Pelottavasta auktoriteetista tasavertaiseksi kaveriksi : Äiti suomalaisissa lastenromaaneissa vuosina 1945, 1976 ja 1990
LUMIJÄRVI, MARKETTA (2006)
LUMIJÄRVI, MARKETTA
2006
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-05-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15749
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15749
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten äitiä kuvataan suomalaisissa lastenromaaneissa vuosina 1945, 1976 ja 1990. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena sisällönanalyysinä kolmesta lastenromaanista. Lastenromaani vuodelta 1945 on Leena Härmän Pieni Tuittupää, vuodelta 1976 oleva lastenromaani on Anni Polvan Kaisa tykkää Rikasta ja lastenromaani vuodelta 1990 on Sinikka ja Tiina Nopolan Heinähattu, Vilttitossu ja vauva. Tutkin, minkälaisia rooleja äideillä on kyseisissä lastenromaaneissa ja miten äitiyttä kuvataan alle 10-vuotiaille lapsille suunnatussa suomalaisessa kirjallisuudessa. Peilaan äidin roolia lastenkirjallisuudessa äidin rooliin suomalaisessa yhteiskunnassa tuona aikana.
Tutkimuksessani selvisi, että 1945 vuoden lastenkirjassa äiti oli ehdoton auktoriteetti, jota kunnioitettiin ja toteltiin aina. Äidillä oli kyseisessä lastenromaanissa kasvatusvastuu lapsista. 1976 vuoden lastenromaanissa esiintyi auktoriteettiäiti ja uusperheen äiti, jotka olivat hyvin erilaisia äitejä. Auktoriteettiäiti oli edelleen sellainen, jonka sana oli laki ja jota lapset yleensä aina tottelivat. Äidille voitiin kuitenkin sanoa vastaan. Uusperheen äitiä ei sanottu äidiksi vaan kutsuttiin etunimellä. Hän kävi töissä ja hänen lapsensa saivat kasvaa melko vapaasti. 1990-luvun lastenkirjan äiti kasvatti lapsiaan tasavertaisina perheen jäseninä. Lapset saivat osallistua monissa asioissa perheen päätöksen tekoon tasaveroisina vanhempiensa kanssa. Äitiä kutsuttiin aina etunimellä ja lapset osoittivat avoimesti mieltään äidille. Enää äitiä ei kunnioitettu samoin kuin aikaisemmissa lastenkirjoissa. Tutkimani lastenromaanit kuvaavat oman aikansa äitikäsitystä.
Avainsanat: lastenkirjallisuus, äitiys, äidin roolit, vanhemmuus, perhe-elämä, kasvatus, lapset
Tutkimuksessani selvisi, että 1945 vuoden lastenkirjassa äiti oli ehdoton auktoriteetti, jota kunnioitettiin ja toteltiin aina. Äidillä oli kyseisessä lastenromaanissa kasvatusvastuu lapsista. 1976 vuoden lastenromaanissa esiintyi auktoriteettiäiti ja uusperheen äiti, jotka olivat hyvin erilaisia äitejä. Auktoriteettiäiti oli edelleen sellainen, jonka sana oli laki ja jota lapset yleensä aina tottelivat. Äidille voitiin kuitenkin sanoa vastaan. Uusperheen äitiä ei sanottu äidiksi vaan kutsuttiin etunimellä. Hän kävi töissä ja hänen lapsensa saivat kasvaa melko vapaasti. 1990-luvun lastenkirjan äiti kasvatti lapsiaan tasavertaisina perheen jäseninä. Lapset saivat osallistua monissa asioissa perheen päätöksen tekoon tasaveroisina vanhempiensa kanssa. Äitiä kutsuttiin aina etunimellä ja lapset osoittivat avoimesti mieltään äidille. Enää äitiä ei kunnioitettu samoin kuin aikaisemmissa lastenkirjoissa. Tutkimani lastenromaanit kuvaavat oman aikansa äitikäsitystä.
Avainsanat: lastenkirjallisuus, äitiys, äidin roolit, vanhemmuus, perhe-elämä, kasvatus, lapset