Fusku ja pajunköysi vai palvelus maalle? Irak-skandaalin ja Anneli Jäätteenmäen julkisuuskuvan rakentuminen Ilkan ja Ilta-Sanomien pääkirjoituksissa ja kolumneissa
SILVOLA, SAKARI (2006)
SILVOLA, SAKARI
2006
Valtio-oppi - Political Science
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-11-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16202
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16202
Tiivistelmä
Tutkielmassa analysoidaan Irakgatena tunnetun poliittisen skandaalin ja Anneli Jäätteenmäen imagon rakentumista Ilkan ja Ilta-Sanomien pääkirjoituksissa ja kolumneissa. Tutkimusaineisto koostuu kolmelta kuukaudelta, jotka olivat Irak-skandaalin kannalta keskeisiä. Maaliskuussa 2003 oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki nosti Suomen Irak-politiikan vaalikeskusteluun, keskusta voitti eduskuntavaalit ja Jäätteenmäki nousi pääministeriksi. Kesäkuussa 2003 Irak-keskustelu sai skandaalin mittasuhteet ja Jäätteenmäki joutui eroamaan. Maaliskuussa 2004 Jäätteenmäki sai vapauttavan tuomion Helsingin käräjäoikeudessa, ja presidentin entinen neuvonantaja Martti Manninen tuomittiin sakkoihin.
Aineisto ymmärretään tutkielmassa todellisuutta rakentavaksi, tapahtumille poliittisia merkityksiä antavaksi kieleksi. Pääkirjoitukset ja kolumnit ovat jo lähtökohtaisesti mielipidekirjoituksia. Pyrkimyksenä on selvittää, miten lehdet suhtautuivat Irakiin vaaliteemana, millaisen kuvan ne pyrkivät antamaan Jäätteenmäestä ja miten ne pyrkivät vakuuttamaan yleisönsä. Keskeinen tutkimusmenetelmä on retoriikan tutkimus, joka ymmärretään Chaïm Perelmanin tarkoittamalla tavalla: tekstit ovat olemassa ainoastaan suhteessa yleisöönsä. Pääkirjoituksista ja kolumneista analysoidaan argumentaatiota, jolla tekstit pyrkivät vakuuttamaan yleisönsä. Lisäksi analyysissä käytetään tekstianalyysin ja semiotiikan käsitteitä siltä osin, kuin niistä on apua aineiston tulkinnassa.
Ilkan mielestä Jäätteenmäki teki palveluksen maalle nostaessaan julkisuuteen Irakin ja pääministeri Paavo Lipposen ja George W. Bushin tapaamisen Washingtonissa. Lehden mukaan Lipponen oli sooloillut ulkopolitiikassa ja vienyt Suomen väärään viiteryhmään, ja Anneli Jäätteenmäen kritiikki palauttaa Suomen ulkopolitiikan oikeille raiteille. Suhteessa Irakiin lehti jakaa poliitikot ”kyyhkyihin” ja ”haukkoihin”. Jäätteenmäki ja presidentti Halonen kuuluvat kyyhkyihin, kun taas Lipponen edustaa haukkoja. Tekstit konstruoivat muutenkin vastakkainasettelua ”meihin” ja ”muihin”. Retoriikassa pyritään vahvistamaan yhteisöllisyyttä eteläpohjalaisten kesken monilla tunteisiin vetoavilla argumenteilla.
Ilta-Sanomat taas merkityksellistää Irak-teeman haitalliseksi ja sisällöltään virheelliseksi vaaliaseeksi. Ulkopolitiikan nähdään olevan ”politiikan ulkopuolella”, ja sen politisoimisella saattaa olla ulkosuhteiden kannalta vaarallisia vaikutuksia. Ilkkaan verrattuna argumentaatio on enemmän järkeen vetoavaa ja universaaliyleisölle suunnattua.
Aineiston toisessa vaiheessa Ilkka pyrkii estämään Irak-keskustelun paisumisen skandaaliksi. Se määrittelee koko Irakgaten toisin kuin ”valtamedia” nostamalla sen substanssiksi Lipposen ja Bushin tapaamisen. Kun Jäätteenmäki joutuu eroamaan, retoriikkaa muuttuu sankariretoriiikasta marttyyriretoriikaksi. Jäätteenmäen kärsimyksen kuvailulla eteläpohjalaiset pyritään edelleen samastamaan maakunnan ”omaan kasvattiin”.
Ilta-Sanomat puolestaan merkityksellistää omaan tutkivaan journalismiinsa tukeutuen Jäätteenmäen poliittisen toiminnan epärehelliseksi. Pääministerin eroon johtaneessa prosessissa lehti nostaa itsensä eksplisiittisesti keskeiseen rooliin vallan vahtikoiraksi ja koko tapauksen symboliseksi esimerkiksi median esimerkillisestä toiminnasta. Jäätteenmäen lehti esittää eron jälkeen sopimattomaksi poliittisiin johtotehtäviin.
Aineiston kolmannessa vaiheessa, käräjäoikeuden päätöksen aikaan, Ilkka merkityksellistää vapauttavan tuomion siten, että se puhdistaa Jäätteenmäen maineen. Ilta-Sanomille oikeudenkäynti on poliittisesta tuomiosta irrallinen, ja vapauttava päätös johtuu vain siitä, että näyttö ei riittänyt tuomitsemiseen.
