"Huomautan, ettei 'minua' ole" : Meta- ja autofiktio Matti Pulkkisen teoksessa Romaanihenkilön kuolema
OJALA, MARKO (2006)
OJALA, MARKO
2006
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-10-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16197
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16197
Tiivistelmä
Tutkielmani tarkoituksena on eritellä meta- ja autofiktiivisiä piirteitä Matti Pulkkisen teoksessa Romaanihenkilön kuolema (1985). Kysymys on siis kaunokirjallisuuden piirteistä, joista edellistä luonnehtii itsetietoisuus ja jälkimmäistä omaelämäkerrallisuuden sekä fiktion sekoittaminen. Toiseksi pohdin näiden kirjallisten keinojen funktioita teoksen kokonaisuuden kannalta. Näkökulmina ovat lukemisen ja lukijan roolin problematisointi, fiktion ja ei-fiktion rajojen hämärtyminen, sekä meta- että autofiktioon liittyvät psykoanalyyttiset yhteydet ja metafiktion ironinen suhde lukijoiden haltuunottoyrityksiin.
Teoreettisena kehyksenä tutkielmalleni ovat postmodernismi, 1980-luvulla erityisesti Linda Hutcheonin ja Patricia Waugh’n johdolla käyty metafiktio keskustelu ja Serge Doubrovskyn lanseeraama autofiktio, jota Suomessa on viime aikoina käsitellyt etenkin Päivi Koivisto. Myös Mika Hallilan ja muutamien muiden aivan äskettäin harrastama keskustelu metafiktiosta tarjoaa tärkeitä näkökulmia tutkielmalleni.
Romaanihenkilön kuolema on lähes kauttaaltaan avoimen metafiktiivinen, tutkiskellen jatkuvasti itseään. Tämä tapahtuu esimerkiksi lukijan puhutteluilla, rakenteen ennakoinnilla ja kompleksisten kerrontarakenteiden kautta. Teoksessa tekijyyden ja lukijuuden ironinen käsittely nousee keskeiseen rooliin. Autofiktiiviset piirteet korostavat tätä entisestään. Pulkkisen teos pyrkii yhtäältä paljastamaan omaa rakentumistaan, eli tulemaan ikään kuin lukijaa vastaan. Toisaalta teos onnistuu metafiktiivisen ironian sekä fiktion ja ei-fiktion sekoittumisen kautta pakenemaan haltuunottoyrityksiä.
Teoksen päähenkilöiden, eli kirjallisuudentutkija-toimittaja Makkosen ja kirjailijan taistelu romaanin hegemoniasta näyttäytyy lukijan ja tekijän kamppailuna merkityksistä. Makkosen kirjallisuudentutkijan ja psykoanalyytikon työkaluin harrastama tutkimusretki kirjailijan maailmaan samaan aikaan sekä onnistuu että epäonnistuu. Romaanihenkilön kuolema onkin tulkittavissa simulaatioksi mahdollisesta luku- tai tutkimusprosessista, mutta myös keskustelua herättäväksi kannanotoksi 1980-luvun suomalaisen yhteiskunnan ja kirjallisen maailman tilaan.
Tutkielman avainsanat: metafiktio, autofiktio, postmodernismi, Matti Pulkkinen
Teoreettisena kehyksenä tutkielmalleni ovat postmodernismi, 1980-luvulla erityisesti Linda Hutcheonin ja Patricia Waugh’n johdolla käyty metafiktio keskustelu ja Serge Doubrovskyn lanseeraama autofiktio, jota Suomessa on viime aikoina käsitellyt etenkin Päivi Koivisto. Myös Mika Hallilan ja muutamien muiden aivan äskettäin harrastama keskustelu metafiktiosta tarjoaa tärkeitä näkökulmia tutkielmalleni.
Romaanihenkilön kuolema on lähes kauttaaltaan avoimen metafiktiivinen, tutkiskellen jatkuvasti itseään. Tämä tapahtuu esimerkiksi lukijan puhutteluilla, rakenteen ennakoinnilla ja kompleksisten kerrontarakenteiden kautta. Teoksessa tekijyyden ja lukijuuden ironinen käsittely nousee keskeiseen rooliin. Autofiktiiviset piirteet korostavat tätä entisestään. Pulkkisen teos pyrkii yhtäältä paljastamaan omaa rakentumistaan, eli tulemaan ikään kuin lukijaa vastaan. Toisaalta teos onnistuu metafiktiivisen ironian sekä fiktion ja ei-fiktion sekoittumisen kautta pakenemaan haltuunottoyrityksiä.
Teoksen päähenkilöiden, eli kirjallisuudentutkija-toimittaja Makkosen ja kirjailijan taistelu romaanin hegemoniasta näyttäytyy lukijan ja tekijän kamppailuna merkityksistä. Makkosen kirjallisuudentutkijan ja psykoanalyytikon työkaluin harrastama tutkimusretki kirjailijan maailmaan samaan aikaan sekä onnistuu että epäonnistuu. Romaanihenkilön kuolema onkin tulkittavissa simulaatioksi mahdollisesta luku- tai tutkimusprosessista, mutta myös keskustelua herättäväksi kannanotoksi 1980-luvun suomalaisen yhteiskunnan ja kirjallisen maailman tilaan.
Tutkielman avainsanat: metafiktio, autofiktio, postmodernismi, Matti Pulkkinen