Ympäristöliikehdinnän aallot - Suomalaisen ympäristöprotestin tilanneanalyysi uudella vuosituhannella
STRANIUS, LEO (2006)
STRANIUS, LEO
2006
Ympäristöpolitiikka - Environmental Policy
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-10-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16103
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16103
Tiivistelmä
Ympäristökysymys ja -liikehdintä eivät ole nousseet osaksi suomalaista kansalaisyhteiskuntaa ja yhteiskuntakeskustelua tasaisesti ja vähitellen vaan pikemminkin aaltomaisesti. Tässä tutkimuksessani kartoitan suomalaisen ympäristöliikehdinnän aaltoja 1960-luvulta nykypäiviin saakka. Keskityn erityisesti tarkastelemaan tämän päivän ympäristöliikehdintää, mutta olen kiinnostunut myös Suomen ympäristöpolitiikan tilasta, aaltomallin toimivuudesta ja siitä, kuinka ympäristöliikkeen tila määrittyy ympäristötoimijoiden näkökulmasta.
Olen haastatellut tutkimusta varten 20 ympäristöliikkeen tämän hetken keskeistä vaikuttajaa. Haastateltavien viiteryhmät kattavat huomattavan osan suomalaisesta ympäristöjärjestökentästä sekä osan eläinoikeusliikkeestä ja globalisaatiokriittisestä liikehdinnästä. Tutkielman painopiste on empiriassa käsitteellis-teoreettisen analyysin sijaan. Keskeisiä lähteitä tutkimuksen teoreettisessa osassa ovat suomalaisen ympäristöliikkeen aaltoteorian tutkijat Esa Väliverronen, Pertti Rannikko, Esa Konttinen, Jukka Peltokoski ja Arto Lindholm.
Tämän tutkimuksen mukaan ympäristökysymykselle on tapahtunut hallinnollinen haltuunotto, jonka myötä puhe talous- ja kilpailukykypolitiikasta on alkanut hallita Suomen ympäristöpolitiikkaa. Samaan aikaan ympäristöliike ei näytä elävän kaikkein aktiivisinta vaihettaan. Heikko ympäristöpolitiikka sekä yksilö- ja projektikeskeinen yhteiskunta omine toimintaehtoineen tuottaa ympäristöliikkeelle lukuisia uusia haasteita. Aineistoni perusteella ympäristöliikkeen keskiössä ovat asiantuntijuus, ammattimaisuus ja vaikuttaminen hallintoon. Kiihkein ympäristöliike on aaltomallin kriteerien ja toimijoiden haastattelujen perusteella hiipunut vuosituhannen vaihteen jälkeen.
Tutkimuksen toinen keskeinen tulos on, ettei ympäristöliikkeen aaltoteoria näytä yksin olevan tarpeeksi kattava analyysikehys kuvaamaan ympäristöliikehdinnän mekaniikkaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä näkyi aineistossani haastateltujen kuvauksena siitä, miten monien aiemmin esille nousseiden ja ajankohtaisten ympäristökysymysten ympärillä on aktiivista toimintaa, vaikka uudet yhteiskunnalliset protestit näyttävät kanavoituvan muihin kysymyksiin. Tutkimuksen valossa ympäristöliikkeen aaltoja voidaan kuvata pikemminkin kerrostumien kautta. Ympäristöliikkeen aaltomallin kritiikissä on kyse toimijalähtöisestä määrittelytavasta, joka tuo uuden näkökulman alan tutkimuskenttään.
Asiasanat: ympäristöliike, ympäristöpolitiikka, ympäristöliikkeen aalto, ympäristöjärjestö, vihreä liike, yhteiskunnallinen liike, protesti.
Olen haastatellut tutkimusta varten 20 ympäristöliikkeen tämän hetken keskeistä vaikuttajaa. Haastateltavien viiteryhmät kattavat huomattavan osan suomalaisesta ympäristöjärjestökentästä sekä osan eläinoikeusliikkeestä ja globalisaatiokriittisestä liikehdinnästä. Tutkielman painopiste on empiriassa käsitteellis-teoreettisen analyysin sijaan. Keskeisiä lähteitä tutkimuksen teoreettisessa osassa ovat suomalaisen ympäristöliikkeen aaltoteorian tutkijat Esa Väliverronen, Pertti Rannikko, Esa Konttinen, Jukka Peltokoski ja Arto Lindholm.
Tämän tutkimuksen mukaan ympäristökysymykselle on tapahtunut hallinnollinen haltuunotto, jonka myötä puhe talous- ja kilpailukykypolitiikasta on alkanut hallita Suomen ympäristöpolitiikkaa. Samaan aikaan ympäristöliike ei näytä elävän kaikkein aktiivisinta vaihettaan. Heikko ympäristöpolitiikka sekä yksilö- ja projektikeskeinen yhteiskunta omine toimintaehtoineen tuottaa ympäristöliikkeelle lukuisia uusia haasteita. Aineistoni perusteella ympäristöliikkeen keskiössä ovat asiantuntijuus, ammattimaisuus ja vaikuttaminen hallintoon. Kiihkein ympäristöliike on aaltomallin kriteerien ja toimijoiden haastattelujen perusteella hiipunut vuosituhannen vaihteen jälkeen.
Tutkimuksen toinen keskeinen tulos on, ettei ympäristöliikkeen aaltoteoria näytä yksin olevan tarpeeksi kattava analyysikehys kuvaamaan ympäristöliikehdinnän mekaniikkaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä näkyi aineistossani haastateltujen kuvauksena siitä, miten monien aiemmin esille nousseiden ja ajankohtaisten ympäristökysymysten ympärillä on aktiivista toimintaa, vaikka uudet yhteiskunnalliset protestit näyttävät kanavoituvan muihin kysymyksiin. Tutkimuksen valossa ympäristöliikkeen aaltoja voidaan kuvata pikemminkin kerrostumien kautta. Ympäristöliikkeen aaltomallin kritiikissä on kyse toimijalähtöisestä määrittelytavasta, joka tuo uuden näkökulman alan tutkimuskenttään.
Asiasanat: ympäristöliike, ympäristöpolitiikka, ympäristöliikkeen aalto, ympäristöjärjestö, vihreä liike, yhteiskunnallinen liike, protesti.