Taksin katolla vilkkuu - kuljetuspalveluasiakas ja tuttutaksi
SIPPONEN, TARJA (2007)
SIPPONEN, TARJA
2007
Kuntouttava sosiaalityö - Empowering Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-01-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16516
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16516
Tiivistelmä
Tutkimuksessa etsitään taksin käyttöön liittyviä kulttuurisia merkityksiä erityisesti vammaispalvelulain mukaisen kuljetuspalveluoikeuden omaavilla asiakkaita sekä heitä kuljettavia taksiautoilijoita haastattelemalla ja havainnoimalla. Itse hankittua aineistoa peilataan tutkimus- ja kaunokirjallisuuteen sekä omaan sosiaalityön ammattiymmärrykseen. Tutkimuksen lähtökohtana on näkemys, että kulttuurisia ilmiöitä on tarkoituksenmukaista jäsentää kielellisten ilmaisujen välityksellä erilaisia tutkimusaineistoja yhdistäen. Tavoitteena on saavuttaa niitä taksin käyttöön sisältyviä, historiallisesti muotoutuneita ja kollektiivisesti jaettuja tulkintoja, joilla on merkitystä vammaispalvelulain mukaisen kuljetuspalvelun päätösprosesseissa.
Sosiaalityön lähtökohtana on ilman syrjintää ja asiakkaan itsemääräämisoikeutta kunnioittaen toimia tasa-arvoisesti, mutta yksilöllisesti tukemalla eri tavoin asiakkaan jokapäiväistä suoriutumista. Vaikeavammaisuutta edellyttävien vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen avulla voidaan tukea asiakkaan yksilöllistä suoriutumista ja tasa-arvoista osallistumista yhteiskunnassa. Vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen kuten muidenkin yhteiskunnan korvaamien kuljetusten toteuttamistapa on laajojen muutosten kohteena etsittäessä taloudellisia säästöjä ja muita synergiaetuja.
Pääosa vaikeavammaisten kuljetuspalveluista järjestetään taksipalveluina, osin yksittäiskuljetuksina ja osin tuttujen taksien toimesta. Pääosa asiakkaista matkustaa keskuksesta välitetyn taksin kyydissä yhdessä muiden kuljetuspalveluasiakkaiden kanssa Valtakunnallisten suunnitelmien mukaan näihin matkoihin tullaan yhdistelemään myös muita yhteiskunnan korvaamien kuljetusten asiakkaita ja mahdollisuuksien mukaan matkoja yhdistellään muuhun joukkoliikenteeseen. Julkinen joukkoliikenne kaupunkiolosuhteissa näyttää kilpailevan lähinnä yksityisautoilun kanssa. Vaikka matalalattiabussit ovat lisääntyneet joukkoliikenteessä, liikkumisesteisille henkilöille kehitetään omia kutsuohjattuja palveluliikennejärjestelmiä. Joukkoliikenteen on oltava nopea ja hitaasti liikkuvat henkilöt eivät sovi tiukkoihin aikatauluihin. Bussinkuljettaja ei esimerkiksi nosta asiakkaiden tavaroita autoon kuten taksinkuljettaja tekee.
Taksipalvelujen kulttuurisia merkityksiä jäsennetään tässä tutkimuksessa historiallisen tarkastelun ja kaunokirjallisuuden avulla. Pääaineistona on kuljetuspalveluasiakkaiden ja heitä kuljettavien taksiyrittäjien ääni. Haastattelujen perusteella taksien teemat ovat ansiotulo, ammattitaito ja taksin imago. Kuljetuspalveluasiakkaan teemat ovat vastaavasti liikkuminen, palveluodotukset ja taksilla liikkumisen imago.
