Australian Anti-Suburban Criticism in an Anglo-American Context: Jessica Anderson’s Tirra Lirra by the River in Comparison to Ann Beattie’s Falling in Place and Barbara Gowdy’s Mister Sandman
ROIVAS, TERHI (2006)
ROIVAS, TERHI
2006
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-10-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16102
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16102
Tiivistelmä
Pro gradu tutkielmani käsittelee esikaupunkielämän ja siihen liittyvän keskiluokkaisena pidetyn elämäntavan kritiikkiä australialaisessa kirjallisuudessa. Aihe on ollut näkyvässä asemassa australialaisessa kirjallisuudessa viime vuosikymmenien aikana ja sitä on pidetty australialaiselle kirjallisuudelle ominaisena piirteenä. Esimerkkinä esikaupunkielämää kritisoivasta romaanista käytän Jessica Andersonin teosta Tirra Lirra by the River, joka on yksi Australian nykykirjallisuuden kiitellyimpiä teoksia. Tutkielmassani tarkastelen esikaupunkielämän kritiikkiä historian ja sosiologian valossa ja analysoin kritiikissä esiintyvien teemojen käsittelyä Andersonin romaanissa, sekä vertaan australialaista kritiikkiä Yhdysvaltain ja Kanadan kirjallisuudessa esiintyvään vastaavaan kritiikkiin. Tarkoitukseni on selvittää, esiintyvätkö australialaiselle kirjallisuudelle ominaiset esikaupunkielämää kritisoivat teemat myös Pohjois-Amerikan kirjallisuudessa ja tuoda australialaisen kritiikin analyysiin uusia ulottuvuuksia vertailun avulla. Pohjoisamerikkalaisena vertailuaineistona käytän yhdysvaltalaisen Ann Beattien teosta Falling in Place ja kanadalaisen Barbara Gowdyn romaania Mister Sandman. Tutkielman painopiste on kuitenkin Australiassa eikä amerikkalaisen kirjallisuuden teemoihin johtanutta kehitystä tarkastella yhtä tarkasti. Rajoitan tutkielman näkökulmaa myös analysoimalla kritiikkiä esikaupungin sukupuoliroolien pohjalta. Tämä jättää tutkielmani ulkopuolelle joitakin kritiikille keskeisiä teemoja, kuten etnisiin ryhmiin liittyvät ennakkoluulot esikaupungeissa.
Tutkielmani jakautuu kahteen pääosaan. Ensimmäisessä osassa tarkastelen Australian poikkeuksellisen nopeaan ja laajaan esikaupungistumiseen johtaneita seikkoja ja analysoin syitä siihen, miksi kritiikki on saanut niin merkittävän roolin australialaisessa populaarikulttuurissa. Tärkeimpinä taustatekijöinä käsittelen Australian poikkeuksellisen ankaria luonnonolosuhteita, jotka tekivät kaupungeista ja esikaupungeista välttämättömiä, Australian siirtomaahistoriaa ja Iso-Britanniasta siirtolaisten mukana tulleita, esikaupunkeja ja perhe-elämää ihannoivia arvoja sekä Australian teollistumista, jonka seurauksena naisten marginaalinen asema esikaupungeissa korostui. Tärkeänä kritiikin lähteenä pidän myös kahtiajakoista ajattelutapaa, jonka on esitetty olevan ominaista australialaisille. Kaupunkien ja erämaan, julkisen ja yksityisen, vallan ja voimattomuuden sekä monien muiden vastakohtaparien asetelmissa esikaupungit jäävät aina väliinputoajan asemaan eivätkä ne koskaan voi lunastaa niihin vastakohtaparien parhaiden ominaisuuksien yhdistäjänä kohdistettuja valtavia odotuksia.
