Seilin saaren arvoitus Verkko-opettajuuden oppimisprosessi ja sen tukeminen
INKINEN, KARRI (2006)
INKINEN, KARRI
2006
Aikuiskasvatus - Adult Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-12-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16341
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16341
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoite oli selvittää verkko-opettajaksi kehittymisen oppimisprosessi. Mitä haasteita matkalla kohdataan ja miten opettajia voitaisiin tukea? Tutkimuksessa on haastateltu viittä Turun ammattikorkeakoulun verkko-opettajaa.
Tutkimuksen teossa on käytetty menetelmätriangulaatiota. Verkko-opettajuuden osa-alueita on tutkittu Giorgin (1994) ja Perttulan (1995; 2000) ajatusten pohjalta laaditulla fenomenologisella tutkimusmenetelmällä. Aineistosta löytyi neljä osa-aluetta, jotka ovat ammatillinen kehittyminen, ohjaus verkossa, tieto- ja viestintätekniset taidot sekä tiimi- ja verkostotoiminta.
Verkko-opettajana kehittymisen oppimisprosessia lähestyttiin narratiivisella tutkimusotteella, Proppin (1928/1998) juonirakenneanalyysin ohjaamana. Yksittäisten opettajien oppimisprosessit jaettiin keskeisiin juonenkäänteisiin ja niiden pohjalta laadittiin kolmetoista -kohtainen yleinen juonirakenneanalyysi.
Kolmanneksi oppimisprosessia tarkasteltiin oppivan organisaation näkökulmasta. Teoreettiset näkökulmat haettiin Nonakan (1995; 2001) tietoa luovan organisaation mallista ja Sengen (1990) pohdinnoista, liittyen oppivaan tiimiin. Lopuksi tulokset vedettiin yhteen tarinassa, jossa kerrotaan kuvitteellisen opettajan oppimisprosessi.
Verkko-opettajana toimiminen ja siinä kehittyminen on jatkuvaa uusiin haasteisiin vastaamista. Onnistuminen edellyttää opettajalta ennakkoluulotonta ja rohkeaa asennetta sekä nöyryyttä oman oppimisen suhteen. Kriisikohdat ovat kaikkein hedelmällisimpiä oppimisen paikkoja. Ympäröivässä organisaatiossa tärkeäksi nousee johdon strateginen osaaminen, työyhteisössä vallitseva oppimiselle ja kehittymiselle myönteinen ilmapiiri ja riittävät resurssit.
Avainsanat: Verkko-opettaja, fenomenologia, triangulaatio, narratiivinen tutkimus, oppiva organisaatio, tiimi- ja verkostotoiminta.
Tutkimuksen teossa on käytetty menetelmätriangulaatiota. Verkko-opettajuuden osa-alueita on tutkittu Giorgin (1994) ja Perttulan (1995; 2000) ajatusten pohjalta laaditulla fenomenologisella tutkimusmenetelmällä. Aineistosta löytyi neljä osa-aluetta, jotka ovat ammatillinen kehittyminen, ohjaus verkossa, tieto- ja viestintätekniset taidot sekä tiimi- ja verkostotoiminta.
Verkko-opettajana kehittymisen oppimisprosessia lähestyttiin narratiivisella tutkimusotteella, Proppin (1928/1998) juonirakenneanalyysin ohjaamana. Yksittäisten opettajien oppimisprosessit jaettiin keskeisiin juonenkäänteisiin ja niiden pohjalta laadittiin kolmetoista -kohtainen yleinen juonirakenneanalyysi.
Kolmanneksi oppimisprosessia tarkasteltiin oppivan organisaation näkökulmasta. Teoreettiset näkökulmat haettiin Nonakan (1995; 2001) tietoa luovan organisaation mallista ja Sengen (1990) pohdinnoista, liittyen oppivaan tiimiin. Lopuksi tulokset vedettiin yhteen tarinassa, jossa kerrotaan kuvitteellisen opettajan oppimisprosessi.
Verkko-opettajana toimiminen ja siinä kehittyminen on jatkuvaa uusiin haasteisiin vastaamista. Onnistuminen edellyttää opettajalta ennakkoluulotonta ja rohkeaa asennetta sekä nöyryyttä oman oppimisen suhteen. Kriisikohdat ovat kaikkein hedelmällisimpiä oppimisen paikkoja. Ympäröivässä organisaatiossa tärkeäksi nousee johdon strateginen osaaminen, työyhteisössä vallitseva oppimiselle ja kehittymiselle myönteinen ilmapiiri ja riittävät resurssit.
Avainsanat: Verkko-opettaja, fenomenologia, triangulaatio, narratiivinen tutkimus, oppiva organisaatio, tiimi- ja verkostotoiminta.