Sepelvaltimotautipotilaan kuntoutustarve : itse koettuna ja riskitekijöillä arvioituna
OJALA, SAARA (2006)
OJALA, SAARA
2006
Kansanterveystiede - Public Health
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-12-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16422
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16422
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sepelvaltimotautia sairastavien potilaiden kokemaa kuntoutuksen tarvetta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tavoitteena oli lisäksi selvittää, eroaako potilaiden kokema kuntoutustarve riskitekijöiden osoittamasta kuntoutustarpeesta.
Tutkimusaineisto kerättiin syykuussa 2005 itsetäytettävillä kyselylomakkeilla sepelvaltimotautia sairastavilta potilailta, jotka olivat olleet hoidettavina Tampereen yliopistollisen sairaalan Sydänkeskuksessa tammikuun 2004 ja heinäkuun 2005 välisenä aikana. Tutkimusjoukon muodostivat 300 henkilöä ja vastausprosentti oli 50 (n = 150). Koettua kuntoutustarvetta mitattiin Aallon ym. (1999) kehittämän kysymyssarjan avulla kuudella eri osa-alueella, joita olivat fyysinen kuntoutuminen, sairautta koskeva tieto, omatoiminen hoito, yleinen elämänhallinta, mieliala sekä ihmissuhteet. Riskitekijöiden osoittamaa kuntoutustarvetta arvioitiin riskitekijäindeksillä, joka muodostettiin kuudesta tunnetusta sepelvaltimotaudin riskitekijästä. Tutkimustulokset esitetään frekvensseinä, prosentteina ja keskiarvoina. Tilastollista merkitsevyyttä tarkasteltiin ristiintaulukoinnilla sekä lineaarisella regressioanalyysillä.
Tutkimukseen osallistuneiden keski-ikä oli 66 vuotta. Suurin osa vastaajista oli eläkkeellä ja sairasti jotakin muuta pitkäaikaissairautta sepelvaltimotaudin lisäksi. Eri tasoista kuntoutustarvetta (vähän, paljon ja erittäin paljon) kokeneet jakautuivat tutkimusjoukossa melko tasaisesti. Tutkimuksen mukaan kuntoutustarpeella oli yhteyttä riskitekijöiden lukumäärään, mutta osassa tapauksia riskitekijät eivät selittäneet koettua tarvetta. Taustamuuttujat, oheissairastavuus sekä riskitekijät selittivät koetusta tarpeesta noin 10 prosenttia, muiden tekijöiden selitysosuus oli 25 prosenttia.
Tutkimus osoitti, että suurempaa kuntoutustarvetta kokivat ne vastaajat, jotka sairastivat diabetesta, olivat huolissaan sydänsairaudestaan tai kokivat joutuvansa sydänsairauden vuoksi luopumaan heille tärkeistä asioista. Raskaista kotitöistä suoriutumisen vaikeudet, halu elintapojen muuttamiseen sekä rentoutumisen ongelmat olivat myös yhteydessä suurempaan koettuun kuntoutustarpeeseen. Sen sijaan ammatillinen koulutus oli ammattikoulun osalta yhteydessä vähäisempään koettuun kuntoutustarpeeseen.
Avainsanat: sepelvaltimotautipotilas, riskitekijä, koettu kuntoutustarve
Tutkimusaineisto kerättiin syykuussa 2005 itsetäytettävillä kyselylomakkeilla sepelvaltimotautia sairastavilta potilailta, jotka olivat olleet hoidettavina Tampereen yliopistollisen sairaalan Sydänkeskuksessa tammikuun 2004 ja heinäkuun 2005 välisenä aikana. Tutkimusjoukon muodostivat 300 henkilöä ja vastausprosentti oli 50 (n = 150). Koettua kuntoutustarvetta mitattiin Aallon ym. (1999) kehittämän kysymyssarjan avulla kuudella eri osa-alueella, joita olivat fyysinen kuntoutuminen, sairautta koskeva tieto, omatoiminen hoito, yleinen elämänhallinta, mieliala sekä ihmissuhteet. Riskitekijöiden osoittamaa kuntoutustarvetta arvioitiin riskitekijäindeksillä, joka muodostettiin kuudesta tunnetusta sepelvaltimotaudin riskitekijästä. Tutkimustulokset esitetään frekvensseinä, prosentteina ja keskiarvoina. Tilastollista merkitsevyyttä tarkasteltiin ristiintaulukoinnilla sekä lineaarisella regressioanalyysillä.
Tutkimukseen osallistuneiden keski-ikä oli 66 vuotta. Suurin osa vastaajista oli eläkkeellä ja sairasti jotakin muuta pitkäaikaissairautta sepelvaltimotaudin lisäksi. Eri tasoista kuntoutustarvetta (vähän, paljon ja erittäin paljon) kokeneet jakautuivat tutkimusjoukossa melko tasaisesti. Tutkimuksen mukaan kuntoutustarpeella oli yhteyttä riskitekijöiden lukumäärään, mutta osassa tapauksia riskitekijät eivät selittäneet koettua tarvetta. Taustamuuttujat, oheissairastavuus sekä riskitekijät selittivät koetusta tarpeesta noin 10 prosenttia, muiden tekijöiden selitysosuus oli 25 prosenttia.
Tutkimus osoitti, että suurempaa kuntoutustarvetta kokivat ne vastaajat, jotka sairastivat diabetesta, olivat huolissaan sydänsairaudestaan tai kokivat joutuvansa sydänsairauden vuoksi luopumaan heille tärkeistä asioista. Raskaista kotitöistä suoriutumisen vaikeudet, halu elintapojen muuttamiseen sekä rentoutumisen ongelmat olivat myös yhteydessä suurempaan koettuun kuntoutustarpeeseen. Sen sijaan ammatillinen koulutus oli ammattikoulun osalta yhteydessä vähäisempään koettuun kuntoutustarpeeseen.
Avainsanat: sepelvaltimotautipotilas, riskitekijä, koettu kuntoutustarve