Lasten sosiaalinen kompetenssi - vaikeuttaako tarkkaavaisuusongelmat sosiaalista toimintaa?
REMES, MINNA (2007)
REMES, MINNA
2007
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-01-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16447
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16447
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkasteltiin lasten sosiaalista kompetenssia tarkkaavaisuusongelmaisten lasten (ADHD) näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitettiin eroaako tarkkaavaisuusongelmaisten lasten sosiaalinen kompetenssi ikätasoisten vertailulasten (ikätoverit) kompetenssista. Tutkimukseen osallistui kymmenen tarkkaavaisuusongelmaista poikaa, jotka olivat vaikeuksiensa vuoksi kuntoutuksessa, ja kymmenen ikätasoista vertailulasta. Lapset olivat iältään 9-13-vuotiaita. Sosiaalista kompetenssia arvioitiin Greshamin ja Elliottin arviointimenetelmällä Social Skills Rating System, josta käytettiin oppilaan ja opettajan arviointilomaketta.
ADHD-lasten sosiaalinen kompetenssi opettajien arvioimana oli hypoteesien mukaisesti heikompaa. Heillä oli heikommat sosiaaliset taidot, enemmän ongelmakäyttäytymistä ja heidän koulusuoriutumisensa oli heikompaa kuin ikätovereilla. Sen sijaan oppilaiden itsearvioimana ADHD-lapset olivat heikompia vain sosiaalisten taitojen empatian osa-alueella. Sosiaaliset taidot ja ongel-makäyttäytyminen olivat yhteydessä koulusuoriutumiseen ADHD-lasten opettajien arvioinneissa, mutta eivät ADHD-lasten itsearvioissa. ADHD-lasten osalta ei myöskään löydetty arvioitsijoiden välistä yhteyttä. Ikätasoisten vertailulasten kohdalla havaittiin opettajien arvioiman assertiivisuuden ja oppilaiden arvioiman yhteistyön olevan yhteydessä koulusuoriutumiseen. Lisäksi ikätoverien ja opettajien arvioiden väliltä löydettiin melko hyvä yhteys. Arviointimenetelmän merkitystä kuvaa se, että opettajat kokivat kaikki sosiaalisia taitoja arvioivat asteikot tärkeiksi luokassa menestymisen kannalta; hieman tärkeämmiksi arvioitiin yhteistyön ja itsekontrollin kuin assertiivisuuden osa-alue.
Tutkimus tukee lasten sosiaalisen kompetenssin tutkimisen tärkeyttä erityisesti ADHD-lapsilla, sillä heidän sosiaalisen kompetenssinsa puutteet voivat olla riski terveelle sopeutumiselle. Näyttäisi siltä, että ADHD-lapsi arvioi itsensä huomattavasti positiivisemmin kuin opettaja. Tämän vuoksi ADHD-lasten arvioimisessa tulisikin ottaa huomioon useiden arvioitsijoiden näkemykset lapsesta. Erityisesti lapsen oma arvio antaa ainutlaatuista tietoa lapsen toimintaa ohjaavista sisäisistä malleista, joita voidaan hyödyntää myös kuntoutuksessa.
Tutkimus antoi lisäksi rohkaisevia viitteitä siitä, että SSRS voisi olla hyödyllinen lasten sosiaalisten taitojen vahvuuksien ja vaikeuksien arvioinnissa myös kliinisessä työssä. Arviointimenetelmän vahvuutena on usean arvioitsijan näkökulma eri taitoalueiden vahvuuksista ja vaikeuksista. Menetelmää olisi hyödyllistä tutkia myös kuntoutuksen suunnittelun tukena ja sen arvioinnissa, sillä sosiaalisten riskitekijöiden varhainen tunnistaminen ja tukitoimien suunnittelu voisi olla ehkäisemässä yksilön kielteistä kehityssuuntaa. Keskeinen tulevaisuuden haaste on kehittää toimiva sosiaalisen kompetenssin arviointimenetelmä, jossa olisi suomalainen normiaineisto helpottamassa tulosten tulkintaa ja analysointia.
ASIASANAT: Sosiaalinen kompetenssi, sosiaaliset taidot, tarkkaavaisuusongelmat, ADHD, lasten käyttäytyminen, lasten arvioiminen, SSRS.
ADHD-lasten sosiaalinen kompetenssi opettajien arvioimana oli hypoteesien mukaisesti heikompaa. Heillä oli heikommat sosiaaliset taidot, enemmän ongelmakäyttäytymistä ja heidän koulusuoriutumisensa oli heikompaa kuin ikätovereilla. Sen sijaan oppilaiden itsearvioimana ADHD-lapset olivat heikompia vain sosiaalisten taitojen empatian osa-alueella. Sosiaaliset taidot ja ongel-makäyttäytyminen olivat yhteydessä koulusuoriutumiseen ADHD-lasten opettajien arvioinneissa, mutta eivät ADHD-lasten itsearvioissa. ADHD-lasten osalta ei myöskään löydetty arvioitsijoiden välistä yhteyttä. Ikätasoisten vertailulasten kohdalla havaittiin opettajien arvioiman assertiivisuuden ja oppilaiden arvioiman yhteistyön olevan yhteydessä koulusuoriutumiseen. Lisäksi ikätoverien ja opettajien arvioiden väliltä löydettiin melko hyvä yhteys. Arviointimenetelmän merkitystä kuvaa se, että opettajat kokivat kaikki sosiaalisia taitoja arvioivat asteikot tärkeiksi luokassa menestymisen kannalta; hieman tärkeämmiksi arvioitiin yhteistyön ja itsekontrollin kuin assertiivisuuden osa-alue.
Tutkimus tukee lasten sosiaalisen kompetenssin tutkimisen tärkeyttä erityisesti ADHD-lapsilla, sillä heidän sosiaalisen kompetenssinsa puutteet voivat olla riski terveelle sopeutumiselle. Näyttäisi siltä, että ADHD-lapsi arvioi itsensä huomattavasti positiivisemmin kuin opettaja. Tämän vuoksi ADHD-lasten arvioimisessa tulisikin ottaa huomioon useiden arvioitsijoiden näkemykset lapsesta. Erityisesti lapsen oma arvio antaa ainutlaatuista tietoa lapsen toimintaa ohjaavista sisäisistä malleista, joita voidaan hyödyntää myös kuntoutuksessa.
Tutkimus antoi lisäksi rohkaisevia viitteitä siitä, että SSRS voisi olla hyödyllinen lasten sosiaalisten taitojen vahvuuksien ja vaikeuksien arvioinnissa myös kliinisessä työssä. Arviointimenetelmän vahvuutena on usean arvioitsijan näkökulma eri taitoalueiden vahvuuksista ja vaikeuksista. Menetelmää olisi hyödyllistä tutkia myös kuntoutuksen suunnittelun tukena ja sen arvioinnissa, sillä sosiaalisten riskitekijöiden varhainen tunnistaminen ja tukitoimien suunnittelu voisi olla ehkäisemässä yksilön kielteistä kehityssuuntaa. Keskeinen tulevaisuuden haaste on kehittää toimiva sosiaalisen kompetenssin arviointimenetelmä, jossa olisi suomalainen normiaineisto helpottamassa tulosten tulkintaa ja analysointia.
ASIASANAT: Sosiaalinen kompetenssi, sosiaaliset taidot, tarkkaavaisuusongelmat, ADHD, lasten käyttäytyminen, lasten arvioiminen, SSRS.