Prestuplenie i nakazanie Andreja Gus'kova v povesti Valentina Rasputina ”Živi i pomni” / Andrei Gus'kovin rikos ja rangaistus Valentin Rasputinin romaanissa "Elä ja muista"
KÖNING, ELENA (2006)
KÖNING, ELENA
2006
Slaavilainen filologia - Slavonic Languages, Russian
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-05-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15742
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15742
Tiivistelmä
Tässä työssä olen tutkinut Valentin Rasputinin romaania ”Elä ja muista.” Tärkeimpänä teorialähteenä olen käyttänyt Juri Lotmanin teosta ”Struktura khudozhestvennogo teksta”, jossa minua kiinnostavat tilan ja rajan käsitteet, joiden avulla tapahtumat tekstissä on kuvattu.
Romaanissa ”Elä ja muista” käsittelen päähenkilöitä Andrej Gus’kovia ja hänen vaimoaan Nastjonaa. Minua kiinnostaa Andrein suhtautuminen yhteiskuntaan, sotaan, omaan kylään ja vaimoon. Yritän etsiä myös päähenkilöiden käyttäytymisen syitä. Nastjonan käyttäytyminen ja hänen suhtautuminen asioihin riippuu ainakin osittain kasvatuksesta ja perinteistä. Perinteiden lisäksi tärkeä on uskonto, eli kristinuskon ja pakanallisten tapojen sekoittuminen. Työssäni käsittelen myös veden mytologiaa.
”Elä ja muista” kuvaa perheiden tragediaa toisen maailmansodan aikana, raskasta työtä, nälkää ja menetyksiä, mutta se kuvaa myös onnea. Romaanissa on ristiriita oman onnen ja yhteisen edun välillä. Päähenkilö on turhautunut sotaan, hän alkaa pelätä kuolemaa. Päästyään sotasairaalasta hän päättääkin lähteä kotiin, eikä rintamalle. Hän piileksii hylätyllä alueella. Andrej Gus’kov menettää vähitellen inhimilliset piirteet ja toimii vastoin yhteiskunnan asettamia normeja. Andrej asettaa oman edun yhteisen edun edelle. Liikkuessaan oman kotikylänsä lähettyvillä, päähenkilö muistelee aikoja ennen sotaa ja hän tajuaa minkä hän on menettänyt.
Valentin Rasputinille ovat tärkeät sellaiset käsitteet kuten muistaminen ja sukupolvien välinen yhteys. Rikkoessaan yhteiskunnan asettamia normeja Andreista tulee moraalisesti kuollut. Andrei on myös kuollut senkin takia, että hänestä ei jää mitään muistoa. Omalle kotikylälle hän on nyt vieras ihminen. Myös Andrein vaimo Nastjona on sekä oma että vieras. Hän tuntee vieraantuvansa muusta yhteisöstä, koska ei voi jakaa tunteitaan muiden kanssa. Hän liikkuu Angara-joen molemmin puoliin. Yhdellä puolella hänellä on kylä ja sen asukkaat, toisella Andrei. Nastjona tuntee syyllisyyttä kylän leskien ja heidän nälkäisten lastensa edessä. Romaani päättyy traagisesti: Nastjona hukuttautuu Angara-jokeen.
Työssäni käsittelen myös sota- ja maaseutuproosaa. Moni maaseutuproosan kirjailija on kuvannut Venäjän maaseudun elämää sodan aikana ja sen jälkeen. Rintamakarkureista ovat kirjoittaneet myös Ju. Gonèarov ja È. Aitmatov. Gonèarov ja Rasputin lähestyvät aihetta kuitenkin eri näkökulmista, mikä johtunee siitä, että Valentin Rasputin kuuluu nuorempaan sukupolveen, joka ei ole osallistunut sotaan.
Asiasanat: Rasputin, derevenskaja proza, vojna
Romaanissa ”Elä ja muista” käsittelen päähenkilöitä Andrej Gus’kovia ja hänen vaimoaan Nastjonaa. Minua kiinnostaa Andrein suhtautuminen yhteiskuntaan, sotaan, omaan kylään ja vaimoon. Yritän etsiä myös päähenkilöiden käyttäytymisen syitä. Nastjonan käyttäytyminen ja hänen suhtautuminen asioihin riippuu ainakin osittain kasvatuksesta ja perinteistä. Perinteiden lisäksi tärkeä on uskonto, eli kristinuskon ja pakanallisten tapojen sekoittuminen. Työssäni käsittelen myös veden mytologiaa.
”Elä ja muista” kuvaa perheiden tragediaa toisen maailmansodan aikana, raskasta työtä, nälkää ja menetyksiä, mutta se kuvaa myös onnea. Romaanissa on ristiriita oman onnen ja yhteisen edun välillä. Päähenkilö on turhautunut sotaan, hän alkaa pelätä kuolemaa. Päästyään sotasairaalasta hän päättääkin lähteä kotiin, eikä rintamalle. Hän piileksii hylätyllä alueella. Andrej Gus’kov menettää vähitellen inhimilliset piirteet ja toimii vastoin yhteiskunnan asettamia normeja. Andrej asettaa oman edun yhteisen edun edelle. Liikkuessaan oman kotikylänsä lähettyvillä, päähenkilö muistelee aikoja ennen sotaa ja hän tajuaa minkä hän on menettänyt.
Valentin Rasputinille ovat tärkeät sellaiset käsitteet kuten muistaminen ja sukupolvien välinen yhteys. Rikkoessaan yhteiskunnan asettamia normeja Andreista tulee moraalisesti kuollut. Andrei on myös kuollut senkin takia, että hänestä ei jää mitään muistoa. Omalle kotikylälle hän on nyt vieras ihminen. Myös Andrein vaimo Nastjona on sekä oma että vieras. Hän tuntee vieraantuvansa muusta yhteisöstä, koska ei voi jakaa tunteitaan muiden kanssa. Hän liikkuu Angara-joen molemmin puoliin. Yhdellä puolella hänellä on kylä ja sen asukkaat, toisella Andrei. Nastjona tuntee syyllisyyttä kylän leskien ja heidän nälkäisten lastensa edessä. Romaani päättyy traagisesti: Nastjona hukuttautuu Angara-jokeen.
Työssäni käsittelen myös sota- ja maaseutuproosaa. Moni maaseutuproosan kirjailija on kuvannut Venäjän maaseudun elämää sodan aikana ja sen jälkeen. Rintamakarkureista ovat kirjoittaneet myös Ju. Gonèarov ja È. Aitmatov. Gonèarov ja Rasputin lähestyvät aihetta kuitenkin eri näkökulmista, mikä johtunee siitä, että Valentin Rasputin kuuluu nuorempaan sukupolveen, joka ei ole osallistunut sotaan.
Asiasanat: Rasputin, derevenskaja proza, vojna