"The most important thing is having a feel" Sessiorumpali Bobby Grahamin soittotyyli levytyksillä 1962-1966
VIRTA, MARKO (2006)
VIRTA, MARKO
2006
Etnomusikologia - Ethnomusicology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-12-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16382
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16382
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani aiheena on englantilainen sessiorumpali Bobby Graham ja hänen soittotyylinsä. Bobby Grahamin aktiivisin työuran vaihe oli 1960-luvulla, jolloin hän soitti lontoolaisissa studioissa valtaosan arvioimastaan 15 000 levytyksestä. Vaikka Bobby Graham ei ole nimenä tuon ajan musiikin kuuntelijoille tuttu, on hänen soittoaan kuitenkin melko varmasti kaikki kuulleet. Graham soitti niin levyttävien yksittäisten artistien levytyksillä kuin lukuisien beatyhtyeidenkin levyillä. Tällä tavoin Bobby Grahamin soittotyylistä muodostui omalta osaltaan tuolle ajalle leimaa-antava tapa soittaa rumpuja. Samanaikaisen beatmusiikin suosion myötä Grahamin dynaaminen soittotapa oli juuri sopiva. Hänestä tuli nopeasti varsin kysytty sessiorumpali Lontoossa. Toisaalta jokseenkin homogeenisesti soitettu ja sovitettu beatmusiikki osaltaan kavensi niitä soitannollisia ratkaisuja, joita Graham päätyi levytyksillä käyttämään.
Tutkielmani taustoitusosuudessa käyn läpi Bobby Grahamin henkilöhistorian siltä osin, kun sillä olen havainnut olevan tekemistä soittotyylin kanssa. Lisäksi taustoitan rumpukompin historiaa aikavälillä 1955-1965. Tuolloin rock and roll -musiikissa tapahtui sovituksellisia muutoksia, joista yksi oli siirtyminen kolmijakoisesta shuffle-kompista suoraan kahdeksasosaisesti etenevään rumpukomppiin. Oman tulkinnallisen vertailuni teen rautalankatwistkompin, baion-kompin sekä beatkompin mahdollisista yhteyksistä. Koska Bobby Graham oli ensimmäisiä rockrumpaleita, jotka Iso-Britanniassa hyödynsivät levytyksillä beatrumpukomppia varsin tietoisesti sekä runsaasti, on rumpukomppien historiataustoitus tästä syystä tarpeellista tehdä.
Taustoitan lyhyesti myös muita tekijöitä, jotka vaikuttivat siihen, millä levytyksillä Bobby Graham tuli soittamaan ja kenen kanssa. Näitä tekijöitä olivat A&R-mies (Artists & Repertoire), musiikillinen johtaja (The Musical Director) sekä järjestelijä (The Fixer). Työssäni käytetyt menetelmät ovat paradigmaattinen notaatio, vertaileva formaali musiikkianalyysi, tietokoneavusteinen analyysi sekä pääinformatti Bobby Grahamin kirjeenvaihtona toteutettu haastattelu. Kyse on musiikillisesta analyysistä äänilevyistä, jotka on pääosin julkaistu aikajaksolla 1962-1966.
Teoreettisesti työni pohjautuu Leonard B. Meyerin kirjoituksiin tyylistä ja tyylin tutkimisesta. Meyer on tutkinut länsimaista taidemusiikkia, mutta hänen lähestymistavallaan soittotyylistä on mahdollista tehdä lähes suoria rinnastuksia myös omaan populaarimusiikkiin sijoittuvaan kohteeseenikin. Teoriaosuudessa puran Meyerin tyyliin liittyviä määritelmiä ja samalla teen rinnastuksia liittyen populaarimusiikkiin sekä Bobby Grahamin soittotyyliin ja hänen soittohistoriaansa. Leonard B. Meyerin määritelmä tyylistä, joka syntyy tiettyjen kuvioiden toistosta, sopii mielestäni erittäin hyvin juuri tutkittaessa rumpalin soittotyyliä. Rumpalin tehtävä on tuottaa soitollaan tällaisia kuvioita, ja usein soittaessaan hän myös melko varmasti joutuu nojautumaan jo aiemmin soittamiinsa kuvioihin. Käyn läpi kuvioiden toistoa niin yhden tahdin sisällä kuin myös koskien kokonaista esitystä. Lisäksi työstäni löytyvät osiot muunlaisesta tavasta määrittää muusikon soittotyyliä. Näitä ovat esimerkiksi rumpalin kyky pysyä tempossa levytyksen aikana tai mahdollinen tarkoituksellinen tempoon mukautuva soitto. Yhden tahdin sisäistä tarkkuutta tutkimalla on myös mahdollista tehdä havaintoja rumpalin soittotyylistä.
Vertailuosiossa tutkin sitä, miten mahdollisesti levytyksellä rumpali ja laulaja vaikuttavat toistensa suoritukseen. Myös vertailu oman aikansa toiseen sessiorumpaliin - kun kyseessä on saman musiikillisen johtajan sovittama sävellys - tuo esiin eroja muuten niin samankaltaisiksi miellettyjen rumpaleiden soitosta. Työstäni suurin osuus on rumpukomppien sekä rumpufillien analyysiä, jonka olen toteuttanut paradigmaattisena notaationa. Esimerkkien suuri määrä juontuu siitä, että tarkoitukseni on ollut kartoittaa soittotyylillistä toistoa yksittäisen esityksen sisällä sekä useiden esitysten kesken mahdollisimman kattavasti sekä monipuolisesti.
