Jotta kotihoito olisi todellinen vaihtoehto - diskurssianalyyttinen tulkinta kotihoidon tuen tavoitteista eduskuntakeskustelussa
KOIVULA, SEELA (2006)
KOIVULA, SEELA
2006
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-11-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16190
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16190
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkielmassani lasten kotihoidon tuen tavoitteita ja sen taustalta löytyviä perusteluja. Kotihoidon tuki -järjestelmän sekavuuden vuoksi näihin tavoitteisiin on tärkeää kiinnittää huomiota. Perehdyn kotihoidon tuen tavoitteisiin ensin tutkijoiden merkityksenantojen kautta, ja tämän jälkeen analysoin varsinaista tutkimusaineistoani, eduskunnassa käytyä kotihoidon tuki -keskustelua. Lähestyn tutkimusongelmaa sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta, ja käytän metodina tähän teoriaperinteeseen pohjautuvaa diskurssianalyysiä. Kiinnitän huomiota niihin erilaisiin tapoihin, joilla kotihoidon tuesta ja sen käyttäjistä puhutaan. Pohdin erityisesti sitä, millaista kotihoidon tuki -kuvaa aineistoni puhetapojen kautta rakennetaan.
Eduskunta-aineiston pohjalta olen muotoillut neljä diskurssia, joissa kussakin kotihoidon tuki määrittyy eri tavoin. Kotihoidon tukea puolustavat diskurssit olen nimennyt todellinen vaihtoehto -diskurssikisi, kaikkien etu -diskurssiksi ja köyhyysriski -diskurssiksi. Todellinen vaihtoehto -diskurssissa kotihoidon tuen keskeisin tavoite on valinnanvapauden lisääminen lapsen hoitomuodon suhteen. Kaikkien etu -diskurssissa kotihoidon tuen tavoitteeksi muodostuu niin lapsen kuin koko yhteiskunnankin kannalta ideaalisen hoitomuodon mahdollistaminen. Köyhyysriski -diskurssissa pyritään kotihoitoa tukemalla turvaamaan kotona lapsiaan hoitavien perheiden perustoimeentulo. Ainoa kriittinen diskurssi on varhaiskasvatuksen puolustus -diskurssi, jossa nykyisenlainen kotihoidon tukeminen näyttäytyy puutteellisena sulkiessaan pois kodin ulkopuolisten päivähoitopalvelujen käytön.
Eräs aineistoni anti liittyy kotihoidon tuen puoluepolitiikkaan. Aiemmasta tutkimuksesta nousee puoluepoliittinen asetelma, jossa kotihoidon tuki nähdään lähinnä keskustan tavoittelemana asiana sosiaalidemokraattien kannattaessa yhteiskunnan järjestämää päivähoitoa. Omasta aineistostani kuvastuu kuitenkin pikemminkin kristillisdemokraattivoittoinen kotihoidon tuen puolustaminen.
Moninaiset kotihoidon tuen perustelut, ja niiden ristiriitaisuus, kuvastavat järjestelmän monimutkaisuutta ja tavoitteiden vakiintumattomuutta. Järjestelmän toimivuuden ja kehittämisen näkökulmasta olisikin jatkossa tärkeää kiinnittää huomiota siihen, mitä lasten kotihoidon tuki -järjestelmän kautta pohjimmiltaan pyritään saavuttamaan. Tutkielmani tarkoitus on osaltaan tuoda näkyviin kotihoidon tukemisen moninaisia tavoitteita, ja toisaalta myös rohkaista katsomaan kotihoidon tuelle annettuja määritelmiä kriittisin silmin. Puhe kotihoidon tuesta on aina puhetta jostakin tietystä positiosta käsin, eikä mikään yksittäinen merkityksenantotapa siten kerro siitä koko totuutta.
Asiasanat: kotihoidon tuki, perhepolitiikka, kotihoito, lastenhoito
Eduskunta-aineiston pohjalta olen muotoillut neljä diskurssia, joissa kussakin kotihoidon tuki määrittyy eri tavoin. Kotihoidon tukea puolustavat diskurssit olen nimennyt todellinen vaihtoehto -diskurssikisi, kaikkien etu -diskurssiksi ja köyhyysriski -diskurssiksi. Todellinen vaihtoehto -diskurssissa kotihoidon tuen keskeisin tavoite on valinnanvapauden lisääminen lapsen hoitomuodon suhteen. Kaikkien etu -diskurssissa kotihoidon tuen tavoitteeksi muodostuu niin lapsen kuin koko yhteiskunnankin kannalta ideaalisen hoitomuodon mahdollistaminen. Köyhyysriski -diskurssissa pyritään kotihoitoa tukemalla turvaamaan kotona lapsiaan hoitavien perheiden perustoimeentulo. Ainoa kriittinen diskurssi on varhaiskasvatuksen puolustus -diskurssi, jossa nykyisenlainen kotihoidon tukeminen näyttäytyy puutteellisena sulkiessaan pois kodin ulkopuolisten päivähoitopalvelujen käytön.
Eräs aineistoni anti liittyy kotihoidon tuen puoluepolitiikkaan. Aiemmasta tutkimuksesta nousee puoluepoliittinen asetelma, jossa kotihoidon tuki nähdään lähinnä keskustan tavoittelemana asiana sosiaalidemokraattien kannattaessa yhteiskunnan järjestämää päivähoitoa. Omasta aineistostani kuvastuu kuitenkin pikemminkin kristillisdemokraattivoittoinen kotihoidon tuen puolustaminen.
Moninaiset kotihoidon tuen perustelut, ja niiden ristiriitaisuus, kuvastavat järjestelmän monimutkaisuutta ja tavoitteiden vakiintumattomuutta. Järjestelmän toimivuuden ja kehittämisen näkökulmasta olisikin jatkossa tärkeää kiinnittää huomiota siihen, mitä lasten kotihoidon tuki -järjestelmän kautta pohjimmiltaan pyritään saavuttamaan. Tutkielmani tarkoitus on osaltaan tuoda näkyviin kotihoidon tukemisen moninaisia tavoitteita, ja toisaalta myös rohkaista katsomaan kotihoidon tuelle annettuja määritelmiä kriittisin silmin. Puhe kotihoidon tuesta on aina puhetta jostakin tietystä positiosta käsin, eikä mikään yksittäinen merkityksenantotapa siten kerro siitä koko totuutta.
Asiasanat: kotihoidon tuki, perhepolitiikka, kotihoito, lastenhoito