"Siis kaikki vaatii suunnittelua!" : Päiväkodin suunnittelukäytäntöjä ja henkilöstön käsityksiä suunnittelusta
WAHLMAN, ANNE (2006)
WAHLMAN, ANNE
2006
Kasvatustiede, varhaiskasvatus - Early Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-07-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15967
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15967
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata yhden päiväkodin suunnittelukulttuuria. Tutkimuksessa kuvataan yhden päiväkodin kahden eri osastoryhmän suunnittelukäytäntöjä sekä henkilöstön käsityksiä ja uskomuksia suunnittelusta. Päiväkodissa tehtiin yksikkökohtaista varhaiskasvatussuunnitelmaa tutkimuksen tekohetkellä. Tutkimuksen teoriassa tarkastellaan suunnittelukulttuurin kehittymistä lasten fyysisestä hoidosta kohti tämän päivän varhaiskasvatussuunnitelmaa. Tutkimusta lähestytään organisaatiokulttuurin näkökulmasta, johon päiväkodin pedagoginen kulttuuri sisältyy. Lisäksi teoria pohjautuu Wengerin (1998) sosiaalisen oppimisen teoriaan.
Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa menetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Tutkimuksessa yksilöhaastateltiin kahden osastoryhmän henkilöstö. Tutkimus on osa laajempaa kehittämishanketta: ”Tiedon ja osaamisen kehittäminen moniammatillisessa työyhteisössä kehittämisstrategiana ongelmaperusteinen oppiminen” (Nummenmaa & Karila 2005).
Suunnittelukulttuuri näyttäytyi hyvin erilaisena eri osastoryhmissä. Alle 3-vuotiaiden ryhmä koostui lastenhoitajista. Heillä ei juurikaan esiintynyt suunnitelmallisuutta, vaikka se koettiin tärkeäksi. 5-6vuotiaiden ryhmä koostui lastentarhanopettajasta ja lastenhoitajista. Heillä suunnitelmallisuus näyttäytyi laaja-alaisena, mutta vastuu suunnittelusta oli lähes yksinomaan lastentarhanopettajalla. Osastoissa ei ollut vielä syntynyt Wengerin (1998) kuvaamaa käytäntöyhteisöä, jossa yhteisen keskustelun kautta kaikki osallistuvat ja sitoutuvat toimintaan tasa-arvoisesti, rakentaen yhteistä tulkintaa ja yhteisiä käytäntöjä. Yksikkökohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman valmistuttua suunnittelukulttuuri on muutoksen edessä. Tällöin henkilöstö joutuu pohtimaan yhdessä, mitä on ollut ja mihin pyritään. Tämä luo hyvän lähtökohdan suunnittelukulttuurin kehittymiselle sekä käytäntöyhteisön muodostumiselle.
Avainsanat: organisaatiokulttuuri, toimintakulttuuri, pedagoginen kulttuuri, suunnittelukulttuuri, käytäntöyhteisö
Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa menetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Tutkimuksessa yksilöhaastateltiin kahden osastoryhmän henkilöstö. Tutkimus on osa laajempaa kehittämishanketta: ”Tiedon ja osaamisen kehittäminen moniammatillisessa työyhteisössä kehittämisstrategiana ongelmaperusteinen oppiminen” (Nummenmaa & Karila 2005).
Suunnittelukulttuuri näyttäytyi hyvin erilaisena eri osastoryhmissä. Alle 3-vuotiaiden ryhmä koostui lastenhoitajista. Heillä ei juurikaan esiintynyt suunnitelmallisuutta, vaikka se koettiin tärkeäksi. 5-6vuotiaiden ryhmä koostui lastentarhanopettajasta ja lastenhoitajista. Heillä suunnitelmallisuus näyttäytyi laaja-alaisena, mutta vastuu suunnittelusta oli lähes yksinomaan lastentarhanopettajalla. Osastoissa ei ollut vielä syntynyt Wengerin (1998) kuvaamaa käytäntöyhteisöä, jossa yhteisen keskustelun kautta kaikki osallistuvat ja sitoutuvat toimintaan tasa-arvoisesti, rakentaen yhteistä tulkintaa ja yhteisiä käytäntöjä. Yksikkökohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman valmistuttua suunnittelukulttuuri on muutoksen edessä. Tällöin henkilöstö joutuu pohtimaan yhdessä, mitä on ollut ja mihin pyritään. Tämä luo hyvän lähtökohdan suunnittelukulttuurin kehittymiselle sekä käytäntöyhteisön muodostumiselle.
Avainsanat: organisaatiokulttuuri, toimintakulttuuri, pedagoginen kulttuuri, suunnittelukulttuuri, käytäntöyhteisö