Työtätekevät köyhät hyvinvointivaltiossa - Esimerkkeinä Yhdysvallat ja Suomi
KIVIAHO, NIINA (2007)
KIVIAHO, NIINA
2007
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-01-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16463
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16463
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani vertailen työtätekevien köyhyyttä yhdysvaltalaisessa ja suomalaisessa hyvinvointivaltiossa. Työtätekevien köyhyys on melko tutkimaton ilmiö Suomessa, joten ensimmäiseksi on selvitettävä mistä on kyse. Tutkimusongelmana on selvittää, mitä ilmiöstä on kirjoitettu ja miten käsitykset ilmiöstä suhtautuvat hyvinvointivaltioon ja sen järjestelmiin. Aineistona on käytetty aiempaa tutkimusta ja kirjallisuutta.
Tutkielma nojaa vertailevan hyvinvointivaltiotutkimuksen metodeihin. Teoreettisena taustana ovat hyvinvointivaltioregiimit ja niiden pohjalta muodostettu työllisyysjärjestelmä-näkökulma aineistoon. Tarkastelun välineinä ovat Gøsta Esping-Andersenin hyvinvointiregiimit teoksien “The Three Worlds of Welfare Capitalism” (1990) ja “The Foundations of Postindustrial Societies” (1999) pohjalta. Tutkimus sivuaa myös yleisempää keskustelua hyvinvointivaltiosta ja sosiaalipolitiikasta. Yhtenä näkökulmana ilmiöön on käytetty köyhyystutkimusta.
Tutkielma on synteesi jo olemassa olevasta tiedosta. Sen perusteella työtätekevien köyhyyttä voidaan pitää pysyvänä ilmiönä. Jo 1970-luvulta lähtien sen syinä on pidetty työmarkkinoiden rakenteellisia vikoja, kuten alhaista palkkatasoa ja työttömyysjaksoja. Yhdysvalloissa matalapalkkaisuus on pääsyy työtätekevien köyhyyteen. Suomessakin palkkataso on niin matala, että ilman tulonsiirtoja sadasta työntekijästä 17 olisi köyhiä. Tulonsiirtojen ansiosta vain kuusi sadasta on köyhiä. Tutkielman päätulos on, että työtätekevien köyhyyttä voidaan lievittää hyvinvointivaltiollisin interventioilla eli tulonsiirroilla ja palveluilla.
Asetelma on mielenkiintoinen. Molemmissa maissa pidetään toisen tekemiä ratkaisuja tavoiteltavina. Yhdysvaltalaiset tutkijat peräänkuuluttavat universaaleja ratkaisuja, kuten lastenpäivähoitoa, jolla helpotettaisiin kotitalouksien taloudellista selviytymistä. Suomessa sen sijaan halutaan lisätä matalapalkkaisia töitä (Laki väliaikaisesta työnantajan matalapalkkatuesta 1078/2005).
Työtätekevien köyhyyttä ei pidetä Suomessa yhteiskunnallisena ongelmana, vaikka prosentuaalisesti molemmissa valtioissa työtätekevistä on köyhiä yli viisi prosenttia. Yhdysvalloissa käytössä oleva köyhyysraja on paljon alhaisempi kuin Suomessa yleisesti käytetty mittaustapa. Tämä on huomioitu johtopäätöksissä, sillä köyhyys on ennen kaikkea määrittelykysymys ja suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Suomalaisessa keskustelussa esiintyy käsitteellistä epäselvyyttä ja työtätekevien köyhyys kiistetään vetoamalla tiukkoihin ja epämääräisiin kriteereihin. Suomessa ollaan hyvin tietoisia siitä, minkälainen tilanne Yhdysvalloissa on.
Tarkastelun perusteella voidaan päätellä, että pelkkä matalapalkkaisten töiden lisääminen ei muuta Suomea Yhdysvalloiksi, sillä suomalainen hyvinvointivaltio on kattava. Sen sijaan työmarkkinoiden joustot voivat heikentää jo valmiiksi heikossa asemassa olevien ihmisten toimeentuloa sekä tulevaisuuden näkymiä. Suomalaisen hyvinvointivaltion luonne tulee muuttumaan, jos samanaikaisesti korostetaan sosiaaliturvan vastikkeellisuutta ja kannustetaan työpaikkojen luomiseen mahdollistamalla laajamittainen matalapalkkaisuus.
