Pätevyyttä etsimässä : hallintotieteellinen tutkimus pätevyydestä luvanvaraisen yksityisen sosiaalihuollon toimintayksikön vastuuhenkilön tehtävissä
PAAVILAINEN, MIKA (2006)
PAAVILAINEN, MIKA
2006
Hallintotiede - Administrative Science
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-08-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16003
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16003
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee pätevyyttä luvanvaraisen yksityisen sosiaalihuollon toimintayksikön vastuuhenkilön tehtävissä. Tutkimukseen sisältyy teoriaosan lisäksi kvantitatiivisena kyselytutkimuksena toteutettu empiirinen osa. Kysely on toteutettu Etelä-Suomen läänin alueella alkuvuodesta 2006. Sen puitteissa tiedusteltiin vastuuhenkilöiden pätevyyttä koskevia arvostuksia ja ihanteita.
Yksityisen sosiaalihuollon toimintayksiköllä tulee olla palveluista vastaava henkilö. Tällaisen vastuuhenkilön tehtävien keskeinen sisältö koostuu yksikön toiminnallisesta johtamisesta. Useimmat vastuuhenkilöt tekevät kuitenkin myös käytännön asiakastyötä osana tehtävänkuvaansa. Vastuuhenkilön tehtävänkuvaan liittyvät jännitteet syntyvät mm. johtamisen ja etulinjan asiakastyön sekä toiminnallisen johtamisen mahdollisuuden ja omistajaohjauksen välille. Näillä jännitteillä on olennainen merkitys vastuuhenkilön konkreettisiin työtehtäviin ja vastuisiin perustuvalle pätevyydelle asetettavien sisällöllisten vaatimusten, vastuuhenkilön pätevyyden tunnistamiskriteerien, kannalta.
Sosiaalisest jaettavat merkitykset ovat moniselitteisiä ja alttiita toisistaan poikkeaville tulkinnoille. Toisen yksilön välitön kokemus jää ikuisiksi ajoiksi kaikkien muiden tavoittamattomiin, eikä luonnollisen kielen käsitteillä ei ole yhtä ainoaa oikeaa merkitystä. Sosiaalisen toiminnan ja kommunikaation luonteesta inhimillisenä kommunikaationa seuraa, että käsitys pätevyydestä saattaa perustua enemmän pinnallisiin vaikutelmiin, hiljaisiin ja tiedostamattomiin taustaoletuksiin sekä väärinkäsityksiin kuin tosiasialliseen kykyyn suoriutua konkreettisista työtehtävistä niihin liittyvine vastuineen.
Virallisnormit asettavat eräitä vaatimuksia vastuuhenkilön muodolliselle kelpoisuudelle ja määrittävät vastuuhenkilön tehtävänkuvan vähimmäissisällön. Muodollinen kelpoisuus kuvaa kelvollisuutta norminmukaisuutena. Kelpoisuus kuvaa yleisten tietyltä henkilöryhmältä virallisesti edellytettyjen kriteerien mukaisuutta. Pätevyys ei tyhjenny muodolliseen kelpoisuuteen. Kelpoisuus asettaa kuitenkin normatiivisen minimitason, jota vastuuhenkilön pätevyys ei saa lähtökohtaisesti alittaa. Siirtymäsäännökset muodostavat poikkeuksen tästä lähtökohdasta.
Tässä tutkimuksessa pyritään korostamaan pätevyyden määrittelyä ja pätevyyden tunnistamiskriteerien asettamista nimenomaisesti ja tietoisesti suhteessa tiettyihin tehtäviin ja vastuisiin. Tällöin pätevyyden määrittelyn lähtökohtana on oltava tämä vastuuhenkilö tässä yksikössä tässä ja nyt, tällaisen tehtävänkuvan puitteissa. Tutkimuksen perusteella hahmotellaan mallia vastuuhenkilön kirjallisen tehtävänkuvan laatimisesta työtehtäviin liittyvän pätevyyden yksittäistapauksellisen tietoiseksi tekemisen ja kehittämisen välineenä. Tällöin jännitteisiin ja taustaoletuksiin voidaan pyrkiä ottamaan kantaa samalla, kun konkreettisiin tehtäviin ja vastuisiin liittymättömien tekijöiden merkitystä voidaan pyrkiä vähentämään. Tavoitteena on vastuuhenkilön pätevyyden tunnistamiskriteerien määrittäminen sanallisessa muodossa siten, että niitä on mielekästä tarkastella suhteessa vastuuhenkilön tosiasiallisiin tehtäviin ja vastuisiin.
