Itseohjautuvien pienryhmien opetusmetodin vaikuttavuus. Tapaustutkimus Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian laitoksen kevätlukukauden 2003 ryhmätyöskentelykurssista ja sen opetusmetodista
SÄYNÄJÄKANGAS, JOHANNA (2006)
SÄYNÄJÄKANGAS, JOHANNA
2006
Aikuiskasvatus - Adult Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-06-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15952
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15952
Tiivistelmä
Pro gradu tutkielman aiheena on itseohjautuvien pienryhmien opetusmetodin vaikuttavuus. Tutkimuksen kohteena olivat kevätlukukauden 2003 sosiaalipsykologian ryhmätyöskentelykurssin opiskelijoiden kokemukset opetusmetodista. Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa laadullista tietoa ryhmäopetusmetodin vaikuttavuudesta opiskelijoiden näkökulmasta. Tutkimuksen kokonaisvaltaisena tutkimusstrategiana toimi tapaustutkimus. Aineistonkeräyksessä käytettiin kolmea menetelmää: dokumentteja, teemahaastattelua ja kyselyä. Aineiston analysointi toteutettiin sisällön analyysilla sekä luomalla oma mittari.
Opetusmetodin vaikuttavuutta tutkittiin asiakastyytyväisyyden näkökulmasta, joka tutkimuksessa määriteltiin opiskelijatyytyväisyydeksi. Opiskelijatyytyväisyys määriteltiin koostuvan viidestä osatekijästä, jotka olivat yleinen kokemus opetusmetodista, tavoitteiden toteutuminen, oppiminen, sekundaarit vaikutukset ja kehittämisehdotukset. Itseohjautuvien pienryhmien opetusmetodin keskeisenä työskentelymuotona on ryhmätyöskentely, joten sen vaikutusta opiskelijatyytyväisyyteen tutkittiin osana opetusmetodin vaikuttavuutta.
Keskeisenä tuloksena tutkimuksessa on opiskelijatyytyväisyyden mittari ja malli ryhmätyöskentelyn sujumiseen vaikuttavista asioista. Tutkimuksen pääongelmaan saatiin mittarin ja mallin avulla vastaus, jonka mukaisesti opiskelijat kokivat itseohjautuvien pienryhmien opetusmetodin vaikuttavana. Opetusmetodin vaikuttavuus ilmeni korkeana opiskelijatyytyväisyytenä, johon vaikutti suuresti ryhmätyöskentelyn onnistuminen.
Opiskelijatyytyväisyyden perusteella muodostui kaksi erilaista ryhmää, joista ensimmäisellä oli korkea opiskelijatyytyväisyys ja toisella keskitasoinen opiskelijatyytyväisyys. Opiskelijatyytyväisyyden kaksi erilaista ryhmää selittyivät ryhmätyöskentelyllä: onnistunut ryhmätyöskentely johti korkeaan opiskelijatyytyväisyyteen ja epäonnistunut ryhmätyöskentely keskitasoiseen opiskelijatyytyväisyyteen. Tulosten perusteella itseohjautuvien pienryhmien opetusmetodi soveltuu hyvin yliopisto-opetukseen. Opetusmetodi vastaa yliopisto-opetuksen laatuvaatimukseen ja tarjoaa siten hyvän vaihtoehdon perinteisille opetusmetodeille.
Avainsanat: itseohjautuvien pienryhmien opetusmetodi, ryhmä, ryhmätyöskentely, koulutuksen vaikuttavuus, opiskelijatyytyväisyys, yliopisto-opetus, tapaustutkimus.
Opetusmetodin vaikuttavuutta tutkittiin asiakastyytyväisyyden näkökulmasta, joka tutkimuksessa määriteltiin opiskelijatyytyväisyydeksi. Opiskelijatyytyväisyys määriteltiin koostuvan viidestä osatekijästä, jotka olivat yleinen kokemus opetusmetodista, tavoitteiden toteutuminen, oppiminen, sekundaarit vaikutukset ja kehittämisehdotukset. Itseohjautuvien pienryhmien opetusmetodin keskeisenä työskentelymuotona on ryhmätyöskentely, joten sen vaikutusta opiskelijatyytyväisyyteen tutkittiin osana opetusmetodin vaikuttavuutta.
Keskeisenä tuloksena tutkimuksessa on opiskelijatyytyväisyyden mittari ja malli ryhmätyöskentelyn sujumiseen vaikuttavista asioista. Tutkimuksen pääongelmaan saatiin mittarin ja mallin avulla vastaus, jonka mukaisesti opiskelijat kokivat itseohjautuvien pienryhmien opetusmetodin vaikuttavana. Opetusmetodin vaikuttavuus ilmeni korkeana opiskelijatyytyväisyytenä, johon vaikutti suuresti ryhmätyöskentelyn onnistuminen.
Opiskelijatyytyväisyyden perusteella muodostui kaksi erilaista ryhmää, joista ensimmäisellä oli korkea opiskelijatyytyväisyys ja toisella keskitasoinen opiskelijatyytyväisyys. Opiskelijatyytyväisyyden kaksi erilaista ryhmää selittyivät ryhmätyöskentelyllä: onnistunut ryhmätyöskentely johti korkeaan opiskelijatyytyväisyyteen ja epäonnistunut ryhmätyöskentely keskitasoiseen opiskelijatyytyväisyyteen. Tulosten perusteella itseohjautuvien pienryhmien opetusmetodi soveltuu hyvin yliopisto-opetukseen. Opetusmetodi vastaa yliopisto-opetuksen laatuvaatimukseen ja tarjoaa siten hyvän vaihtoehdon perinteisille opetusmetodeille.
Avainsanat: itseohjautuvien pienryhmien opetusmetodi, ryhmä, ryhmätyöskentely, koulutuksen vaikuttavuus, opiskelijatyytyväisyys, yliopisto-opetus, tapaustutkimus.