Musorgski vai Ikuisia säveliä? Venäjänkielisten elokuvanimikkeiden suomennokset - tarkemman tarkastelun kohteena erisnimet
HARTIKAINEN, TEIJA (2006)
HARTIKAINEN, TEIJA
2006
Käännöstiede (venäjä) - Translation Studies (Russian)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-11-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16212
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16212
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan venäjänkielisiä elokuvanimikkeitä ja niiden suomennoksia vuosina 1918–1989. Tutkimuksesta on jätetty pois Neuvostoliiton romahtamisen jälkeiset vuodet, koska venäläisiä elokuvia on sen jälkeen esitetty Suomessa erittäin vähän. Nimikkeen olemukseen perehdytään tutkimalla sen funktioita, sisältöä, kieltä ja tyyliä sekä rakennetta.
Tarkemman tutkinnan kohteena ovat henkilön- ja paikannimet ja niiden käännökset. Työssä on tarkasteltu sitä, miten nimikkeessä oleva erisnimi ja sen viittauksen kohteen fiktiivisyys tai todenperäisyys ovat vaikuttaneet kääntämistavan valintaan, sekä millaisia alkuperäisen nimen funktiota, sisältöä, kieltä ja tyyliä tai rakennetta koskevia muutoksia käännöksissä on havaittavissa.
Tutkimusaineistona on Suomen elokuva-arkiston (SEA) Tenho-tietokannasta koostettu luettelo suomalaisissa elokuvateattereissa ensi-iltansa saaneista venäläisistä ja neuvostoliittolaisista elokuvista. Nimikkeitä luettelossa on 916.
Tutkimusta varten nimikkeet käännettiin sananmukaisesti, jotta niitä voisi verrata suomenkielisiin nimikkeisiin. Nimikkeiden käännöstavat jaettiin kolmeen luokkaan – suora käännös, muutos, uusi nimike – ja vertailtiin elokuvien nimeämistapoja vuosikymmenittäin. Kävi ilmi, että käännöstavoissa oli vaihtelua: vuosisadan alussa nimikkeen suora kääntäminen oli vallitseva tapa nimetä elokuva, mutta 1950-luvulla elokuvat nimettiin useimmiten uudelleen. Heti 1960-luvulla kääntämistapa muuttui jälleen suoraa käännöstä suosivaksi ja jatkui sellaisena 1980-luvun loppuun asti.
Erisnimien kääntämistä tutkittiin kahtena toisistaan kääntämistavoiltaan selkeästi poikkeavina vuosikymmeninä, 1950-luvulla ja 1980-luvulla. Kävi ilmi, että erisnimi nimikkeessä käännetään keskimääräistä todennäköisemmin vallitsevan käännöstavan mukaisesti. 1950-luvulla erisnimelliset nimikkeet saivat uuden nimen vielä todennäköisemmin kuin muut nimikkeet, vastaavasti 1980-luvulla erisnimelliset nimikkeet käännettiin lähes aina suoraan. Erisnimen viittauskohteen fiktiivisyys tai todenperäisyys ei näytä vaikuttavan käännöstapaan paljon, mutta fiktiivisen henkilön nimi käännetään todennäköisesti suoraan, jos se on peräisin maailmankuulusta kirjallisuudesta.
Erisnimellisten nimikkeiden referentiaalinen funktio ei aina toteutunut käännöksissä, varsinkaan 1980-luvulla, jolloin suosittiin suoraa kääntämistä. 1950-luvulla erisnimellisiinkin nimikkeisiin tehtiin rohkeita, appellatiivisuutta lisääviä muutoksia, jolloin ne kertoivat suomalaiselle katsojalle elokuvan sisällöstä paremmin ja kiinnostavammin kuin pelkkä henkilön- tai paikannimi.
Asiasanat: elokuvat, henkilönnimet, kääntäminen, nimikkeet, paikannimet
Tarkemman tutkinnan kohteena ovat henkilön- ja paikannimet ja niiden käännökset. Työssä on tarkasteltu sitä, miten nimikkeessä oleva erisnimi ja sen viittauksen kohteen fiktiivisyys tai todenperäisyys ovat vaikuttaneet kääntämistavan valintaan, sekä millaisia alkuperäisen nimen funktiota, sisältöä, kieltä ja tyyliä tai rakennetta koskevia muutoksia käännöksissä on havaittavissa.
Tutkimusaineistona on Suomen elokuva-arkiston (SEA) Tenho-tietokannasta koostettu luettelo suomalaisissa elokuvateattereissa ensi-iltansa saaneista venäläisistä ja neuvostoliittolaisista elokuvista. Nimikkeitä luettelossa on 916.
Tutkimusta varten nimikkeet käännettiin sananmukaisesti, jotta niitä voisi verrata suomenkielisiin nimikkeisiin. Nimikkeiden käännöstavat jaettiin kolmeen luokkaan – suora käännös, muutos, uusi nimike – ja vertailtiin elokuvien nimeämistapoja vuosikymmenittäin. Kävi ilmi, että käännöstavoissa oli vaihtelua: vuosisadan alussa nimikkeen suora kääntäminen oli vallitseva tapa nimetä elokuva, mutta 1950-luvulla elokuvat nimettiin useimmiten uudelleen. Heti 1960-luvulla kääntämistapa muuttui jälleen suoraa käännöstä suosivaksi ja jatkui sellaisena 1980-luvun loppuun asti.
Erisnimien kääntämistä tutkittiin kahtena toisistaan kääntämistavoiltaan selkeästi poikkeavina vuosikymmeninä, 1950-luvulla ja 1980-luvulla. Kävi ilmi, että erisnimi nimikkeessä käännetään keskimääräistä todennäköisemmin vallitsevan käännöstavan mukaisesti. 1950-luvulla erisnimelliset nimikkeet saivat uuden nimen vielä todennäköisemmin kuin muut nimikkeet, vastaavasti 1980-luvulla erisnimelliset nimikkeet käännettiin lähes aina suoraan. Erisnimen viittauskohteen fiktiivisyys tai todenperäisyys ei näytä vaikuttavan käännöstapaan paljon, mutta fiktiivisen henkilön nimi käännetään todennäköisesti suoraan, jos se on peräisin maailmankuulusta kirjallisuudesta.
Erisnimellisten nimikkeiden referentiaalinen funktio ei aina toteutunut käännöksissä, varsinkaan 1980-luvulla, jolloin suosittiin suoraa kääntämistä. 1950-luvulla erisnimellisiinkin nimikkeisiin tehtiin rohkeita, appellatiivisuutta lisääviä muutoksia, jolloin ne kertoivat suomalaiselle katsojalle elokuvan sisällöstä paremmin ja kiinnostavammin kuin pelkkä henkilön- tai paikannimi.
Asiasanat: elokuvat, henkilönnimet, kääntäminen, nimikkeet, paikannimet