Koko prosessi havainnollistaa hyvin tämän päivän henkilökeskeistä politiikkaa, jossa median asioille ja ihmisille antamat merkitykset rakentavat käsitystämme. Irak-skandaalissa tiedotusvälineiden erilaiset diskurssit kävivät kamppailua siitä, millaiset merkitykset saisivat hegemonisen aseman. Ne on luettavissa parhaiten suhteessa toisiinsa, ja aineistossa viitataankin suoraan muihin, useimmiten kilpaileviin mediaalisiin teksteihin.
Aineisto ymmärretään tutkielmassa todellisuutta rakentavaksi, tapahtumille poliittisia merkityksiä antavaksi kieleksi. Pääkirjoitukset ja kolumnit ovat jo lähtökohtaisesti mielipidekirjoituksia. Pyrkimyksenä on selvittää, miten lehdet suhtautuivat Irakiin vaaliteemana, millaisen kuvan ne pyrkivät antamaan Jäätteenmäestä ja miten ne pyrkivät vakuuttamaan yleisönsä. Keskeinen tutkimusmenetelmä on retoriikan tutkimus, joka ymmärretään Chaïm Perelmanin tarkoittamalla tavalla: tekstit ovat olemassa ainoastaan suhteessa yleisöönsä. Pääkirjoituksista ja kolumneista analysoidaan argumentaatiota, jolla tekstit pyrkivät vakuuttamaan yleisönsä. Lisäksi analyysissä käytetään tekstianalyysin ja semiotiikan käsitteitä siltä osin, kuin niistä on apua aineiston tulkinnassa.
Ilkan mielestä Jäätteenmäki teki palveluksen maalle nostaessaan julkisuuteen Irakin ja pääministeri Paavo Lipposen ja George W. Bushin tapaamisen Washingtonissa. Lehden mukaan Lipponen oli sooloillut ulkopolitiikassa ja vienyt Suomen väärään viiteryhmään, ja Anneli Jäätteenmäen kritiikki palauttaa Suomen ulkopolitiikan oikeille raiteille. Suhteessa Irakiin lehti jakaa poliitikot ”kyyhkyihin” ja ”haukkoihin”. Jäätteenmäki ja presidentti Halonen kuuluvat kyyhkyihin, kun taas Lipponen edustaa haukkoja. Tekstit konstruoivat muutenkin vastakkainasettelua ”meihin” ja ”muihin”. Retoriikassa pyritään vahvistamaan yhteisöllisyyttä eteläpohjalaisten kesken monilla tunteisiin vetoavilla argumenteilla.
Ilta-Sanomat taas merkityksellistää Irak-teeman haitalliseksi ja sisällöltään virheelliseksi vaaliaseeksi. Ulkopolitiikan nähdään olevan ”politiikan ulkopuolella”, ja sen politisoimisella saattaa olla ulkosuhteiden kannalta vaarallisia vaikutuksia. Ilkkaan verrattuna argumentaatio on enemmän järkeen vetoavaa ja universaaliyleisölle suunnattua.
Aineiston toisessa vaiheessa Ilkka pyrkii estämään Irak-keskustelun paisumisen skandaaliksi. Se määrittelee koko Irakgaten toisin kuin ”valtamedia” nostamalla sen substanssiksi Lipposen ja Bushin tapaamisen. Kun Jäätteenmäki joutuu eroamaan, retoriikkaa muuttuu sankariretoriiikasta marttyyriretoriikaksi. Jäätteenmäen kärsimyksen kuvailulla eteläpohjalaiset pyritään edelleen samastamaan maakunnan ”omaan kasvattiin”.
Ilta-Sanomat puolestaan merkityksellistää omaan tutkivaan journalismiinsa tukeutuen Jäätteenmäen poliittisen toiminnan epärehelliseksi. Pääministerin eroon johtaneessa prosessissa lehti nostaa itsensä eksplisiittisesti keskeiseen rooliin vallan vahtikoiraksi ja koko tapauksen symboliseksi esimerkiksi median esimerkillisestä toiminnasta. Jäätteenmäen lehti esittää eron jälkeen sopimattomaksi poliittisiin johtotehtäviin.
Aineiston kolmannessa vaiheessa, käräjäoikeuden päätöksen aikaan, Ilkka merkityksellistää vapauttavan tuomion siten, että se puhdistaa Jäätteenmäen maineen. Ilta-Sanomille oikeudenkäynti on poliittisesta tuomiosta irrallinen, ja vapauttava päätös johtuu vain siitä, että näyttö ei riittänyt tuomitsemiseen.
Koko prosessi havainnollistaa hyvin tämän päivän henkilökeskeistä politiikkaa, jossa median asioille ja ihmisille antamat merkitykset rakentavat käsitystämme. Irak-skandaalissa tiedotusvälineiden erilaiset diskurssit kävivät kamppailua siitä, millaiset merkitykset saisivat hegemonisen aseman. Ne on luettavissa parhaiten suhteessa toisiinsa, ja aineistossa viitataankin suoraan muihin, useimmiten kilpaileviin mediaalisiin teksteihin.