Sposoby peredaèi finskoj bezëkvivalentnoj leksiki (na materiale posobij po social´noj adaptacii dlja russkojazyènyh immigrantov) / Suomalaisen vastineettoman sanaston käännöskeinot venäjänkielisissä maahanmuuttajien oppaissa
ALANEN, KIRSI (2006)
ALANEN, KIRSI
2006
Slaavilainen filologia - Slavonic Languages, Russian
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-06-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15777
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15777
Tiivistelmä
Tässä työssä olen tutkinut, miten suomalaisissa maahanmuuttajille tarkoitetuissa oppaissa on välitetty vastineetonta sanastoa venäjän kielelle. Olen pohtinut eri käännöskeinojen hyviä ja huonoja puolia sekä käännösten onnistuneisuutta. Työtäni varten olen koonnut vastineettomana pitämiäni sanoja 27 maahanmuuttajalle tarkoitetusta oppaasta tai sivustosta, jotka on julkaistu internetissä sekä suomeksi että venäjäksi. Aineistoni koostuu 564 vastineettomasta sanasta ja sanaliitosta. Olen jakanut vastineettoman sanaston L.S. Barhudarovin (1975) ja V.S. Vinogradovin (1978) luokittelun mukaan erisnimiin ja reaalioihin. Erisnimiä tässä aineistossa on 193 ja reaalioita 371.
Teoriaosassa olen määritellyt, mitä vastineettomalla sanastolla tarkoitetaan. Lisäksi olen esittänyt viisi keinoa, joilla tällaista vastineetonta sanastoa voidaan välittää toiselle kielelle. Aineistoa analysoidessani löysin vielä yhden välityskeinon, suoran lainan latinalaisin kirjaimin. Erisnimien välittämiseen käytettiin eniten suoraa lainaa latinalaisilla kirjaimilla (36%), käännöslainaa (20%) ja transkriptiota (18%). Reaalioiden ryhmässä useimmiten käytetyt käännöskeinot olivat käännöslaina (23%), kuvaileva käännös (19%) sekä suora laina latinalaisilla kirjaimilla (17%).
Reaalioiden kääntämisessä etusijalle voidaan asettaa joko sanan kansallisen koloriitin säilyttäminen tai sen semantiikan välittäminen. Maahanmuuttajille tarkoitetuissa oppaissa kääntäjät olivat pyrkineet tekstin selkeyteen koloriitin menettämisen kustannuksella. Koska kyse on asiatekstistä, jonka avulla halutaan välittää ennen kaikkea tietoa, eivätkä tekstin poeettiset tai emoottiset piirteet ole pääasiassa, on tällainen menettely ymmärrettävää.
Suomalaisten sanojen suuri lukumäärä venäjänkielisissä oppaissa kiinnitti huomiota. Esimerkiksi erisnimet siirrettiin tekstiin useimmiten suoraan latinalaisin kirjaimin kuin transkription avulla. Yksi syy suomalaisten sanojen runsaaseen käyttöön saattaa olla siinä, että lukijat ovat Suomeen tulleita maahanmuuttajia, eivätkä esimerkiksi venäläisiä matkailijoita. Oppaissa esiintyvät reaaliat ovat osa maahanmuuttajien arkipäivää, joten heidän elämäänsä helpottaa, jos he tietävät, mitä ne ovat myös suomeksi.
Käännöslainoja käytettiin niin erisnimiä kuin reaalioita käännettäessä useammin kuin kuvailevaa tai likimääräistä käännöstä, vaikka käännöslainat jäävät usein lukijalle epäselviksi. Kuvailevan käännöksen käyttö vaatii tilaa, mutta sopii nettijulkaisuihin, joissa merkkimäärä ei ole samoin rajoitettu, kuten oppaiden paperiversioissa. Likimääräisessä käännöksessä käytetään suomalaisten reaalioiden venäläisiä vastineita ja lukijan on niiden avulla helppo ymmärtää esimerkiksi suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää. Jos konteksti ei riittävästi tuo ilmi venäläiseen yhteiskuntaan liittyvän käsitteen eroja suomalaiseen käsitteeseen verrattuna, saattaa lukijalle kuitenkin syntyä väärinkäsityksiä.
Vastineeton sanasto, bezekvivalentnaja leksika, käännöskeinot, reaaliat
Teoriaosassa olen määritellyt, mitä vastineettomalla sanastolla tarkoitetaan. Lisäksi olen esittänyt viisi keinoa, joilla tällaista vastineetonta sanastoa voidaan välittää toiselle kielelle. Aineistoa analysoidessani löysin vielä yhden välityskeinon, suoran lainan latinalaisin kirjaimin. Erisnimien välittämiseen käytettiin eniten suoraa lainaa latinalaisilla kirjaimilla (36%), käännöslainaa (20%) ja transkriptiota (18%). Reaalioiden ryhmässä useimmiten käytetyt käännöskeinot olivat käännöslaina (23%), kuvaileva käännös (19%) sekä suora laina latinalaisilla kirjaimilla (17%).
Reaalioiden kääntämisessä etusijalle voidaan asettaa joko sanan kansallisen koloriitin säilyttäminen tai sen semantiikan välittäminen. Maahanmuuttajille tarkoitetuissa oppaissa kääntäjät olivat pyrkineet tekstin selkeyteen koloriitin menettämisen kustannuksella. Koska kyse on asiatekstistä, jonka avulla halutaan välittää ennen kaikkea tietoa, eivätkä tekstin poeettiset tai emoottiset piirteet ole pääasiassa, on tällainen menettely ymmärrettävää.
Suomalaisten sanojen suuri lukumäärä venäjänkielisissä oppaissa kiinnitti huomiota. Esimerkiksi erisnimet siirrettiin tekstiin useimmiten suoraan latinalaisin kirjaimin kuin transkription avulla. Yksi syy suomalaisten sanojen runsaaseen käyttöön saattaa olla siinä, että lukijat ovat Suomeen tulleita maahanmuuttajia, eivätkä esimerkiksi venäläisiä matkailijoita. Oppaissa esiintyvät reaaliat ovat osa maahanmuuttajien arkipäivää, joten heidän elämäänsä helpottaa, jos he tietävät, mitä ne ovat myös suomeksi.
Käännöslainoja käytettiin niin erisnimiä kuin reaalioita käännettäessä useammin kuin kuvailevaa tai likimääräistä käännöstä, vaikka käännöslainat jäävät usein lukijalle epäselviksi. Kuvailevan käännöksen käyttö vaatii tilaa, mutta sopii nettijulkaisuihin, joissa merkkimäärä ei ole samoin rajoitettu, kuten oppaiden paperiversioissa. Likimääräisessä käännöksessä käytetään suomalaisten reaalioiden venäläisiä vastineita ja lukijan on niiden avulla helppo ymmärtää esimerkiksi suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää. Jos konteksti ei riittävästi tuo ilmi venäläiseen yhteiskuntaan liittyvän käsitteen eroja suomalaiseen käsitteeseen verrattuna, saattaa lukijalle kuitenkin syntyä väärinkäsityksiä.
Vastineeton sanasto, bezekvivalentnaja leksika, käännöskeinot, reaaliat