Asiasanat: beatkomppi, beatmusiikki, Bobby Graham, Lontoo, Leonard B. Meyer, paradigmaattinen notaatio, populaarimusiikin tutkimus, rumpufilli, rumpukompin historia, sessiomuusikko, sessiorumpali, soittotyyli, tyylintutkimus, äänilevytutkimus
Tutkielmani taustoitusosuudessa käyn läpi Bobby Grahamin henkilöhistorian siltä osin, kun sillä olen havainnut olevan tekemistä soittotyylin kanssa. Lisäksi taustoitan rumpukompin historiaa aikavälillä 1955-1965. Tuolloin rock and roll -musiikissa tapahtui sovituksellisia muutoksia, joista yksi oli siirtyminen kolmijakoisesta shuffle-kompista suoraan kahdeksasosaisesti etenevään rumpukomppiin. Oman tulkinnallisen vertailuni teen rautalankatwistkompin, baion-kompin sekä beatkompin mahdollisista yhteyksistä. Koska Bobby Graham oli ensimmäisiä rockrumpaleita, jotka Iso-Britanniassa hyödynsivät levytyksillä beatrumpukomppia varsin tietoisesti sekä runsaasti, on rumpukomppien historiataustoitus tästä syystä tarpeellista tehdä.
Taustoitan lyhyesti myös muita tekijöitä, jotka vaikuttivat siihen, millä levytyksillä Bobby Graham tuli soittamaan ja kenen kanssa. Näitä tekijöitä olivat A&R-mies (Artists & Repertoire), musiikillinen johtaja (The Musical Director) sekä järjestelijä (The Fixer). Työssäni käytetyt menetelmät ovat paradigmaattinen notaatio, vertaileva formaali musiikkianalyysi, tietokoneavusteinen analyysi sekä pääinformatti Bobby Grahamin kirjeenvaihtona toteutettu haastattelu. Kyse on musiikillisesta analyysistä äänilevyistä, jotka on pääosin julkaistu aikajaksolla 1962-1966.
Teoreettisesti työni pohjautuu Leonard B. Meyerin kirjoituksiin tyylistä ja tyylin tutkimisesta. Meyer on tutkinut länsimaista taidemusiikkia, mutta hänen lähestymistavallaan soittotyylistä on mahdollista tehdä lähes suoria rinnastuksia myös omaan populaarimusiikkiin sijoittuvaan kohteeseenikin. Teoriaosuudessa puran Meyerin tyyliin liittyviä määritelmiä ja samalla teen rinnastuksia liittyen populaarimusiikkiin sekä Bobby Grahamin soittotyyliin ja hänen soittohistoriaansa. Leonard B. Meyerin määritelmä tyylistä, joka syntyy tiettyjen kuvioiden toistosta, sopii mielestäni erittäin hyvin juuri tutkittaessa rumpalin soittotyyliä. Rumpalin tehtävä on tuottaa soitollaan tällaisia kuvioita, ja usein soittaessaan hän myös melko varmasti joutuu nojautumaan jo aiemmin soittamiinsa kuvioihin. Käyn läpi kuvioiden toistoa niin yhden tahdin sisällä kuin myös koskien kokonaista esitystä. Lisäksi työstäni löytyvät osiot muunlaisesta tavasta määrittää muusikon soittotyyliä. Näitä ovat esimerkiksi rumpalin kyky pysyä tempossa levytyksen aikana tai mahdollinen tarkoituksellinen tempoon mukautuva soitto. Yhden tahdin sisäistä tarkkuutta tutkimalla on myös mahdollista tehdä havaintoja rumpalin soittotyylistä.
Vertailuosiossa tutkin sitä, miten mahdollisesti levytyksellä rumpali ja laulaja vaikuttavat toistensa suoritukseen. Myös vertailu oman aikansa toiseen sessiorumpaliin - kun kyseessä on saman musiikillisen johtajan sovittama sävellys - tuo esiin eroja muuten niin samankaltaisiksi miellettyjen rumpaleiden soitosta. Työstäni suurin osuus on rumpukomppien sekä rumpufillien analyysiä, jonka olen toteuttanut paradigmaattisena notaationa. Esimerkkien suuri määrä juontuu siitä, että tarkoitukseni on ollut kartoittaa soittotyylillistä toistoa yksittäisen esityksen sisällä sekä useiden esitysten kesken mahdollisimman kattavasti sekä monipuolisesti.
Asiasanat: beatkomppi, beatmusiikki, Bobby Graham, Lontoo, Leonard B. Meyer, paradigmaattinen notaatio, populaarimusiikin tutkimus, rumpufilli, rumpukompin historia, sessiomuusikko, sessiorumpali, soittotyyli, tyylintutkimus, äänilevytutkimus