Avainsanat: työtätekevät köyhät, working poor, vertaileva hyvinvointivaltiotutkimus, hyvinvointivaltioregiimit, työllisyysjärjestelmät.
Tutkielma nojaa vertailevan hyvinvointivaltiotutkimuksen metodeihin. Teoreettisena taustana ovat hyvinvointivaltioregiimit ja niiden pohjalta muodostettu työllisyysjärjestelmä-näkökulma aineistoon. Tarkastelun välineinä ovat Gøsta Esping-Andersenin hyvinvointiregiimit teoksien “The Three Worlds of Welfare Capitalism” (1990) ja “The Foundations of Postindustrial Societies” (1999) pohjalta. Tutkimus sivuaa myös yleisempää keskustelua hyvinvointivaltiosta ja sosiaalipolitiikasta. Yhtenä näkökulmana ilmiöön on käytetty köyhyystutkimusta.
Tutkielma on synteesi jo olemassa olevasta tiedosta. Sen perusteella työtätekevien köyhyyttä voidaan pitää pysyvänä ilmiönä. Jo 1970-luvulta lähtien sen syinä on pidetty työmarkkinoiden rakenteellisia vikoja, kuten alhaista palkkatasoa ja työttömyysjaksoja. Yhdysvalloissa matalapalkkaisuus on pääsyy työtätekevien köyhyyteen. Suomessakin palkkataso on niin matala, että ilman tulonsiirtoja sadasta työntekijästä 17 olisi köyhiä. Tulonsiirtojen ansiosta vain kuusi sadasta on köyhiä. Tutkielman päätulos on, että työtätekevien köyhyyttä voidaan lievittää hyvinvointivaltiollisin interventioilla eli tulonsiirroilla ja palveluilla.
Asetelma on mielenkiintoinen. Molemmissa maissa pidetään toisen tekemiä ratkaisuja tavoiteltavina. Yhdysvaltalaiset tutkijat peräänkuuluttavat universaaleja ratkaisuja, kuten lastenpäivähoitoa, jolla helpotettaisiin kotitalouksien taloudellista selviytymistä. Suomessa sen sijaan halutaan lisätä matalapalkkaisia töitä (Laki väliaikaisesta työnantajan matalapalkkatuesta 1078/2005).
Työtätekevien köyhyyttä ei pidetä Suomessa yhteiskunnallisena ongelmana, vaikka prosentuaalisesti molemmissa valtioissa työtätekevistä on köyhiä yli viisi prosenttia. Yhdysvalloissa käytössä oleva köyhyysraja on paljon alhaisempi kuin Suomessa yleisesti käytetty mittaustapa. Tämä on huomioitu johtopäätöksissä, sillä köyhyys on ennen kaikkea määrittelykysymys ja suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Suomalaisessa keskustelussa esiintyy käsitteellistä epäselvyyttä ja työtätekevien köyhyys kiistetään vetoamalla tiukkoihin ja epämääräisiin kriteereihin. Suomessa ollaan hyvin tietoisia siitä, minkälainen tilanne Yhdysvalloissa on.
Tarkastelun perusteella voidaan päätellä, että pelkkä matalapalkkaisten töiden lisääminen ei muuta Suomea Yhdysvalloiksi, sillä suomalainen hyvinvointivaltio on kattava. Sen sijaan työmarkkinoiden joustot voivat heikentää jo valmiiksi heikossa asemassa olevien ihmisten toimeentuloa sekä tulevaisuuden näkymiä. Suomalaisen hyvinvointivaltion luonne tulee muuttumaan, jos samanaikaisesti korostetaan sosiaaliturvan vastikkeellisuutta ja kannustetaan työpaikkojen luomiseen mahdollistamalla laajamittainen matalapalkkaisuus.
Avainsanat: työtätekevät köyhät, working poor, vertaileva hyvinvointivaltiotutkimus, hyvinvointivaltioregiimit, työllisyysjärjestelmät.