Tutkielmani toisessa osassa tarkastelen lukuisia esikaupunkielämälle keskeisiä, usein kunniallisuuteen ja sosiaaliseen moraaliin liittyviä teemoja, jotka toistuvat kritiikissä. Näitä teemoja ovat koti- ja perhe-elämän korostus, yhteisöllisyyden katoaminen ja naisten eristyneisyys esikaupungeissa, taloudellisen hyvinvoinnin ja omistusasumisen merkitys sekä seksuaalisuuden hyväksytyt ilmenemistavat. Analysoin esimerkkejä kaikista näistä teemoista sekä niiden kritiikin ilmenemismuodoista tutkimissani kolmessa romaanissa. Yhteistä kaikille romaaneille on naisten passiivinen asema esikaupunkilaisvaimoina suhteessa miesten aktiiviseen rooliin työssäkäyvinä kaupunkilaisina. Loppupäätelmäni on, että kritiikin pääasiallisin kohde kirjallisuudessa on esikaupunkilaiselämäntavan tuottama yhdenmukaisuuden pakko: on noudatettava, tai ainakin teeskenneltävä noudattavansa, esikaupunkien kulttuuriin kuuluvia sosiaalisia normeja tullakseen hyväksytyksi. Totean myös, että kritiikki ei ole yksinomaan australialaisen kirjallisuuden piirre vaan pikemminkin moderni angloamerikkalainen teema. Australiassa kritiikillä on kuitenkin poikkeuksellisen keskeinen asema maan historian sekä esikaupunkien valtavan levinneisyyden vuoksi. Totean myös, että vaikka kritiikin kulta-aika oli 1960- ja 1970-luvuilla, sen käsittelemät teemat ovat edelleen relevantteja ja ansaitsevat kirjallisuudentutkimuksen mielenkiinnon.
Asiasanat: australialainen kirjallisuus, esikaupungit
Tutkielmani jakautuu kahteen pääosaan. Ensimmäisessä osassa tarkastelen Australian poikkeuksellisen nopeaan ja laajaan esikaupungistumiseen johtaneita seikkoja ja analysoin syitä siihen, miksi kritiikki on saanut niin merkittävän roolin australialaisessa populaarikulttuurissa. Tärkeimpinä taustatekijöinä käsittelen Australian poikkeuksellisen ankaria luonnonolosuhteita, jotka tekivät kaupungeista ja esikaupungeista välttämättömiä, Australian siirtomaahistoriaa ja Iso-Britanniasta siirtolaisten mukana tulleita, esikaupunkeja ja perhe-elämää ihannoivia arvoja sekä Australian teollistumista, jonka seurauksena naisten marginaalinen asema esikaupungeissa korostui. Tärkeänä kritiikin lähteenä pidän myös kahtiajakoista ajattelutapaa, jonka on esitetty olevan ominaista australialaisille. Kaupunkien ja erämaan, julkisen ja yksityisen, vallan ja voimattomuuden sekä monien muiden vastakohtaparien asetelmissa esikaupungit jäävät aina väliinputoajan asemaan eivätkä ne koskaan voi lunastaa niihin vastakohtaparien parhaiden ominaisuuksien yhdistäjänä kohdistettuja valtavia odotuksia.
Tutkielmani toisessa osassa tarkastelen lukuisia esikaupunkielämälle keskeisiä, usein kunniallisuuteen ja sosiaaliseen moraaliin liittyviä teemoja, jotka toistuvat kritiikissä. Näitä teemoja ovat koti- ja perhe-elämän korostus, yhteisöllisyyden katoaminen ja naisten eristyneisyys esikaupungeissa, taloudellisen hyvinvoinnin ja omistusasumisen merkitys sekä seksuaalisuuden hyväksytyt ilmenemistavat. Analysoin esimerkkejä kaikista näistä teemoista sekä niiden kritiikin ilmenemismuodoista tutkimissani kolmessa romaanissa. Yhteistä kaikille romaaneille on naisten passiivinen asema esikaupunkilaisvaimoina suhteessa miesten aktiiviseen rooliin työssäkäyvinä kaupunkilaisina. Loppupäätelmäni on, että kritiikin pääasiallisin kohde kirjallisuudessa on esikaupunkilaiselämäntavan tuottama yhdenmukaisuuden pakko: on noudatettava, tai ainakin teeskenneltävä noudattavansa, esikaupunkien kulttuuriin kuuluvia sosiaalisia normeja tullakseen hyväksytyksi. Totean myös, että kritiikki ei ole yksinomaan australialaisen kirjallisuuden piirre vaan pikemminkin moderni angloamerikkalainen teema. Australiassa kritiikillä on kuitenkin poikkeuksellisen keskeinen asema maan historian sekä esikaupunkien valtavan levinneisyyden vuoksi. Totean myös, että vaikka kritiikin kulta-aika oli 1960- ja 1970-luvuilla, sen käsittelemät teemat ovat edelleen relevantteja ja ansaitsevat kirjallisuudentutkimuksen mielenkiinnon.
Asiasanat: australialainen kirjallisuus, esikaupungit