Ruusunpunaisista pilvilinnoista tuuliajolle. Tahaton lapsettomuus psyykkisenä kriisinä
SALLINEN, MINNA (2006)
SALLINEN, MINNA
2006
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-11-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16201
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16201
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani tarkastelee tahdonvastaista eli tahatonta lapsettomuutta psyykkisenä kriisiprosessina. Tarkastelen, millainen sisäinen kokemus tahattoman lapsettomuuden kriisi on ihmiselle ja miten ihmisen omat käsitykset sekä lapsettomuudelle annetut merkitykset, muokkaavat psyykkistä kokemusta lapsettomuudesta.
Tutkimusaineiston keräsin kirjoituspyynnöllä. Aineistoni koostuu 58:sta, tahattomasti lapsettomien naisten ja miesten kirjoittamista, elämäkerrallisista lapsettomuustarinoista. Kirjoituspyyntöni julkaistiin internetissä lapsettomille tarkoitetuilla keskustelupastoilla, kuten Verkkoklinikan ja Lätyn lapsettomuussivuilla, sekä Anna- ja Vauva-lehdessä. Tutkimusmenetelmänäni käytin narratiivista eli tarinallista tutkimusotetta. Narratiivisen metodin käyttö liittyy laajempaan kiinnostukseen kerätä niin kutsuttuja tavallisten ihmisten tarinoita ja kertomuksia arkisesta elämästä ja elämänkulusta. Tarinallisen tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää ihmisen subjektiivista kokemusta omasta elämästään. Tarinallisen tutkimuksen lähtökohtana on ajatus, jonka mukaan tarinat ja kertomukset ovat ihmiselle luonteenomainen tapa jäsentää elämää ja itseä. Tarkastelin kirjoittajien subjektiivisia lapsettomuuskokemuksia näkökulmasta, joka korosti ihmisen toimijuutta, aktiivisuutta ja asiantuntijuutta oman elämänsä suhteen. Tarinallisesta näkökulmasta katsoen ihminen on sekä oman elämänsä käsikirjoittaja että sen päähenkilö.
Löysin kirjeaineistostani seitsemän erilaista tarinatyyppiä. Esimerkkitarinoista paljastuvat lapsettomuuteen liittyvien kokemusten rikkaus ja erilaisuus, sillä vaikka elämäntilanne oli kaikille sama, se koettiin eri tavoin. Niinpä lapsettomuudesta ei löytynyt yhtä ainoaa tarinaa, vaan ne olivat moniäänisiä ja -kerroksisia tarinoita elävästä elämästä. Kirjoittajien tarinoiden ja tyyppien pohjalta rakensin lapsettomuuden kokemuksia, tunneprosesseja sekä psyykkisiä reaktioita kuvaavan vaihemallin. Kokemuksellinen vaihemalli tuo esiin kirjoittajien henkiseen kokemus- ja tunnemaailman sekä lapsettomuuteen liittyviä prosesseja.
Tahaton lapsettomuus oli aiheuttanut suurimmalle osalle kirjoittajista kriisitilanteen, jossa oli sekä kehitys että traumaattisen kriisin piirteitä. Kehityskriisin näkökulmasta, lapsettomuus nähtiin elämänkokemusten kautta kasvamisena ja oppimisena. Kaikille kirjoittajille lapsettomuus oli merkinnyt katkosta, muutosta tai käännekohtaa omassa elämänkaaressa sekä sisäisessä elämäntarinassa. Toisaalta lapsettomuus oli ollut myös traumaattinen tapahtuma. Tutkimusaineistostani kävi ilmi, että lapsettomuuden traumaattiseen kriisiin voi liittyä vakavampia psyykkisiä tunnetiloja ja oireita, kuten eriasteisia masennusoireita, toimintakyvyn laskua, välttämiskäyttäytymistä, keskittymisvaikeuksia, unihäiriöitä ja itsemurha-ajatuksia. Lapsettomuus merkitsi kirjoittajille psyykkisesti raskasta ja henkisiä voimavaroja vaativaa elämäntilannetta. Lapsettomuuden prosessi pitää sisällään monia menetyksiä ja epäonnistumisia ja kriisitilanteita, jotka voivat laukaista vakavampia mielenterveyttä ja psyykkistä hyvinvointia uhkaavia häiriöitä ja sairauksia. Tutkimuksessani kävi ilmi, että tahaton lapsettomuus on psyykkisenä kriisinä paljon oletettua vakavampi kriisitilanne. Tahaton lapsettomuus merkitsee uhkaa ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille, erityisesti ihmisen mielenterveydelle ja psyykkiselle hyvinvoinnille. Lapsettomille suunnattuja henkisen tuen ja avun muotoja tulisi lisätä ja kehittää, jotta ne vastaisivat lapsettomuutta kokevan ihmisen kokonaisvaltaisiin tarpeisiin. Henkinen tuki ja apu on lapsettomuuden aikana ehdottoman tärkeää ja sitä tulisi saada heti tutkimus- ja hoitoprosessin alusta lähtien.
