Erilaisuuden etsimisen sijaan tulisi etsiä sitä, mikä meitä yhdistää : M.V. Douloksen työntekijöiden kulttuurisen identiteetin rakentuminen puheessa
PURSIAINEN, SIRPA (2007)
PURSIAINEN, SIRPA
2007
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-01-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16489
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16489
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkielmassani sitä, miten M.V. Douloksen työntekijät rakentavat kulttuurista identiteettiään puheessa. Kulttuurisen identiteetin tutkiminen on ajankohtainen tutkimusaihe monikulttuurisessa yhteiskunnassamme. Tutkimukseni ensimmäinen teoria kappale käsittelee kulttuurin määrittelemiseen liittyviä keskeisiä asioita: kulttuuri merkitysten järjestelmänä ja sosiaalisena vuorovaikutuksena, toiseuden teoria ja kulttuurinen demokratia. Teoria osuuden toinen kappale käsittelee kulttuurisen identiteetin rakentamiseen liittyviä teorioita ja tutkimuksia: muuttuva identiteetti, kulttuurinen identiteetti ja akkulturaatioteoria.
Tutkimus on kvalitatiivinen haastattelututkimus. Tutkimusaineisto koostuu viidestä M.V. Douloksen työntekijän teemahaastattelusta, jotka toteutin vuonna 2004 vieraillessani laivalla Gibraltarilla. Tutkimukseen valittujen haastateltujen valintaperusteena olivat erilaiset taustat kansallisuuden, sukupuolen, iän, koulutuksen ja laivalla työskentelyajan suhteen. Haastattelujen litteroinnin jälkeen olen käyttänyt analyysimetodina jäsenkategoria-analyysia. Suomensin kategoriat ja niiden piirteet vasta aineiston analyysivaiheessa kyetäkseni pitämään mahdollisimman pitkään haastateltujen sananmukaiset kertomukset. Metodologisesti tutkielma pohjautuu erityisesti etnografiaan sivuten läheisesti myös etnometodologiaa sekä sosiaalista konstruktionismia.
Tutkielman keskeisenä tuloksena on kulttuurisen identiteetin jatkuva muokkautuminen puheessa. Kulttuurinen identiteetti ei ole stabiili, vaan liikkuu välillä taaksepäin, mistä ponnahtaa taas kohti tulevaisuuteen ja uuden etsimiseen. Kulttuurisen identiteetin rakentaminen puheessa pohjautuu omien kulttuuristen juurien määrittelyyn, jonka jälkeen haastatellut tekevät eroa sekä muihin kulttuureihin että omaan lähtökulttuuriinsa. Haastatellut tuovat myös puheessaan esille toiseuden suhteessa toisiin kulttuureihin sekä omaan lähtökulttuuriinsa. Eron tekemisen ja toiseuden avulla haastatellut määrittelevät itselleen millaisia eivät ole jyrkimmillään vastakkain asettelun kautta. Samalla haastatellut kuitenkin rakentavat omaa kulttuurista identiteettiään tuottaen itselleen tietoa siitä, millaisia ovat suhteessa muihin. M.V. Doulos-yhteisön monikulttuurinen työskentelytapa on laajentanut haastateltujen näkökykyä ja auttanut kohtaamaan erilaisia ajattelu- ja toimintatapoja. Analyysini osoittaa kulttuuristen juurien jääneen osittain omaan elämänhistoriaan kulttuurisen identiteetin muovautuessa uusien kokemusten ja uuden oppimisen kautta kohti monikulttuurista identiteettiä. Osa haastatelluista on matkannut kulttuurisista juuristaan monikulttuuriseen identiteettiin, missä ihmiset nähdään erilaisuuden sijasta samanlaisina. Kohdatessamme ihmisiä: Erilaisuuden etsimisen sijaan tulisi etsiä sitä, mikä meitä yhdistää.
Avainsanat: Kulttuurinen identiteetti, kulttuuri, identiteetti, toiseus, akkulturaatio ja kulttuurinen demokratia.
Tutkimus on kvalitatiivinen haastattelututkimus. Tutkimusaineisto koostuu viidestä M.V. Douloksen työntekijän teemahaastattelusta, jotka toteutin vuonna 2004 vieraillessani laivalla Gibraltarilla. Tutkimukseen valittujen haastateltujen valintaperusteena olivat erilaiset taustat kansallisuuden, sukupuolen, iän, koulutuksen ja laivalla työskentelyajan suhteen. Haastattelujen litteroinnin jälkeen olen käyttänyt analyysimetodina jäsenkategoria-analyysia. Suomensin kategoriat ja niiden piirteet vasta aineiston analyysivaiheessa kyetäkseni pitämään mahdollisimman pitkään haastateltujen sananmukaiset kertomukset. Metodologisesti tutkielma pohjautuu erityisesti etnografiaan sivuten läheisesti myös etnometodologiaa sekä sosiaalista konstruktionismia.
Tutkielman keskeisenä tuloksena on kulttuurisen identiteetin jatkuva muokkautuminen puheessa. Kulttuurinen identiteetti ei ole stabiili, vaan liikkuu välillä taaksepäin, mistä ponnahtaa taas kohti tulevaisuuteen ja uuden etsimiseen. Kulttuurisen identiteetin rakentaminen puheessa pohjautuu omien kulttuuristen juurien määrittelyyn, jonka jälkeen haastatellut tekevät eroa sekä muihin kulttuureihin että omaan lähtökulttuuriinsa. Haastatellut tuovat myös puheessaan esille toiseuden suhteessa toisiin kulttuureihin sekä omaan lähtökulttuuriinsa. Eron tekemisen ja toiseuden avulla haastatellut määrittelevät itselleen millaisia eivät ole jyrkimmillään vastakkain asettelun kautta. Samalla haastatellut kuitenkin rakentavat omaa kulttuurista identiteettiään tuottaen itselleen tietoa siitä, millaisia ovat suhteessa muihin. M.V. Doulos-yhteisön monikulttuurinen työskentelytapa on laajentanut haastateltujen näkökykyä ja auttanut kohtaamaan erilaisia ajattelu- ja toimintatapoja. Analyysini osoittaa kulttuuristen juurien jääneen osittain omaan elämänhistoriaan kulttuurisen identiteetin muovautuessa uusien kokemusten ja uuden oppimisen kautta kohti monikulttuurista identiteettiä. Osa haastatelluista on matkannut kulttuurisista juuristaan monikulttuuriseen identiteettiin, missä ihmiset nähdään erilaisuuden sijasta samanlaisina. Kohdatessamme ihmisiä: Erilaisuuden etsimisen sijaan tulisi etsiä sitä, mikä meitä yhdistää.
Avainsanat: Kulttuurinen identiteetti, kulttuuri, identiteetti, toiseus, akkulturaatio ja kulttuurinen demokratia.