Näytösjulkisuutta vai demokratiaa? Tutkimus habermasilaisen journalismikritiikin pätevyydestä Suomessa Anneli Jäätteenmäen eduskuntavaalikampanjassa 2003
VÄLIVERRONEN, JARI (2006)
VÄLIVERRONEN, JARI
2006
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-07-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15998
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15998
Tiivistelmä
Vuonna 1962 saksalainen sosiologi Jürgen Habermas julkaisi teoksen Strukturwandel der Öffentlichkeit (suomennettu 2004 nimellä Julkisuuden rakennemuutos), jossa hän kritisoi nykytiedotusvälineiden muuttaneen poliittisen julkisuuden ja julkison periaatteet radikaalisti.
Habermasin mukaan kaupallisesti toimivat tiedotusvälineet ovat tehneet asiakeskusteluun perustuneesta julkisosta näytösjulkisuuden kentän ja täten siirtäneet poliittisen elämän takaisin keskiajalle, eli refeudalisoineet sen. Tätä Habermas piti vakavana uhkana demokratian kehitykselle.
Habermasin teoria on viime vuosina saanut runsaasti kannatusta Suomessakin erityisesti poliitikoilta, jotka syyttävät tiedotusvälineitä näytösluonteisen julkisuuden korostamisesta asiakysymyksiin keskittymisen sijaan.
Tutkin työssäni Habermasin julkisuusteorian perusteita ja kehityskulkua sekä sen pohjalta johdetun mediakritiikin seitsemää väittämää teoreettisesti arvioidakseni kritiikin pätevyyttä nykyajan suomalaisessa politiikan journalismissa.
Teoriatarkastelun jälkeen testasin väitteiden pätevyyttä käytännön aineistossa.
Tutkimuskohteekseni valitsin Keskustan puheenjohtajan Anneli Jäätteenmäen eduskuntavaalikampanjan 2003 aikaisen uutisoinnin Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa.
Tarkastelin kaikkiaan 212 jutun suuruista aineistoa ensisijaisesti määrällisen sisällönerittelyn ja toissijaisesti tekstien lähiluvun avulla. Sisällönerittelyssä käytin apuna Jukka Holmbergin kirjaansa Etusivun politiikkaa (2004) laatimia malleja.
Kokonaisuudessaan habermasilaisella mediakritiikillä ei näyttänyt olevan lehtien jutuissa katetta, mutta merkkejä siitä näkyi molemmissa lehdissä elitistisyysväitteen osalta. Lisäksi tabloidisaation piirteitä ilmeni lähinnä Ilta-Sanomissa.
Tulosten ja teoriatarkastelun pohjalta päättelin, että Suomen oloissa habermasilaisen mediakritiikin väittämien nähtyä laajempaa leviämistä estävät paikalliset politiikan ja median perinteet sekä jossain määrin myös kaupallistuminen.
Habermasilainen teoria on kuitenkin eräiltä perusolettamuksiltaan varsin pulmallinen, joten sen käyttöä politiikan uutisoinnin onnistumisen ainoana mittarina en suosittele.
Asiasanat: julkisuusteoria, Habermas, demokratia, politiikan journalismi, vertaileva tutkimus, Suomi
Habermasin mukaan kaupallisesti toimivat tiedotusvälineet ovat tehneet asiakeskusteluun perustuneesta julkisosta näytösjulkisuuden kentän ja täten siirtäneet poliittisen elämän takaisin keskiajalle, eli refeudalisoineet sen. Tätä Habermas piti vakavana uhkana demokratian kehitykselle.
Habermasin teoria on viime vuosina saanut runsaasti kannatusta Suomessakin erityisesti poliitikoilta, jotka syyttävät tiedotusvälineitä näytösluonteisen julkisuuden korostamisesta asiakysymyksiin keskittymisen sijaan.
Tutkin työssäni Habermasin julkisuusteorian perusteita ja kehityskulkua sekä sen pohjalta johdetun mediakritiikin seitsemää väittämää teoreettisesti arvioidakseni kritiikin pätevyyttä nykyajan suomalaisessa politiikan journalismissa.
Teoriatarkastelun jälkeen testasin väitteiden pätevyyttä käytännön aineistossa.
Tutkimuskohteekseni valitsin Keskustan puheenjohtajan Anneli Jäätteenmäen eduskuntavaalikampanjan 2003 aikaisen uutisoinnin Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa.
Tarkastelin kaikkiaan 212 jutun suuruista aineistoa ensisijaisesti määrällisen sisällönerittelyn ja toissijaisesti tekstien lähiluvun avulla. Sisällönerittelyssä käytin apuna Jukka Holmbergin kirjaansa Etusivun politiikkaa (2004) laatimia malleja.
Kokonaisuudessaan habermasilaisella mediakritiikillä ei näyttänyt olevan lehtien jutuissa katetta, mutta merkkejä siitä näkyi molemmissa lehdissä elitistisyysväitteen osalta. Lisäksi tabloidisaation piirteitä ilmeni lähinnä Ilta-Sanomissa.
Tulosten ja teoriatarkastelun pohjalta päättelin, että Suomen oloissa habermasilaisen mediakritiikin väittämien nähtyä laajempaa leviämistä estävät paikalliset politiikan ja median perinteet sekä jossain määrin myös kaupallistuminen.
Habermasilainen teoria on kuitenkin eräiltä perusolettamuksiltaan varsin pulmallinen, joten sen käyttöä politiikan uutisoinnin onnistumisen ainoana mittarina en suosittele.
Asiasanat: julkisuusteoria, Habermas, demokratia, politiikan journalismi, vertaileva tutkimus, Suomi