Alle kouluikäisten lasten nukkuminen ja uni sekä nukkumisen ja unen pulmat vanhempien havainnoimana
LINDBERG, MAARIT (2006)
LINDBERG, MAARIT
2006
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-06-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15817
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15817
Tiivistelmä
Erilaiset nukkumiseen liittyvät pulmat ovat kokemuksen mukaan lapsilla tavallisia, mutta tutkimukseen perustuvaa tietoa alle kouluikäisten lasten nukkumistottumuksista, nukkumiseen liittyvistä pulmista sekä nukkumiseen ja nukuttamiseen liittyvistä käytännöistä ei ole paljon. Tämä tutkimus on suunniteltu kartoittamaan alle kouluikäisten lasten nukkumista, siihen liittyviä pulmia ja nukkumaan menemisen käytäntöjä.
Tutkimuksen aineisto kerättiin tamperelaisilta alle kouluikäisten lasten vanhemmilta toukokuussa vuonna 2005. Tutkimukseen osallistui 183 lasta, jotka olivat syntyneet vuosina 1999-2004.
Tutkimuksen tulosten mukaan alle kouluikäiset lapset nukkuivat keskimäärin öisin 10,1 tuntia ja päivisin 1,9 tuntia. Kaikki alle 1-vuotiaiden ja 1-vuotiaiden ikäryhmissä nukkuivat päiväunia. Päiväunia nukkuvien lasten osuus laskee iän karttuessa, mutta kuusivuotiaista yli puolet nukkui vielä päiväunia. Erot eri ikäryhmien välillä päivä- ja yöunien osalta olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä. Päivä- ja yöunilla havaittiin myös yhteyttä isän ja äidin ikään.
Arkisin suurin osa lapsista meni nukkumaan klo 21 alkavalla tunnilla. Viikonloppuisin ennen klo 21 nukkumaan menevien osuus tippui arki-iltoihin verrattuna ja klo 22 tai myöhemmin nukkumaan menevien osuus kasvoi. Arkisin suurin osa lapsista heräsi klo 7, kun taas viikonloppuisin suurin osa heräsi klo 8.
Lapsista kolmannes nukkui omassa sängyssä vanhempien makuuhuoneessa ja kolmannes nukkui omassa sängyssä omassa huoneessa. Kolmanneksi suurin ryhmä nukkumapaikan suhteen olivat lapset, jotka nukkuivat omassa sängyssään sisarusten kanssa yhteisessä huoneessa.
Nukkumaan menemisen yhteydessä käytännöt vaihtelivat tilastollisesti merkitsevästi ikäryhmän mukaan. Iltasadun lukeminen oli tyypillistä yli kaksivuotiailla, kun taas tutin antaminen lapselle kuului alle 1-vuotiaiden ja yksivuotiaiden ikäryhmissä iltarutiineihin. Päiväunien yhteydessä satuja luetaan pääsääntöisesti yli 2-vuotiaille, suukot ja halaukset kuuluivat 1-3-vuotiaiden ikäryhmien rutiineihin. Huoneen pimentäminen oli erityisesti 1-4-vuotiaiden rutiinia ja tutin käyttö yleisintä alle 1-vuotiailla ja 1-vuotiailla.
Kaikkia ikäryhmiä yhdessä tarkastellessa vanhemmat raportoivat, että neljänneksellä perheistä ei ollut lainkaan pulmia nukkumiseen liittyvissä asioissa. Yli puolet vastasi, että pieniä pulmia oli ajoittain. Jonkin verran pulmia jatkuvasti oli joka kymmenennellä lapsista.
Nukkumiseen liittyvissä asioissa pulmat näyttivät kehittyvän niin, että alle 1-vuotiailla lapsilla vanhemmat havaitsivat pulmia yhdeksässä tapauksessa kymmenestä. 1-4-vuotiaiden ikäryhmissä pulmia havaittiin seitsemässä tai kahdeksassa tapauksessa kymmenestä ja 5- ja 6-vuotiaiden ikäryhmissä kuudessa tai alle kuudessa tapauksessa kymmenestä. Erot olivat tilastollisesti merkitseviä.
Nukkumaan menemiseen ja nukahtamiseen liittyvät pulmat olivat vanhempien havainnoimana suurin alue, jolla ongelmia esiintyi. Noin puolet nukkumaan liittyvistä pulmista koskivat juuri nukkumaan menemistä ja nukahtamista. Toiseksi suurin ryhmä oli unen aikana esiintyvät pulmat, joita oli noin kolmasosassa perheistä. Kymmenisen prosenttia pulmista liittyi heräämiseen ja väsyneisyyteen päivällä.
Nukkumiseen liittyvästä käyttäytymisestä yleisintä kaikilla lapsilla oli heräily, iltakiukuttelu, levoton uni, itkeskely ja aamupahantuulisuus. Selkeästi vähäisemmässä määrin vanhemmat havaitsivat lapsillaan unissa puhelua, kuorsaamista, painajaisia, hampaiden narskuttelua tai unissa kävelyä.