Asiasanat: hallintotieteet, pätevyys, kelpoisuus
Yksityisen sosiaalihuollon toimintayksiköllä tulee olla palveluista vastaava henkilö. Tällaisen vastuuhenkilön tehtävien keskeinen sisältö koostuu yksikön toiminnallisesta johtamisesta. Useimmat vastuuhenkilöt tekevät kuitenkin myös käytännön asiakastyötä osana tehtävänkuvaansa. Vastuuhenkilön tehtävänkuvaan liittyvät jännitteet syntyvät mm. johtamisen ja etulinjan asiakastyön sekä toiminnallisen johtamisen mahdollisuuden ja omistajaohjauksen välille. Näillä jännitteillä on olennainen merkitys vastuuhenkilön konkreettisiin työtehtäviin ja vastuisiin perustuvalle pätevyydelle asetettavien sisällöllisten vaatimusten, vastuuhenkilön pätevyyden tunnistamiskriteerien, kannalta.
Sosiaalisest jaettavat merkitykset ovat moniselitteisiä ja alttiita toisistaan poikkeaville tulkinnoille. Toisen yksilön välitön kokemus jää ikuisiksi ajoiksi kaikkien muiden tavoittamattomiin, eikä luonnollisen kielen käsitteillä ei ole yhtä ainoaa oikeaa merkitystä. Sosiaalisen toiminnan ja kommunikaation luonteesta inhimillisenä kommunikaationa seuraa, että käsitys pätevyydestä saattaa perustua enemmän pinnallisiin vaikutelmiin, hiljaisiin ja tiedostamattomiin taustaoletuksiin sekä väärinkäsityksiin kuin tosiasialliseen kykyyn suoriutua konkreettisista työtehtävistä niihin liittyvine vastuineen.
Virallisnormit asettavat eräitä vaatimuksia vastuuhenkilön muodolliselle kelpoisuudelle ja määrittävät vastuuhenkilön tehtävänkuvan vähimmäissisällön. Muodollinen kelpoisuus kuvaa kelvollisuutta norminmukaisuutena. Kelpoisuus kuvaa yleisten tietyltä henkilöryhmältä virallisesti edellytettyjen kriteerien mukaisuutta. Pätevyys ei tyhjenny muodolliseen kelpoisuuteen. Kelpoisuus asettaa kuitenkin normatiivisen minimitason, jota vastuuhenkilön pätevyys ei saa lähtökohtaisesti alittaa. Siirtymäsäännökset muodostavat poikkeuksen tästä lähtökohdasta.
Tässä tutkimuksessa pyritään korostamaan pätevyyden määrittelyä ja pätevyyden tunnistamiskriteerien asettamista nimenomaisesti ja tietoisesti suhteessa tiettyihin tehtäviin ja vastuisiin. Tällöin pätevyyden määrittelyn lähtökohtana on oltava tämä vastuuhenkilö tässä yksikössä tässä ja nyt, tällaisen tehtävänkuvan puitteissa. Tutkimuksen perusteella hahmotellaan mallia vastuuhenkilön kirjallisen tehtävänkuvan laatimisesta työtehtäviin liittyvän pätevyyden yksittäistapauksellisen tietoiseksi tekemisen ja kehittämisen välineenä. Tällöin jännitteisiin ja taustaoletuksiin voidaan pyrkiä ottamaan kantaa samalla, kun konkreettisiin tehtäviin ja vastuisiin liittymättömien tekijöiden merkitystä voidaan pyrkiä vähentämään. Tavoitteena on vastuuhenkilön pätevyyden tunnistamiskriteerien määrittäminen sanallisessa muodossa siten, että niitä on mielekästä tarkastella suhteessa vastuuhenkilön tosiasiallisiin tehtäviin ja vastuisiin.
Asiasanat: hallintotieteet, pätevyys, kelpoisuus