Kontekstuaalisuuden filosofia tutkielma Isaiah Berlinin metodologisesta ja eettisestä pluralismista
KUOSMANEN, JAAKKO (2006)
KUOSMANEN, JAAKKO
2006
Filosofia - Philosophy
Informaatiotieteiden tiedekunta - Faculty of Information Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-08-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16015
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16015
Tiivistelmä
Anglo-amerikkalainen poliittinen teoria ajautui 1950-luvulla tilanteeseen, jossa alettiin tarkastella sen metodologista perustaa ja mahdollisuutta ylipäätään. Kriisin manifestoi Peter Laslett 1956 esittäessään, että ”poliittinen filosofia on kuollut”. Sir Isaiah Berlinin ajattelu kytkeytyy osaksi tätä aikalaiskeskustelua ja on yritys ratkaista poliittista teoriaa tällöin kohdanneet ongelmat.
Tutkielmassani tarkastelen Isaiah Berlinin ajattelua ja esitän sen pohjalta, että Berlinin hajanaisista esseistä on löydettävissä ”punainen lanka”, järjestelmällisyys jota Berlin niissä kehittelee. Ensimmäinen (1.) tutkimuskysymykseni onkin: Millainen ja kuinka koherentti filosofinen järjestelmä Berlinin teksteistä on löydettävissä? Tutkin Berlinin tekstejä suhteessa hänen omiin metodologisiin lähtökohtiinsa ja esitän kriittisen hyväksyntäni Berlinin ajattelulle.
Väitän, että Berlinin filosofian voidaan nähdä kulkevan kolmella tasolla, jotka ovat kaikki kytköksissä toisiinsa ja kannattelevat toisiaan. Ensimmäinen taso on Berlinin filosofian perusta, ontologinen ja empistemologinen näkökulma, jossa Berlin hahmottelee metodologista pluralismia. Toinen taso on Berlinin metaeettinen teoria, eettinen pluralismi, joka rakentuu hänen epistemologisten lähtökohtiensa, metodologisen pluralismin, päälle. Se on näkemys eettisten arvostelmien tekemisen rajoista ja arvojen suhteesta todellisuuteen. Ajattelussaan Berlin sulkeistaa absoluuttisuuden ja esittää arvojen olevan yhteensovittamattomia keskenään. Arvot toisin sanoen merkityksellistyvät ainoastaan kontekstissa, eikä niitä absoluuttisessa mielessä voida esittää hierarkisesti. Berliniltä on löydettävissä myös normatiivinen filosofian taso, reaalipoliittinen viesti, joka on kytkettävissä teorioiden kehittelemisen kontekstiin. Berlin torjuu neuvostototalitarismin ja esittää liberalismin parempana ratkaisuna maailmanpoliittiseen tilanteeseen. Tämä on Berlinin ajattelun kolmas taso, ”kontekstuaalinen taso”.
Toisen (2.) tutkimuskysymykseni taustalla on eettiseen pluralismiin liittyvä relativismin ongelma: Onko Berlinin eettinen pluralismi relativismia tai missä määrin se erottuu relativismista? Tutkielmassa esitän, että Berlin välttää subjektivismin kaltaisen eettisen relativismin. Sen välttääkseen hän kuitenkin joutuu antamaan periksi omien metodologisten taustaoletustensa rajoissa.
Kolmanneksi (3.) kysyn, missä määrin ja millaiseksi liberalistiksi Berlin voidaan luonnehtia? Tutkielmassani väitän, että vaikka Berlin hänen ajattelunsa normatiivisella pintatasolla esiintyykin liberalismin puolustajana, ei Berliniin voida liittää laissez-fairea kannattavan liberalistin leimaa. Esitän, että filosofista taustaansa vasten Berlin voidaan nähdä liberaalien arvojen rajoittuneena kannattajana, pikemminkin enemmän eräänlaisen minimiliberalismin kuin liberalistisen järjestelmän ehdottoman oikeutuksen puolustajana.
Tutkielmassani tarkastelen Isaiah Berlinin ajattelua ja esitän sen pohjalta, että Berlinin hajanaisista esseistä on löydettävissä ”punainen lanka”, järjestelmällisyys jota Berlin niissä kehittelee. Ensimmäinen (1.) tutkimuskysymykseni onkin: Millainen ja kuinka koherentti filosofinen järjestelmä Berlinin teksteistä on löydettävissä? Tutkin Berlinin tekstejä suhteessa hänen omiin metodologisiin lähtökohtiinsa ja esitän kriittisen hyväksyntäni Berlinin ajattelulle.
Väitän, että Berlinin filosofian voidaan nähdä kulkevan kolmella tasolla, jotka ovat kaikki kytköksissä toisiinsa ja kannattelevat toisiaan. Ensimmäinen taso on Berlinin filosofian perusta, ontologinen ja empistemologinen näkökulma, jossa Berlin hahmottelee metodologista pluralismia. Toinen taso on Berlinin metaeettinen teoria, eettinen pluralismi, joka rakentuu hänen epistemologisten lähtökohtiensa, metodologisen pluralismin, päälle. Se on näkemys eettisten arvostelmien tekemisen rajoista ja arvojen suhteesta todellisuuteen. Ajattelussaan Berlin sulkeistaa absoluuttisuuden ja esittää arvojen olevan yhteensovittamattomia keskenään. Arvot toisin sanoen merkityksellistyvät ainoastaan kontekstissa, eikä niitä absoluuttisessa mielessä voida esittää hierarkisesti. Berliniltä on löydettävissä myös normatiivinen filosofian taso, reaalipoliittinen viesti, joka on kytkettävissä teorioiden kehittelemisen kontekstiin. Berlin torjuu neuvostototalitarismin ja esittää liberalismin parempana ratkaisuna maailmanpoliittiseen tilanteeseen. Tämä on Berlinin ajattelun kolmas taso, ”kontekstuaalinen taso”.
Toisen (2.) tutkimuskysymykseni taustalla on eettiseen pluralismiin liittyvä relativismin ongelma: Onko Berlinin eettinen pluralismi relativismia tai missä määrin se erottuu relativismista? Tutkielmassa esitän, että Berlin välttää subjektivismin kaltaisen eettisen relativismin. Sen välttääkseen hän kuitenkin joutuu antamaan periksi omien metodologisten taustaoletustensa rajoissa.
Kolmanneksi (3.) kysyn, missä määrin ja millaiseksi liberalistiksi Berlin voidaan luonnehtia? Tutkielmassani väitän, että vaikka Berlin hänen ajattelunsa normatiivisella pintatasolla esiintyykin liberalismin puolustajana, ei Berliniin voida liittää laissez-fairea kannattavan liberalistin leimaa. Esitän, että filosofista taustaansa vasten Berlin voidaan nähdä liberaalien arvojen rajoittuneena kannattajana, pikemminkin enemmän eräänlaisen minimiliberalismin kuin liberalistisen järjestelmän ehdottoman oikeutuksen puolustajana.