailtu toisiinsa.
Tutkimusten tulosten mukaan kaikilla tutkittavilla työssäkäyntialueilla pendelöinti oli lisääntynyt ajanjakson 1987-2002 aikana. Lisäksi kaikki työssäkäyntialueet olivat laajentuneet eli seutuistuneet siten, että yhä kauempana sijaitsevista kehyskunnista käytiin töissä keskuksessa. Myös pendelöinti tutkittavista keskuksista kehyskuntiin oli yleistynyt. Yhtenä syynä siihen, että kehyskunnista käytiin yhä enemmän keskuksessa töissä, voidaan pitää sitä, että laman jälkeinen työpaikkakasvu oli painottunut tutkittavien työssäkäyntialueiden keskustoihin. Asiaa voidaan tulkita siten, että kehyskunnissa asuvat työlliset ovat tulleet ”riippuvaisemmiksi” keskustan työpaikoista. Ylipäänsä lisääntynyt pendelöinti (myös kehyskuntien välillä sekä keskuksesta kehyskuntiin) indikoi yhä suurempaa työpaikkakilpailua paikallisilla työmarkkinoilla. Tutkittavista alueista Tampereen työssäkäyntialue muotoutui vahvimmaksi alueeksi työpaikkojen ja väestön kehityksen suhteen. Tampereen työssäkäyntialue myös laajentui eniten tutkittavan 1987-2002 ajanjakson puitteissa.
Asiasanat: paikalliset työmarkkinat, aluekehitys, seutuistuminen, pendelöinti, pitkät työmatkat, työmatkaliikkuvuus, työssäkäyntialue
Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten kolmen suomalaisen yliopistokaupungin eli Kuopion, Jyväskylän ja Tampereen työssäkäyntialueet ovat muuttuneet ja kehittyneet ajanjaksolla 1987-2002. Tutkimusaineistona ovat olleet Tilastokeskuksen aineistot ja tutkittavista alueista on muodostettu työssäkäyntialueet Tilastokeskuksen (2004) määrittelemien kriteerien mukaisesti. Lisäksi on tarkasteltu sitä miten pendelöintivirrat, työpaikkojen kehitys, työllisen työvoiman kehitys ja väestönkehitys ovat muuttuneet yksittäisellä työssäkäyntialueella ajanjaksolla 1987-2002. Tiettyjä asioita, kuten väestön ikärakennetta työssäkäyntialueittain, havainnollistettiin vuositasolla 2002. Kehityskulkuja on havainnollistettu aikasarjoittain suhteellisien ja määrällisten osuuksien sekä indeksien avulla. Jokaisesta työssäkäyntialueesta on myös tehty yksinkertainen kartografinen esitys vuosilta 1987 ja 2002. Tutkittavien työssäkäyntialueiden kehityskulkuja on myös vertailtu toisiinsa.
Tutkimusten tulosten mukaan kaikilla tutkittavilla työssäkäyntialueilla pendelöinti oli lisääntynyt ajanjakson 1987-2002 aikana. Lisäksi kaikki työssäkäyntialueet olivat laajentuneet eli seutuistuneet siten, että yhä kauempana sijaitsevista kehyskunnista käytiin töissä keskuksessa. Myös pendelöinti tutkittavista keskuksista kehyskuntiin oli yleistynyt. Yhtenä syynä siihen, että kehyskunnista käytiin yhä enemmän keskuksessa töissä, voidaan pitää sitä, että laman jälkeinen työpaikkakasvu oli painottunut tutkittavien työssäkäyntialueiden keskustoihin. Asiaa voidaan tulkita siten, että kehyskunnissa asuvat työlliset ovat tulleet ”riippuvaisemmiksi” keskustan työpaikoista. Ylipäänsä lisääntynyt pendelöinti (myös kehyskuntien välillä sekä keskuksesta kehyskuntiin) indikoi yhä suurempaa työpaikkakilpailua paikallisilla työmarkkinoilla. Tutkittavista alueista Tampereen työssäkäyntialue muotoutui vahvimmaksi alueeksi työpaikkojen ja väestön kehityksen suhteen. Tampereen työssäkäyntialue myös laajentui eniten tutkittavan 1987-2002 ajanjakson puitteissa.
Asiasanat: paikalliset työmarkkinat, aluekehitys, seutuistuminen, pendelöinti, pitkät työmatkat, työmatkaliikkuvuus, työssäkäyntialue