Avainsanat: tahaton lapsettomuus, tarinat, psyykkinen kriisi, traumaattinen kriisi, kehityskriisi, stressireaktiot ja sopeutumishäiriöt.
Tutkimusaineiston keräsin kirjoituspyynnöllä. Aineistoni koostuu 58:sta, tahattomasti lapsettomien naisten ja miesten kirjoittamista, elämäkerrallisista lapsettomuustarinoista. Kirjoituspyyntöni julkaistiin internetissä lapsettomille tarkoitetuilla keskustelupastoilla, kuten Verkkoklinikan ja Lätyn lapsettomuussivuilla, sekä Anna- ja Vauva-lehdessä. Tutkimusmenetelmänäni käytin narratiivista eli tarinallista tutkimusotetta. Narratiivisen metodin käyttö liittyy laajempaan kiinnostukseen kerätä niin kutsuttuja tavallisten ihmisten tarinoita ja kertomuksia arkisesta elämästä ja elämänkulusta. Tarinallisen tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää ihmisen subjektiivista kokemusta omasta elämästään. Tarinallisen tutkimuksen lähtökohtana on ajatus, jonka mukaan tarinat ja kertomukset ovat ihmiselle luonteenomainen tapa jäsentää elämää ja itseä. Tarkastelin kirjoittajien subjektiivisia lapsettomuuskokemuksia näkökulmasta, joka korosti ihmisen toimijuutta, aktiivisuutta ja asiantuntijuutta oman elämänsä suhteen. Tarinallisesta näkökulmasta katsoen ihminen on sekä oman elämänsä käsikirjoittaja että sen päähenkilö.
Löysin kirjeaineistostani seitsemän erilaista tarinatyyppiä. Esimerkkitarinoista paljastuvat lapsettomuuteen liittyvien kokemusten rikkaus ja erilaisuus, sillä vaikka elämäntilanne oli kaikille sama, se koettiin eri tavoin. Niinpä lapsettomuudesta ei löytynyt yhtä ainoaa tarinaa, vaan ne olivat moniäänisiä ja -kerroksisia tarinoita elävästä elämästä. Kirjoittajien tarinoiden ja tyyppien pohjalta rakensin lapsettomuuden kokemuksia, tunneprosesseja sekä psyykkisiä reaktioita kuvaavan vaihemallin. Kokemuksellinen vaihemalli tuo esiin kirjoittajien henkiseen kokemus- ja tunnemaailman sekä lapsettomuuteen liittyviä prosesseja.
Tahaton lapsettomuus oli aiheuttanut suurimmalle osalle kirjoittajista kriisitilanteen, jossa oli sekä kehitys että traumaattisen kriisin piirteitä. Kehityskriisin näkökulmasta, lapsettomuus nähtiin elämänkokemusten kautta kasvamisena ja oppimisena. Kaikille kirjoittajille lapsettomuus oli merkinnyt katkosta, muutosta tai käännekohtaa omassa elämänkaaressa sekä sisäisessä elämäntarinassa. Toisaalta lapsettomuus oli ollut myös traumaattinen tapahtuma. Tutkimusaineistostani kävi ilmi, että lapsettomuuden traumaattiseen kriisiin voi liittyä vakavampia psyykkisiä tunnetiloja ja oireita, kuten eriasteisia masennusoireita, toimintakyvyn laskua, välttämiskäyttäytymistä, keskittymisvaikeuksia, unihäiriöitä ja itsemurha-ajatuksia. Lapsettomuus merkitsi kirjoittajille psyykkisesti raskasta ja henkisiä voimavaroja vaativaa elämäntilannetta. Lapsettomuuden prosessi pitää sisällään monia menetyksiä ja epäonnistumisia ja kriisitilanteita, jotka voivat laukaista vakavampia mielenterveyttä ja psyykkistä hyvinvointia uhkaavia häiriöitä ja sairauksia. Tutkimuksessani kävi ilmi, että tahaton lapsettomuus on psyykkisenä kriisinä paljon oletettua vakavampi kriisitilanne. Tahaton lapsettomuus merkitsee uhkaa ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille, erityisesti ihmisen mielenterveydelle ja psyykkiselle hyvinvoinnille. Lapsettomille suunnattuja henkisen tuen ja avun muotoja tulisi lisätä ja kehittää, jotta ne vastaisivat lapsettomuutta kokevan ihmisen kokonaisvaltaisiin tarpeisiin. Henkinen tuki ja apu on lapsettomuuden aikana ehdottoman tärkeää ja sitä tulisi saada heti tutkimus- ja hoitoprosessin alusta lähtien.
Avainsanat: tahaton lapsettomuus, tarinat, psyykkinen kriisi, traumaattinen kriisi, kehityskriisi, stressireaktiot ja sopeutumishäiriöt.