Devising teoriassa ja käytännössä - hahmotelmia ja ehdotuksia yhdestä teatterin tutkimuksellisesta mahdollisuudesta
HEIKKINEN, SANNA (2006)
HEIKKINEN, SANNA
2006
Teatterin ja draaman tutkimus - Theatre and Drama Research
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-12-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16328
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16328
Tiivistelmä
Tutkielmassani lähestyn devisingia niin teorian kuin käytännön tasolla. Esittelen erilaisia devising-käsityksiä, pohdin mahdollisia syitä devising-työtapojen valintaan sekä hahmottelen devisingin juuria performanssiin ja sen avantgardistisiin ”esi-isiin”. Tarkastelen devisingia esitykseen tähtäävänä (yhteis)toiminnallisena ja tutkimuksellisena draamatyöpajojen joukkona.
Devisingiin liitetään useimmiten käsitteet ei-tekstilähtöisyys, yhteistoiminnallisuus, ryhmätekijyys, ryhmälähtöisyys ja prosessiluonne. Sen olemusta etsitään useimmiten perinteisen teatterin ja performanssin välimaastosta. Devising-työtapojen valinnan taustalla on usein halu käsitellä ja tutkia tärkeäksi koettua aihetta tai kysymystä. Siihen voi myös liittyä äänen antaminen ja näkyväksi tekeminen aiheille ja ihmisille, jotka eivät muutoin tule kuulluiksi. Lisäksi taiteilijan teatterikäsitys vaikuttaa usein työtapojen valintaan. Devisingin, performanssin ja sen ”esi-isien” välillä on eroja ja samankaltaisuuksia, joita ovat luoneet muun muassa näkemykset taiteilijan, etenkin esiintyjän, ja yleisön roolista, esittämisen tavasta sekä suhde kieleen. Euroopassa, Amerikassa ja Australiassa devisingin eri käytännöt alkoivat hahmottua jo toisen maailmansodan jälkeen, kun taas Suomeen devisingin voidaan katsoa saapuneen 1990-luvun lopussa.
Esittelen tutkielmassani, millaisten eri vaiheiden kautta devising-prosessi voi edetä ja millaisia devising-työtapoja niissä on mahdollista käyttää. Devising-prosessi eroaa perinteisen teatterin tekemisestä, sillä muun muassa niiden motiivit, tavoitteet, lähtökohdat, työjaot sekä suhde tekstiin poikkeavat toisistaan. Devising-esityksen materiaali kerätään, luodaan ja prosessoidaan itse, toiminnallisin devising-työtavoin. Devising-esitykset vaihtelevat muodoltaan ja dramaturgialtaan paljon. Kun devising-työtapoja käytetään tutkimuksen välineinä, voi esitys edustaa tutkimuksellisuutta painottavia esityslajeja: esityksellistä tutkielmaa tai tutkimuksellista esitystä.
Tarkastelen tutkielmassani myös tiedettä ja taidetta yhdistävää taiteellista tutkimusta sekä kerron tieteen ja taiteen aikojen saatossa muuttuneesta suhteesta ja niiden tiedonkäsityksistä. Lisäksi hahmottelen, miten devising-työtapoja draamaa ja dramaturgiaa ylipäätään voisi soveltaa taiteellisen tutkimuksen tekemisessä.
Asiasanat: devising, performanssi, ei-tekstilähtöisyys, yhteistoiminnallisuus, ryhmälähtöisyys, ryhmätekijyys, prosessi, tutkimuksellisuus, tutkiva teatteri, taiteellinen tutkimus, dramaturgia, tieto
Devisingiin liitetään useimmiten käsitteet ei-tekstilähtöisyys, yhteistoiminnallisuus, ryhmätekijyys, ryhmälähtöisyys ja prosessiluonne. Sen olemusta etsitään useimmiten perinteisen teatterin ja performanssin välimaastosta. Devising-työtapojen valinnan taustalla on usein halu käsitellä ja tutkia tärkeäksi koettua aihetta tai kysymystä. Siihen voi myös liittyä äänen antaminen ja näkyväksi tekeminen aiheille ja ihmisille, jotka eivät muutoin tule kuulluiksi. Lisäksi taiteilijan teatterikäsitys vaikuttaa usein työtapojen valintaan. Devisingin, performanssin ja sen ”esi-isien” välillä on eroja ja samankaltaisuuksia, joita ovat luoneet muun muassa näkemykset taiteilijan, etenkin esiintyjän, ja yleisön roolista, esittämisen tavasta sekä suhde kieleen. Euroopassa, Amerikassa ja Australiassa devisingin eri käytännöt alkoivat hahmottua jo toisen maailmansodan jälkeen, kun taas Suomeen devisingin voidaan katsoa saapuneen 1990-luvun lopussa.
Esittelen tutkielmassani, millaisten eri vaiheiden kautta devising-prosessi voi edetä ja millaisia devising-työtapoja niissä on mahdollista käyttää. Devising-prosessi eroaa perinteisen teatterin tekemisestä, sillä muun muassa niiden motiivit, tavoitteet, lähtökohdat, työjaot sekä suhde tekstiin poikkeavat toisistaan. Devising-esityksen materiaali kerätään, luodaan ja prosessoidaan itse, toiminnallisin devising-työtavoin. Devising-esitykset vaihtelevat muodoltaan ja dramaturgialtaan paljon. Kun devising-työtapoja käytetään tutkimuksen välineinä, voi esitys edustaa tutkimuksellisuutta painottavia esityslajeja: esityksellistä tutkielmaa tai tutkimuksellista esitystä.
Tarkastelen tutkielmassani myös tiedettä ja taidetta yhdistävää taiteellista tutkimusta sekä kerron tieteen ja taiteen aikojen saatossa muuttuneesta suhteesta ja niiden tiedonkäsityksistä. Lisäksi hahmottelen, miten devising-työtapoja draamaa ja dramaturgiaa ylipäätään voisi soveltaa taiteellisen tutkimuksen tekemisessä.
Asiasanat: devising, performanssi, ei-tekstilähtöisyys, yhteistoiminnallisuus, ryhmälähtöisyys, ryhmätekijyys, prosessi, tutkimuksellisuus, tutkiva teatteri, taiteellinen tutkimus, dramaturgia, tieto