Saavutettavuuden mittarit Alueiden saavutettavuus liikenneyhteyksien tason ja aluekehityksen edellytysten mittarina
SOMERPALO, SAKARI (2006)
SOMERPALO, SAKARI
2006
Aluetiede - Regional Studies
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-12-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16411
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16411
Tiivistelmä
Alueen sijainti ja sen liikenneyhteydet, joukkoliikenneyhteydet niiden mukana, ovat yksi alueiden kehitykseen vaikuttavista tekijöistä. Liikenneyhteyksissä tapahtuvien muutosten merkitys alueiden kehittymiselle on mielenkiinnon kohteena sekä alueiden kehittämistyössä että liikennesektorilla arvioitaessa väylänpidon ja liikennepalvelujen aluekehitysvaikutuksia. Liikenneyhteyksien luomia edellytyksiä aluekehitykselle voidaan kuvata saavutettavuuden käsitteen avulla. Alueen saavutettavuus voidaan tällöin ajatella mittariksi, joka kuvaa alueen sijaintietua mittaamalla sitä hyötyä, mitä alueen sijainti ja liikenneyhteydet tarjoavat alueen kotitalouksille, yrityksille ja muille organisaatioille.
Tutkielman aiheena on alueen saavutettavuuden käsitteen operationalisointi liikennesektorin vaikutusten arvioinnissa ja aluekehittämistyössä käyttökelpoisiksi mittareiksi, saavutettavuusindikaattoreiksi. Työssä on pyritty luomaan käytännön suunnittelutyötä palveleva katsaus siihen, minkä tyyppiset indikaattorit soveltuisivat kuvaamaan alueiden saavutettavuutta eri tilanteissa, mitä erityiskysymyksiä erilaisten saavutettavuusindikaattoreiden käyttöön liittyy ja minkälaisia nämä erityiskysymykset ovat mitattaessa alueen saavutettavuutta joukkoliikenteellä. Työn alussa on teoriaosuus, jossa aihetta on lähestytty tarkastelemalla yleisemmin aluekehityksen dynamiikkaa sekä erilaisten toimintojen kannalta merkityksellisiä saavutettavuustekijöitä ja niiden kytkeytymistä liikenneyhteyksien muutoksiin.
Saavutettavuusindikaattorin muodostaminen sisältää useita työssä kuvattuja vaiheita ja valintoja, joiden riittävä pohdinta ja dokumentointi ovat tärkeitä tarkastelujen toistettavuuden ja tulosten hyödyntämisen kannalta. Erilaisia saavutettavuusindikaattoreita on paljon ja myös niihin sisältyvien parametrien ja muuttujien valinta vaikuttaa indikaattorin antamaan kuvaan alueen saavutettavuudesta. Jos pyrkimyksenä on vain kuvata havainnollisesti alueen sijaintia suhteessa tosiin alueisiin ja liikennejärjestelmän vaikutusta tähän suhteeseen, indikaattorin ja sen parametrien valinta on suhteellisen vapaata. Jos kuitenkin saavutettavuusindikaattorin toivotaan indikoivan erityisesti tarkastelun kohteena olevien alueiden kehitysedellytyksiä, indikaattorin tulisi pystyä kuvaamaan nimenomaan kyseessä olevien alueiden kannalta merkityksellisiä saavutettavuustekijöitä. Saavutettavuusindikaattorin valinnan tulisikin aina perustua perusteltuun ja julkilausuttuun käsitykseen siitä, mitkä saavutettavuustekijät ovat kyseessä olevan tarkastelun kannalta relevantteja ja millä saavutettavuusmittareilla voidaan kyseessä olevassa tilanteessa mahdollisimman hyvin kuvata juuri niitä tekijöitä.
Käytännössä ongelmana ei yleensä ole se, että erilaisia saavutettavuustekijöitä kuvaavia indikaattoreita ei löydy, vaan se, että mahdollisia indikaattorivariaatioita on liikaa. Päätöksentekoa palvelevissa suunnitelmissa on harvoin mahdollista tarkastella lukuisia erilaisia indikaattoreita, vaan tarvittaisiin yksi tai korkeintaan muutama indikaattori, jotka pystyvät riittävässä määrin kuvaamaan suurinta osaa ko. tarkastelun kannalta relevanteista saavutettavuustekijöistä. Yhden käyttökelpoisen ratkaisukeinon voi tarjota menetelmä, jossa sopivan indikaattoritarkastelun avulla määritetään erilaisia saavutettavuusvyöhykkeitä, jotka ovat samanaikaisesti edullisia useiden saavutettavuustekijöiden kannalta.