Osa taksiyrittäjistä pitää kuljetuspalveluasiakkaita ja erityisesti tuttutaksiasiakkaita yrityksen tulonmuodostuksen runkona. Toisaalta heidän mukaansa tuttutaksiasiakkuuteen liittyy problematiikkaa, josta on haittaa muun muassa arjen työjärjestelyille. Vaikeavammaisten kuljetuspalvelua autoilijat pitivät merkittävänä oikeutena asiakkaalle, jopa laitoshoidon vaihtoehtona. Kuljetuspalveluasiakkaat olivat autoilijoiden mielestä pääosin mieluisia asiakkaita, jotka arvostivat saamaansa palvelua. Taksiautoilijat pitivät hyviä ja perinteisiä käytöstapoja osana ammattitaitoa. Tilanneherkkyyden ja hyvien taksitapojen avulla kuljettajat ilmaisivat myös ennalta ehkäisevänsä ristiriitatilanteita. Taksiautoilijoiden mielestä erityisesti nuoremmat asiakasryhmät käyttävät taksia osana muita liikkumisvaihtoehtoja ilman mielikuvia taksin juhlallisuudesta, luksuksesta tai häpeällisyydestä. Iäkkäämpi väki kokee taksin käyttöön liittyvää häpeää edelleen erityisesti, kun on kyseessä yhteiskunnan korvaama kuljetuspalvelu.
Haastatellut kuljetuspalveluasiakkaat pitivät taksinkäyttöoikeutta osana liikkumisvapauttaan ja kuljetuspalvelun tärkeimpänä vaihtoehtona pidettiin omaisten ja ystävien apua liikkumisessa. Taksin palveluodotuksiin kuljetuspalveluasiakkaat liittivät perinteisten kohteliaiden taksitapojen lisäksi muun avustamisen. Tuttutaksiin liitettiin tavanomaisen avustamistason ylittävää avustamista, kuten avustaminen kaupassa tai jopa henkinen tukeminen vaikeuksissa. Kuljetuspalveluasiakkaat kuvasivat suhdettaan taksipalvelun käyttöön myös muun muassa häpeän kokemuksina, salailuna ja selittelynä palvelusta. Sennettiläisittäin tulkittuna taksipalveluun liittyi asiakkaiden kokemuksissa sellaista riippuvuutta, josta seuraa häpeän kokemuksia.
Vammaispalvelun sosiaalityötä tehdään olemassa olevassa kulttuurisessa maastossa. Työntekijöiden tulisi olla tietoisia kuljetuspalveluun liittyvistä asiakkaiden merkitysmaailmoista. Vammaispalvelun sosiaalityöntekijä toimii yhtenä päätöksenteon osana, yhteiskunnallisen päätöksenteon ruohonjuuritasolla. Muutokset palvelujärjestelmissä ja niiden toteuttamistavoissa vaativat ison kaupungin monituhantisessa asiakaskunnassa pitkän sopeutumisajan ja vammaispalvelun sosiaalityössä paljon kuljetuspalveluasiakkaiden yksilölliseen tilanteeseen perehtymistä. Osa asiakkaista tarvitsee edelleenkin yksilöllisesti räätälöidyt palvelut turvatakseen liikkumismahdollisuutensa.
Avainsanat: taksi, julkinen liikenne, kulttuuri, vaikeavammaisuus, vammaispalvelut, vammaispalvelun sosiaalityö
Sosiaalityön lähtökohtana on ilman syrjintää ja asiakkaan itsemääräämisoikeutta kunnioittaen toimia tasa-arvoisesti, mutta yksilöllisesti tukemalla eri tavoin asiakkaan jokapäiväistä suoriutumista. Vaikeavammaisuutta edellyttävien vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen avulla voidaan tukea asiakkaan yksilöllistä suoriutumista ja tasa-arvoista osallistumista yhteiskunnassa. Vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen kuten muidenkin yhteiskunnan korvaamien kuljetusten toteuttamistapa on laajojen muutosten kohteena etsittäessä taloudellisia säästöjä ja muita synergiaetuja.
Pääosa vaikeavammaisten kuljetuspalveluista järjestetään taksipalveluina, osin yksittäiskuljetuksina ja osin tuttujen taksien toimesta. Pääosa asiakkaista matkustaa keskuksesta välitetyn taksin kyydissä yhdessä muiden kuljetuspalveluasiakkaiden kanssa Valtakunnallisten suunnitelmien mukaan näihin matkoihin tullaan yhdistelemään myös muita yhteiskunnan korvaamien kuljetusten asiakkaita ja mahdollisuuksien mukaan matkoja yhdistellään muuhun joukkoliikenteeseen. Julkinen joukkoliikenne kaupunkiolosuhteissa näyttää kilpailevan lähinnä yksityisautoilun kanssa. Vaikka matalalattiabussit ovat lisääntyneet joukkoliikenteessä, liikkumisesteisille henkilöille kehitetään omia kutsuohjattuja palveluliikennejärjestelmiä. Joukkoliikenteen on oltava nopea ja hitaasti liikkuvat henkilöt eivät sovi tiukkoihin aikatauluihin. Bussinkuljettaja ei esimerkiksi nosta asiakkaiden tavaroita autoon kuten taksinkuljettaja tekee.
