"Tulkaa tänne kansien väliin, lupaan etten mene kiinni" : Kaksoisyleisö Kari Hotakaisen ja Priit Pärnin teoksissa Lastenkirja, Ritva ja Satukirja
LAAKSO, MARIA (2006)
LAAKSO, MARIA
2006
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-09-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16050
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16050
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan Kari Hotakaisen kirjoittamia ja Priit Pärnin kuvittamia teoksia Lastenkirja (1990), Ritva (1997) ja Satukirja (2005) kaksoisyleisöä puhuttelevina teoksina ja hahmotellaan samalla kaksoispuhuttelun toimintamekanismeja yleensä. Aihetta lähestytään erittelemällä teoksiin rakentuvia implisiittisiä lukijoita. Erottelun pohjana toimii ajatus aikuis- ja lapsilukijan erilaisesta kirjallisesta kompetenssista. Implisiittisiä lukijoita tutkitaan tällöin erittelemällä sitä, minkälaista kirjallista kompetenssia lukijalta vaaditaan tekstin eri tasojen ymmärtämiseen ja niistä nauttimiseen.
Tutkielmassa käytetyt käsitteet kaksoispuhuttelu, kaksoisyleisö ja ambivalentti teksti viittaavat ilmiöön, jossa sama teos puhuttelee sekä lapsi- että aikuislukijoita. Kaksoisyleisölle suunnatun kirjallisuuden tutkimus on ollut viime vuosien kansainvälisessä lastenkirjallisuudentutkimuksessa tärkeä juonne, mutta Suomessa kaksoisyleisöä ei ole juurikaan tutkittu. Kaksoisyleisö on varsin kiinnostava tutkimuskohde, sillä kaksoisyleisön tutkimukseen kietoutuu kiinnostavasti kysymys lastenkirjallisuuden olemuksesta ja sen olemuksellisesta eroavaisuudesta suhteessa aikuistenkirjallisuuteen. Ambivalentti teos on hybridi aikuistenkirjallisuuden ja lastenkirjallisuuden välillä ja johdattaa täten pohtimaan lukijuuteen perustuvaa hierarkian perusteita ja tarpeellisuutta.
Tutkielmassa lähestytään kaksoisyleisöä monista näkökulmista ja monia tekstin tasoja eritellen. Kaksoispuhuttelua tarkastellaan kielen ja kuvituksen, teosten teemojen ja rakenteen, sekä teosten sisältämän intertekstuaalisuuden kautta. Näkökulmien runsaus johdattaa monimetodisuuteen. Tutkielmassa hyödynnetään monia teoreettisia työkaluja kuvatutkimuksesta narratologiseen välineistöön saakka. Teoreettisen kehyksen muodostaa kuitenkin lukijatutkimuksen ajatus implisiittisestä lukijasta siltana tekstin ja lukijan välillä.
Tutkittavissa teoksissa kaksoispuhuttelu rakentuu monia reittejä. Kaksoispuhuttelun tärkeimmiksi ulottuvuuksiksi osoittautuvat kuitenkin teosten monitasoisuus ja monimerkityksisyys. Nämä piirteet tekevät teoksista sellaisia, että ne voivat mukautua lukijoiden kirjallisen kompetenssiin ja tarjota näin ollen mielihyvää hyvinkin eritasoisille lukijoille. Tutkielmassa lapsi- ja aikuislukijuutta ei nähdäkään selkeinä ja tiukkarajaisina kategorioina vaan ennemminkin metaforina, joiden avulla voidaan eritellä ja mallintaa teoksen kykyä puhutella monenlaisia ja -tasoisia lukijoita.
Tutkittavat teokset eivät rakenna itseensä kaksoisyleisöä tarjoamalla tekstiä ja kuvaa, joka näyttäytyy kaikille lukijoille samanlaisena. Pikemminkin kaksoispuhuttelu rakentuu kätkemällä ja piilottamalla: sulkemalla osa lukijoista joidenkin merkitystasojen ulkopuolelle. Toisinaan teosten viehätys lukijalle piileekin juuri tekstissä tiedostetun toisen lukijan selän takana viestimisessä.
Tutkielman avainsanoja: Kari Hotakainen, Priit Pärn, kaksoisyleisö, kaksoispuhuttelu, kirjallinen kompetenssi, implisiittinen lukija.
Tutkielmassa käytetyt käsitteet kaksoispuhuttelu, kaksoisyleisö ja ambivalentti teksti viittaavat ilmiöön, jossa sama teos puhuttelee sekä lapsi- että aikuislukijoita. Kaksoisyleisölle suunnatun kirjallisuuden tutkimus on ollut viime vuosien kansainvälisessä lastenkirjallisuudentutkimuksessa tärkeä juonne, mutta Suomessa kaksoisyleisöä ei ole juurikaan tutkittu. Kaksoisyleisö on varsin kiinnostava tutkimuskohde, sillä kaksoisyleisön tutkimukseen kietoutuu kiinnostavasti kysymys lastenkirjallisuuden olemuksesta ja sen olemuksellisesta eroavaisuudesta suhteessa aikuistenkirjallisuuteen. Ambivalentti teos on hybridi aikuistenkirjallisuuden ja lastenkirjallisuuden välillä ja johdattaa täten pohtimaan lukijuuteen perustuvaa hierarkian perusteita ja tarpeellisuutta.
Tutkielmassa lähestytään kaksoisyleisöä monista näkökulmista ja monia tekstin tasoja eritellen. Kaksoispuhuttelua tarkastellaan kielen ja kuvituksen, teosten teemojen ja rakenteen, sekä teosten sisältämän intertekstuaalisuuden kautta. Näkökulmien runsaus johdattaa monimetodisuuteen. Tutkielmassa hyödynnetään monia teoreettisia työkaluja kuvatutkimuksesta narratologiseen välineistöön saakka. Teoreettisen kehyksen muodostaa kuitenkin lukijatutkimuksen ajatus implisiittisestä lukijasta siltana tekstin ja lukijan välillä.
Tutkittavissa teoksissa kaksoispuhuttelu rakentuu monia reittejä. Kaksoispuhuttelun tärkeimmiksi ulottuvuuksiksi osoittautuvat kuitenkin teosten monitasoisuus ja monimerkityksisyys. Nämä piirteet tekevät teoksista sellaisia, että ne voivat mukautua lukijoiden kirjallisen kompetenssiin ja tarjota näin ollen mielihyvää hyvinkin eritasoisille lukijoille. Tutkielmassa lapsi- ja aikuislukijuutta ei nähdäkään selkeinä ja tiukkarajaisina kategorioina vaan ennemminkin metaforina, joiden avulla voidaan eritellä ja mallintaa teoksen kykyä puhutella monenlaisia ja -tasoisia lukijoita.
Tutkittavat teokset eivät rakenna itseensä kaksoisyleisöä tarjoamalla tekstiä ja kuvaa, joka näyttäytyy kaikille lukijoille samanlaisena. Pikemminkin kaksoispuhuttelu rakentuu kätkemällä ja piilottamalla: sulkemalla osa lukijoista joidenkin merkitystasojen ulkopuolelle. Toisinaan teosten viehätys lukijalle piileekin juuri tekstissä tiedostetun toisen lukijan selän takana viestimisessä.
Tutkielman avainsanoja: Kari Hotakainen, Priit Pärn, kaksoisyleisö, kaksoispuhuttelu, kirjallinen kompetenssi, implisiittinen lukija.