Äyräitä vai äyräksiä? Suomen kielen s-loppuisten nominien taivutus S2-oppijoilla ja natiiveilla
HAKANEN, JENNI (2006)
HAKANEN, JENNI
2006
Suomen kieli - Finnish Language
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-11-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16224
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16224
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka suomea toisena kielenä ja äidinkielenä puhuvat henkilöt hallitsevat suomen kielen s-loppuisten nominien taivutuksen. Tutkielman aineistona on touko- ja kesäkuun 2005 aikana kerätty kaksiosainen taivutustesti. S2-informantteja oli yhteensä 47. He puhuivat 22:ta eri äidinkieltä ja olivat taivutustestiä tehdessään opiskelleet suomea kymmenestä kuukaudesta useaan vuoteen. Natiiveja informantteja oli 23. Heidän ikänsä ja koulutustasonsa vaihteli. Kaikki natiivit informantit asuivat testin tekemishetkellä Pirkanmaalla.
Taivutustestin ensimmäisessä osiossa informanttien tuli taivuttaa kontekstittomia sanoja. Toisessa osiossa informanttien tuli taivuttaa sanoja kontekstissa täydentämällä valmiiksi annetut lauseet suluissa olevalla sanalla. Osa toisen osion testisanoista oli ollut taivutettavana jo testin ensimmäisessä osiossa. Taivutettavien testisanojen joukossa oli nomineita kaikista viidestä s-loppuisten sanojen taivutustyypistä: Vs : VV -tyypistä (kaunis : kauniin), s : kse -tyypistä (tungos : tungoksen), (U)Us : (U)Ude -tyypistä (totuus : totuuden), ordinaalilukusanoista sekä sitaattilainoista. Todellisten sanojen lisäksi vastaajien tuli taivuttaa myös s-loppuisia epäsanoja, jotka oli muodostettu suomen kielen todellisten sanojen mallin mukaisesti.
Tutkielman pääpaino on morfologiassa. Tulosten analyysissa tarkastellaan, kuinka hyvin informantit hallitsevat kunkin viidestä eri taivutustyypistä eri sijamuodoissa. Taivutustestin kontekstittomassa osiossa vaadittuja sijamuotoja olivat yksikön genetiivi ja partitiivi sekä monikon genetiivi, partitiivi ja illatiivi. Myös kontekstillisessa osiossa vaadittiin sekä vokaali- että konsonanttivartaloihin liitettäviä sijamuotoja. Tulosten analyysissa tutkitaan, hallitsevatko informantit jonkin taivutustyypin muita paremmin ja onko jonkin taivutustyypin paradigma yleistymässä muihin paradigmaan kuuluviin sanoihin. Lisäksi verrataan sanojen taivutuksen hallintaa niiden frekvenssiin ja tarkastellaan taivutuksen onnistumisen eroja kontekstitta ja kontekstissa.
Taivutustestissä parhaiten hallittu sanatyyppi oli s : kse. Etenkin S2-informanteilla oli (U)Us : (U)Ude -sanatyypin yksikkömuotojen hallinta heikkoa. Eroja oli myös eri sija-muotojen sekä sanojen välillä. Epäsanojen taivuttaminen ei S2-informanteilla eronnut todellisten sanojen taivuttamisesta toisin kuin natiiveilla, joiden vastauksissa hajonta epäsanojen taivutuksessa oli selkeästi todellisia sanoja suurempaa. Taivutusvirheiden määrä kasvoi sanojen kompleksisuuden myötä. Samoin monikkomuotojen hallinta oli yksikkömuotojen hallintaa heikompaa. Konteksti helpotti sanojen taivuttamista.
Asiasanat: suomi toisena kielenä, morfologia, sijamuodot, genetiivi, partitiivi, illatiivi, analogia, nominityypit
Taivutustestin ensimmäisessä osiossa informanttien tuli taivuttaa kontekstittomia sanoja. Toisessa osiossa informanttien tuli taivuttaa sanoja kontekstissa täydentämällä valmiiksi annetut lauseet suluissa olevalla sanalla. Osa toisen osion testisanoista oli ollut taivutettavana jo testin ensimmäisessä osiossa. Taivutettavien testisanojen joukossa oli nomineita kaikista viidestä s-loppuisten sanojen taivutustyypistä: Vs : VV -tyypistä (kaunis : kauniin), s : kse -tyypistä (tungos : tungoksen), (U)Us : (U)Ude -tyypistä (totuus : totuuden), ordinaalilukusanoista sekä sitaattilainoista. Todellisten sanojen lisäksi vastaajien tuli taivuttaa myös s-loppuisia epäsanoja, jotka oli muodostettu suomen kielen todellisten sanojen mallin mukaisesti.
Tutkielman pääpaino on morfologiassa. Tulosten analyysissa tarkastellaan, kuinka hyvin informantit hallitsevat kunkin viidestä eri taivutustyypistä eri sijamuodoissa. Taivutustestin kontekstittomassa osiossa vaadittuja sijamuotoja olivat yksikön genetiivi ja partitiivi sekä monikon genetiivi, partitiivi ja illatiivi. Myös kontekstillisessa osiossa vaadittiin sekä vokaali- että konsonanttivartaloihin liitettäviä sijamuotoja. Tulosten analyysissa tutkitaan, hallitsevatko informantit jonkin taivutustyypin muita paremmin ja onko jonkin taivutustyypin paradigma yleistymässä muihin paradigmaan kuuluviin sanoihin. Lisäksi verrataan sanojen taivutuksen hallintaa niiden frekvenssiin ja tarkastellaan taivutuksen onnistumisen eroja kontekstitta ja kontekstissa.
Taivutustestissä parhaiten hallittu sanatyyppi oli s : kse. Etenkin S2-informanteilla oli (U)Us : (U)Ude -sanatyypin yksikkömuotojen hallinta heikkoa. Eroja oli myös eri sija-muotojen sekä sanojen välillä. Epäsanojen taivuttaminen ei S2-informanteilla eronnut todellisten sanojen taivuttamisesta toisin kuin natiiveilla, joiden vastauksissa hajonta epäsanojen taivutuksessa oli selkeästi todellisia sanoja suurempaa. Taivutusvirheiden määrä kasvoi sanojen kompleksisuuden myötä. Samoin monikkomuotojen hallinta oli yksikkömuotojen hallintaa heikompaa. Konteksti helpotti sanojen taivuttamista.
Asiasanat: suomi toisena kielenä, morfologia, sijamuodot, genetiivi, partitiivi, illatiivi, analogia, nominityypit