Kun lapsella esiintyi pulmia nukkumisessa, vanhempien toimet liittyivät pääsääntöisesti lapsen rauhoitteluun niin, että lapsi ei itse juurikaan heräisi. Vajaassa puolissa tapauksista vanhemmat ottivat lapsen viereen omaan sänkyynsä. Kolmanneksi yleisintä oli yritys jättää lapsi huomiotta ja odottaa, että lapsi nukahtaisi itsekseen.
Asiasanat: nukkuminen, uni, unen pulmat, alle kouluikäiset lapset
Tutkimuksen aineisto kerättiin tamperelaisilta alle kouluikäisten lasten vanhemmilta toukokuussa vuonna 2005. Tutkimukseen osallistui 183 lasta, jotka olivat syntyneet vuosina 1999-2004.
Tutkimuksen tulosten mukaan alle kouluikäiset lapset nukkuivat keskimäärin öisin 10,1 tuntia ja päivisin 1,9 tuntia. Kaikki alle 1-vuotiaiden ja 1-vuotiaiden ikäryhmissä nukkuivat päiväunia. Päiväunia nukkuvien lasten osuus laskee iän karttuessa, mutta kuusivuotiaista yli puolet nukkui vielä päiväunia. Erot eri ikäryhmien välillä päivä- ja yöunien osalta olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä. Päivä- ja yöunilla havaittiin myös yhteyttä isän ja äidin ikään.
Arkisin suurin osa lapsista meni nukkumaan klo 21 alkavalla tunnilla. Viikonloppuisin ennen klo 21 nukkumaan menevien osuus tippui arki-iltoihin verrattuna ja klo 22 tai myöhemmin nukkumaan menevien osuus kasvoi. Arkisin suurin osa lapsista heräsi klo 7, kun taas viikonloppuisin suurin osa heräsi klo 8.
Lapsista kolmannes nukkui omassa sängyssä vanhempien makuuhuoneessa ja kolmannes nukkui omassa sängyssä omassa huoneessa. Kolmanneksi suurin ryhmä nukkumapaikan suhteen olivat lapset, jotka nukkuivat omassa sängyssään sisarusten kanssa yhteisessä huoneessa.
Nukkumaan menemisen yhteydessä käytännöt vaihtelivat tilastollisesti merkitsevästi ikäryhmän mukaan. Iltasadun lukeminen oli tyypillistä yli kaksivuotiailla, kun taas tutin antaminen lapselle kuului alle 1-vuotiaiden ja yksivuotiaiden ikäryhmissä iltarutiineihin. Päiväunien yhteydessä satuja luetaan pääsääntöisesti yli 2-vuotiaille, suukot ja halaukset kuuluivat 1-3-vuotiaiden ikäryhmien rutiineihin. Huoneen pimentäminen oli erityisesti 1-4-vuotiaiden rutiinia ja tutin käyttö yleisintä alle 1-vuotiailla ja 1-vuotiailla.
Kaikkia ikäryhmiä yhdessä tarkastellessa vanhemmat raportoivat, että neljänneksellä perheistä ei ollut lainkaan pulmia nukkumiseen liittyvissä asioissa. Yli puolet vastasi, että pieniä pulmia oli ajoittain. Jonkin verran pulmia jatkuvasti oli joka kymmenennellä lapsista.
Nukkumiseen liittyvissä asioissa pulmat näyttivät kehittyvän niin, että alle 1-vuotiailla lapsilla vanhemmat havaitsivat pulmia yhdeksässä tapauksessa kymmenestä. 1-4-vuotiaiden ikäryhmissä pulmia havaittiin seitsemässä tai kahdeksassa tapauksessa kymmenestä ja 5- ja 6-vuotiaiden ikäryhmissä kuudessa tai alle kuudessa tapauksessa kymmenestä. Erot olivat tilastollisesti merkitseviä.
Nukkumaan menemiseen ja nukahtamiseen liittyvät pulmat olivat vanhempien havainnoimana suurin alue, jolla ongelmia esiintyi. Noin puolet nukkumaan liittyvistä pulmista koskivat juuri nukkumaan menemistä ja nukahtamista. Toiseksi suurin ryhmä oli unen aikana esiintyvät pulmat, joita oli noin kolmasosassa perheistä. Kymmenisen prosenttia pulmista liittyi heräämiseen ja väsyneisyyteen päivällä.
Nukkumiseen liittyvästä käyttäytymisestä yleisintä kaikilla lapsilla oli heräily, iltakiukuttelu, levoton uni, itkeskely ja aamupahantuulisuus. Selkeästi vähäisemmässä määrin vanhemmat havaitsivat lapsillaan unissa puhelua, kuorsaamista, painajaisia, hampaiden narskuttelua tai unissa kävelyä.
Kun lapsella esiintyi pulmia nukkumisessa, vanhempien toimet liittyivät pääsääntöisesti lapsen rauhoitteluun niin, että lapsi ei itse juurikaan heräisi. Vajaassa puolissa tapauksista vanhemmat ottivat lapsen viereen omaan sänkyynsä. Kolmanneksi yleisintä oli yritys jättää lapsi huomiotta ja odottaa, että lapsi nukahtaisi itsekseen.
Asiasanat: nukkuminen, uni, unen pulmat, alle kouluikäiset lapset