Työn perusteella jatkotutkimusta tarvittaisiin erityisesti eri toimialojen ja erityyppisten organisaatioiden henkilöliikennetarpeiden ja kysynnän selvittämiseen sekä saavutettavuusindikaattoreiden matkavastusfunktioiden tyypin ja parametrien määrittämiseen siten, että funktiot kuvaisivat mahdollisimman hyvin etäisyyden todellista merkitystä eri toimintojen kannalta. Lisäksi valtakunnan tasolla olisi perusteltua valita muutama perusindikaattori säännöllisen aikasarjatiedon tuottamiseen. Valmis indikaattoriaineisto helpottaisi huomattavasti maan eri osien saavutettavuuden muutosten seurantaa palvellen sekä aluekehittämistyötä että liikennejärjestelmän suunnittelua.
Asiasanat: saavutettavuus, tavoitettavuus, aluekehitys, liikenneyhteys, joukkoliikenne, vaikutusten arviointi
Tutkielman aiheena on alueen saavutettavuuden käsitteen operationalisointi liikennesektorin vaikutusten arvioinnissa ja aluekehittämistyössä käyttökelpoisiksi mittareiksi, saavutettavuusindikaattoreiksi. Työssä on pyritty luomaan käytännön suunnittelutyötä palveleva katsaus siihen, minkä tyyppiset indikaattorit soveltuisivat kuvaamaan alueiden saavutettavuutta eri tilanteissa, mitä erityiskysymyksiä erilaisten saavutettavuusindikaattoreiden käyttöön liittyy ja minkälaisia nämä erityiskysymykset ovat mitattaessa alueen saavutettavuutta joukkoliikenteellä. Työn alussa on teoriaosuus, jossa aihetta on lähestytty tarkastelemalla yleisemmin aluekehityksen dynamiikkaa sekä erilaisten toimintojen kannalta merkityksellisiä saavutettavuustekijöitä ja niiden kytkeytymistä liikenneyhteyksien muutoksiin.
Saavutettavuusindikaattorin muodostaminen sisältää useita työssä kuvattuja vaiheita ja valintoja, joiden riittävä pohdinta ja dokumentointi ovat tärkeitä tarkastelujen toistettavuuden ja tulosten hyödyntämisen kannalta. Erilaisia saavutettavuusindikaattoreita on paljon ja myös niihin sisältyvien parametrien ja muuttujien valinta vaikuttaa indikaattorin antamaan kuvaan alueen saavutettavuudesta. Jos pyrkimyksenä on vain kuvata havainnollisesti alueen sijaintia suhteessa tosiin alueisiin ja liikennejärjestelmän vaikutusta tähän suhteeseen, indikaattorin ja sen parametrien valinta on suhteellisen vapaata. Jos kuitenkin saavutettavuusindikaattorin toivotaan indikoivan erityisesti tarkastelun kohteena olevien alueiden kehitysedellytyksiä, indikaattorin tulisi pystyä kuvaamaan nimenomaan kyseessä olevien alueiden kannalta merkityksellisiä saavutettavuustekijöitä. Saavutettavuusindikaattorin valinnan tulisikin aina perustua perusteltuun ja julkilausuttuun käsitykseen siitä, mitkä saavutettavuustekijät ovat kyseessä olevan tarkastelun kannalta relevantteja ja millä saavutettavuusmittareilla voidaan kyseessä olevassa tilanteessa mahdollisimman hyvin kuvata juuri niitä tekijöitä.
Käytännössä ongelmana ei yleensä ole se, että erilaisia saavutettavuustekijöitä kuvaavia indikaattoreita ei löydy, vaan se, että mahdollisia indikaattorivariaatioita on liikaa. Päätöksentekoa palvelevissa suunnitelmissa on harvoin mahdollista tarkastella lukuisia erilaisia indikaattoreita, vaan tarvittaisiin yksi tai korkeintaan muutama indikaattori, jotka pystyvät riittävässä määrin kuvaamaan suurinta osaa ko. tarkastelun kannalta relevanteista saavutettavuustekijöistä. Yhden käyttökelpoisen ratkaisukeinon voi tarjota menetelmä, jossa sopivan indikaattoritarkastelun avulla määritetään erilaisia saavutettavuusvyöhykkeitä, jotka ovat samanaikaisesti edullisia useiden saavutettavuustekijöiden kannalta.
Työn perusteella jatkotutkimusta tarvittaisiin erityisesti eri toimialojen ja erityyppisten organisaatioiden henkilöliikennetarpeiden ja kysynnän selvittämiseen sekä saavutettavuusindikaattoreiden matkavastusfunktioiden tyypin ja parametrien määrittämiseen siten, että funktiot kuvaisivat mahdollisimman hyvin etäisyyden todellista merkitystä eri toimintojen kannalta. Lisäksi valtakunnan tasolla olisi perusteltua valita muutama perusindikaattori säännöllisen aikasarjatiedon tuottamiseen. Valmis indikaattoriaineisto helpottaisi huomattavasti maan eri osien saavutettavuuden muutosten seurantaa palvellen sekä aluekehittämistyötä että liikennejärjestelmän suunnittelua.
Asiasanat: saavutettavuus, tavoitettavuus, aluekehitys, liikenneyhteys, joukkoliikenne, vaikutusten arviointi