”Anna henkesi uudistaa tämä maa” Paavi Johannes Paavali II:n julkilausumien merkitys Puolan Solidaarisuus-liikkeelle
RAUHALA, KAROLIINA (2007)
RAUHALA, KAROLIINA
2007
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-01-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16491
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16491
Tiivistelmä
Pro gradu-tutkielmassani tarkastelen sitä, miten paavi Johannes Paavali II suhtautui antamissaan julkilausumissa Puolassa 1980-luvun alussa voimakkaana vaikuttaneeseen Solidaarisuus-liikkeeseen, joka oli poikkeuksellinen ja ainutlaatuinen kansalaisaktiivisuuden ilmentymä kommunistisessa maailmassa. Tutkimukseni lähtöoletus oli, että puolalaisen paavin kannanotoilla oli suuri merkitys Puolalle ja sen kansalaisille. Vahvasti katoliselle Puolalle olisi oletukseni mukaan ollut merkityksellistä jo yksinomaan se, että ”Puolan oma poika” valittiin pyhän Pietarin seuraajaksi, mutta asian voimakkuutta ja yhteiskunnallista painoarvoa lisäsi se, mitä maassa autoritaarisessa valta-asemassa ollut kommunistinen puolue kansalle edusti. Halusin tarkastella, vaikuttivatko paavin kannanotot mahdollisesti Solidaarisuuden syntyyn tai ohjasivatko ne sen toimintaa jollakin tavalla.
Tarkastelin tutkimuskysymystäni konstruktivistisesta viitekehyksestä narratiivitutkimuksen keinoin. En keskittynyt mihinkään tiettyyn konstruktivistiseen suuntaukseen, vaan tutkin sen tarjoamasta laajemmasta viitekehyksestä Peter L. Bergerin teorioita ja ajatuksia. Konstruktivismin antama tärkein anti tutkimukselleni oli läpi työni kulkenut ajatus siitä, että sosiaalinen todellisuus, myös vahvasti itsestäänselvyyksinä pidetyt seikat, ovat sosiaalisesti rakennettuja. Tiettyjen asioiden legitimoinnissa ja oikeaksi tekemisessä on lopulta aina kyse vallasta. Käsittelin tätä taustaa vasten uskontoa legitimoitavana ja legitimoivana asiana sekä sen asemaa anomalioiden torjujana. Keskityin myös uskonnon ja identiteettien suhteeseen. Tarkoitukseni oli pureutua ennen kaikkea siihen, millaista todellisuutta ja millä keinoin paavi muokkasi ja loi puheidensa avulla.
Narratiivitutkimuksen tarjoamilla keinoilla tutkin, nousiko tutkimusaineistostani, paavi Johannes Paavali II:n vuosina 1979-1981 pitämistä puheista ja julkaisemista kannanotoista, esiin joitakin yleisiä ja toistuvia teemoja. Tämän ohella pidin tärkeänä tarkkailla sitä, miksi jotkut asiat nostettiin esiin ja mahdollisesti rakennettiin yleisiksi totuuksiksi sekä miksi joistakin seikoista vaiettiin. Löysinkin useiden erilaisten tekstien joukosta kolme jatkuvasti mukana kulkenutta aihepiiriä. Paavi Johannes Paavali II palasi aina uudelleen käsittelemään teksteissään vapautta, ihmisen arvokkuutta sekä Neitsyt Marian, Puolan ja katolilaisuuden erottamatonta suhdetta. Huolimatta siitä, että katolilaisuuden asema oli Puolassa jo ennestään hyvin vahva tai ehkäpä juuri sen vuoksi hän halusi legitimoida ja voimistaa uskonnon jalansijaa kansan parissa ja tehdä puolalais-katolisesta symbioosista historiallisen ja jatkuvan tosiasian.
Päädyin pro gradu -työssäni siihen tulokseen, että asiat, jotka paavi nosti esiin puheissaan sekä hänen Puolan vierailunsa vuonna 1979 olivat merkittävässä roolissa Solidaarisuus-liikkeen muotoutumisessa, synnyssä ja toiminnassa. Tärkeää ei ole se, oliko tämä lopulta paavin tarkoitus vai ei. Merkittävää oli sen sijaan se, miten kansa sanotun tulkitsi. Puolalaiset imivät paavin sanoista ja oletuksista itseensä yhteishenkeä ja traditiota vahvistavia arvoja ja asenteita, jotka auttoivat heitä toimimaan yhdessä laajana rintamana. Kansan paavilta saama henkinen tuki oli valtava.
Tarkastelin tutkimuskysymystäni konstruktivistisesta viitekehyksestä narratiivitutkimuksen keinoin. En keskittynyt mihinkään tiettyyn konstruktivistiseen suuntaukseen, vaan tutkin sen tarjoamasta laajemmasta viitekehyksestä Peter L. Bergerin teorioita ja ajatuksia. Konstruktivismin antama tärkein anti tutkimukselleni oli läpi työni kulkenut ajatus siitä, että sosiaalinen todellisuus, myös vahvasti itsestäänselvyyksinä pidetyt seikat, ovat sosiaalisesti rakennettuja. Tiettyjen asioiden legitimoinnissa ja oikeaksi tekemisessä on lopulta aina kyse vallasta. Käsittelin tätä taustaa vasten uskontoa legitimoitavana ja legitimoivana asiana sekä sen asemaa anomalioiden torjujana. Keskityin myös uskonnon ja identiteettien suhteeseen. Tarkoitukseni oli pureutua ennen kaikkea siihen, millaista todellisuutta ja millä keinoin paavi muokkasi ja loi puheidensa avulla.
Narratiivitutkimuksen tarjoamilla keinoilla tutkin, nousiko tutkimusaineistostani, paavi Johannes Paavali II:n vuosina 1979-1981 pitämistä puheista ja julkaisemista kannanotoista, esiin joitakin yleisiä ja toistuvia teemoja. Tämän ohella pidin tärkeänä tarkkailla sitä, miksi jotkut asiat nostettiin esiin ja mahdollisesti rakennettiin yleisiksi totuuksiksi sekä miksi joistakin seikoista vaiettiin. Löysinkin useiden erilaisten tekstien joukosta kolme jatkuvasti mukana kulkenutta aihepiiriä. Paavi Johannes Paavali II palasi aina uudelleen käsittelemään teksteissään vapautta, ihmisen arvokkuutta sekä Neitsyt Marian, Puolan ja katolilaisuuden erottamatonta suhdetta. Huolimatta siitä, että katolilaisuuden asema oli Puolassa jo ennestään hyvin vahva tai ehkäpä juuri sen vuoksi hän halusi legitimoida ja voimistaa uskonnon jalansijaa kansan parissa ja tehdä puolalais-katolisesta symbioosista historiallisen ja jatkuvan tosiasian.
Päädyin pro gradu -työssäni siihen tulokseen, että asiat, jotka paavi nosti esiin puheissaan sekä hänen Puolan vierailunsa vuonna 1979 olivat merkittävässä roolissa Solidaarisuus-liikkeen muotoutumisessa, synnyssä ja toiminnassa. Tärkeää ei ole se, oliko tämä lopulta paavin tarkoitus vai ei. Merkittävää oli sen sijaan se, miten kansa sanotun tulkitsi. Puolalaiset imivät paavin sanoista ja oletuksista itseensä yhteishenkeä ja traditiota vahvistavia arvoja ja asenteita, jotka auttoivat heitä toimimaan yhdessä laajana rintamana. Kansan paavilta saama henkinen tuki oli valtava.