Todellista elokuvaa. Dokumenttielokuvan elokuvallistuminen ja Melancholian 3 huonetta (Pirjo Honkasalo 2004).
ESKONEN, HANNA (2006)
ESKONEN, HANNA
2006
Mediakulttuuri - Media Culture
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-12-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16323
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16323
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkielmassani dokumenttielokuvan kentällä parhaillaan näkyvää, esityskonventionaalista murrosta elokuvallisuuden käsitteen avulla. Esimerkkinä elokuvallisesta dokumenttielokuvasta tutkielmassani toimii Pirjo Honkasalon Melancholian 3 huonetta (2004). Elokuvallisuus on alun perin lähinnä tekijöiden dokumenttielokuvan yhteyteen liittämä adjektiivi, jolla viitataan elokuvan ilmaisuesteettiseen ulottuvuuteen. Elokuvallistuminen on paitsi esteettinen myös tuotanto- ja levityskontekstissa näkyvä ilmiö: dokumenttielokuvat valloittavat television sijaan parhaillaan fiktioelokuvan perinteisesti hallitsemia elokuvafestivaaleja ja -teattereita.
Dokumenttielokuvan elokuvallinen murros näyttäytyy käänteentekevänä, sillä laji on niin suuren yleisön kuin tutkimuksenkin piirissä totuttu sijoittamaan lähelle journalismin ja realismin määrittämää aluetta. Pohdin nykyhetken murrosta suhteessa lajin historiaan ja selvitän, kuinka dokumenttielokuva on eri aikoina sijainnut mediakentässä suhteessa sekä journalismiin että fiktioelokuvaan ja propagandaan. Keskityn erityisesti 1960-luvulla tapahtuneisiin muutoksiin, jotka vaikuttavat yleisön ja tutkijoiden dokumenttielokuvaan kohdistamien ennakko-oletusten taustalla edelleenkin. Amerikkalainen direct cinema -niminen dokumenttielokuvaliike lanseerasi tuolloin havain¬noivaksi kutsutun metodin tehdä dokumenttielokuvaa. Kyseisen metodin ideologisena päämääränä oli todellisuuden mahdollisimman autenttinen ja objektiivinen esittäminen dokumenttielokuvassa. Direct cineman voi katsoa synnyttäneen sekä esteettisessä että ideologisessa mielessä klassiseksi mielletyn dokumenttielokuvan perinteen. Tässä tutkielmassa liike merkityksellistyy myös metodisesta näkökulmasta; Melancholian 3 huonetta on havainnoiva dokumenttielokuva.
Tarkastelen dokumenttielokuvan realistisnäkökulmaista teoriaperinnettä ja pohdin sen piirissä esitettyjen tietoteoreetti¬sten määrittely-yritysten tarkoituksenmukaisuutta kriittisesti. Kartoitan niiden sijaan dokumenttielokuvan mahdollisuutta määrittyä vastaanoton ja historiallisesti syntyneiden ennakko-oletusten kautta. Jaan lajin genreihin tuotannollis-käytännöllisestä näkökulmasta ja erotan elokuvallisen dokumenttielokuvan genren, johon katson Melancholian 3 huonetta sijoittuvan. Elokuvallisuus on elokuvatutkimuksen terminä peräisin formalistisesta teoriaperinteestä, jossa elokuvan erityisolemusta on etsitty muodon ja estetiikan tasolta. Lähiluen dokumenttielokuvaa Melancholian 3 huonetta uusformalistisen teoriaperinteen tarjoamin työkaluin audiovisuaalisen estetiikan ja havainnoivan metodin näkökulmasta ja erittelen, mihin elementteihin elokuvallisuudella voidaan tämän dokumenttielokuvan yhteydessä viitata.
Asiasanat: dokumenttielokuva, havainnoiva dokumenttielokuva, dokumenttielokuvan historia, direct cinema, elokuvallisuus, formalismi, Melancholian 3 huonetta
Dokumenttielokuvan elokuvallinen murros näyttäytyy käänteentekevänä, sillä laji on niin suuren yleisön kuin tutkimuksenkin piirissä totuttu sijoittamaan lähelle journalismin ja realismin määrittämää aluetta. Pohdin nykyhetken murrosta suhteessa lajin historiaan ja selvitän, kuinka dokumenttielokuva on eri aikoina sijainnut mediakentässä suhteessa sekä journalismiin että fiktioelokuvaan ja propagandaan. Keskityn erityisesti 1960-luvulla tapahtuneisiin muutoksiin, jotka vaikuttavat yleisön ja tutkijoiden dokumenttielokuvaan kohdistamien ennakko-oletusten taustalla edelleenkin. Amerikkalainen direct cinema -niminen dokumenttielokuvaliike lanseerasi tuolloin havain¬noivaksi kutsutun metodin tehdä dokumenttielokuvaa. Kyseisen metodin ideologisena päämääränä oli todellisuuden mahdollisimman autenttinen ja objektiivinen esittäminen dokumenttielokuvassa. Direct cineman voi katsoa synnyttäneen sekä esteettisessä että ideologisessa mielessä klassiseksi mielletyn dokumenttielokuvan perinteen. Tässä tutkielmassa liike merkityksellistyy myös metodisesta näkökulmasta; Melancholian 3 huonetta on havainnoiva dokumenttielokuva.
Tarkastelen dokumenttielokuvan realistisnäkökulmaista teoriaperinnettä ja pohdin sen piirissä esitettyjen tietoteoreetti¬sten määrittely-yritysten tarkoituksenmukaisuutta kriittisesti. Kartoitan niiden sijaan dokumenttielokuvan mahdollisuutta määrittyä vastaanoton ja historiallisesti syntyneiden ennakko-oletusten kautta. Jaan lajin genreihin tuotannollis-käytännöllisestä näkökulmasta ja erotan elokuvallisen dokumenttielokuvan genren, johon katson Melancholian 3 huonetta sijoittuvan. Elokuvallisuus on elokuvatutkimuksen terminä peräisin formalistisesta teoriaperinteestä, jossa elokuvan erityisolemusta on etsitty muodon ja estetiikan tasolta. Lähiluen dokumenttielokuvaa Melancholian 3 huonetta uusformalistisen teoriaperinteen tarjoamin työkaluin audiovisuaalisen estetiikan ja havainnoivan metodin näkökulmasta ja erittelen, mihin elementteihin elokuvallisuudella voidaan tämän dokumenttielokuvan yhteydessä viitata.
Asiasanat: dokumenttielokuva, havainnoiva dokumenttielokuva, dokumenttielokuvan historia, direct cinema, elokuvallisuus, formalismi, Melancholian 3 huonetta