Taksipalvelujen kulttuurisia merkityksiä jäsennetään tässä tutkimuksessa historiallisen tarkastelun ja kaunokirjallisuuden avulla. Pääaineistona on kuljetuspalveluasiakkaiden ja heitä kuljettavien taksiyrittäjien ääni. Haastattelujen perusteella taksien teemat ovat ansiotulo, ammattitaito ja taksin imago. Kuljetuspalveluasiakkaan teemat ovat vastaavasti liikkuminen, palveluodotukset ja taksilla liikkumisen imago.
Osa taksiyrittäjistä pitää kuljetuspalveluasiakkaita ja erityisesti tuttutaksiasiakkaita yrityksen tulonmuodostuksen runkona. Toisaalta heidän mukaansa tuttutaksiasiakkuuteen liittyy problematiikkaa, josta on haittaa muun muassa arjen työjärjestelyille. Vaikeavammaisten kuljetuspalvelua autoilijat pitivät merkittävänä oikeutena asiakkaalle, jopa laitoshoidon vaihtoehtona. Kuljetuspalveluasiakkaat olivat autoilijoiden mielestä pääosin mieluisia asiakkaita, jotka arvostivat saamaansa palvelua. Taksiautoilijat pitivät hyviä ja perinteisiä käytöstapoja osana ammattitaitoa. Tilanneherkkyyden ja hyvien taksitapojen avulla kuljettajat ilmaisivat myös ennalta ehkäisevänsä ristiriitatilanteita. Taksiautoilijoiden mielestä erityisesti nuoremmat asiakasryhmät käyttävät taksia osana muita liikkumisvaihtoehtoja ilman mielikuvia taksin juhlallisuudesta, luksuksesta tai häpeällisyydestä. Iäkkäämpi väki kokee taksin käyttöön liittyvää häpeää edelleen erityisesti, kun on kyseessä yhteiskunnan korvaama kuljetuspalvelu.
Haastatellut kuljetuspalveluasiakkaat pitivät taksinkäyttöoikeutta osana liikkumisvapauttaan ja kuljetuspalvelun tärkeimpänä vaihtoehtona pidettiin omaisten ja ystävien apua liikkumisessa. Taksin palveluodotuksiin kuljetuspalveluasiakkaat liittivät perinteisten kohteliaiden taksitapojen lisäksi muun avustamisen. Tuttutaksiin liitettiin tavanomaisen avustamistason ylittävää avustamista, kuten avustaminen kaupassa tai jopa henkinen tukeminen vaikeuksissa. Kuljetuspalveluasiakkaat kuvasivat suhdettaan taksipalvelun käyttöön myös muun muassa häpeän kokemuksina, salailuna ja selittelynä palvelusta. Sennettiläisittäin tulkittuna taksipalveluun liittyi asiakkaiden kokemuksissa sellaista riippuvuutta, josta seuraa häpeän kokemuksia.
Vammaispalvelun sosiaalityötä tehdään olemassa olevassa kulttuurisessa maastossa. Työntekijöiden tulisi olla tietoisia kuljetuspalveluun liittyvistä asiakkaiden merkitysmaailmoista. Vammaispalvelun sosiaalityöntekijä toimii yhtenä päätöksenteon osana, yhteiskunnallisen päätöksenteon ruohonjuuritasolla. Muutokset palvelujärjestelmissä ja niiden toteuttamistavoissa vaativat ison kaupungin monituhantisessa asiakaskunnassa pitkän sopeutumisajan ja vammaispalvelun sosiaalityössä paljon kuljetuspalveluasiakkaiden yksilölliseen tilanteeseen perehtymistä. Osa asiakkaista tarvitsee edelleenkin yksilöllisesti räätälöidyt palvelut turvatakseen liikkumismahdollisuutensa.
Avainsanat: taksi, julkinen liikenne, kulttuuri, vaikeavammaisuus, vammaispalvelut, vammaispalvelun sosiaalityö