Retorisuus ja responsiivisuus avoimen yliopiston verkko-opintojen eriaikaisissa teemakeskusteluissa
KOSKELA, INKA (2006)
KOSKELA, INKA
2006
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-05-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15740
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15740
Tiivistelmä
Tutkielmassani tarkastelen sitä, miten verkkovuorovaikutus tuotetaan avoimen yliopiston verkko-opintojen eriaikaisissa teemakeskusteluissa osallistujien välisenä retorisena ja responsiivisena toimintana. Tutkimuksen teoriaosassa rakennan työn laajempia kehyksiä, joiden avulla paikannan sosiaalipsykologisen tiedon ja tutkimuksen asemaa verkon luomien sosiaalisten ilmiöiden kuvaamisessa.
Tutkielman teoreettis-metodologinen viitekehys sitoutuu sosiaaliseen konstruktionismiin ja siihen nojautuvaan diskurssianalyyttiseen lähestymistapaan. Tämän metodisen työkalun avulla tarkastelen kielen käyttöä aktiivisena toimintana, jolloin keskeiseksi analyyttiseksi lähtökohdaksi nousee se, millä keinoilla keskustelijat itse orientoituvat tuottamaan retorisesti vakuuttavia kuvauksia ja millä tavoilla he suuntaavat responsiiviseen keskusteluun.
Tutkimusaineisto koostuu Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen (TYT) avoimen yliopiston yksikössä järjestetyistä tiedotusopin ja informaatiotutkimuksen opintoihin kuuluvista kahdesta verkkokurssista ja niiden aikana käydyistä asynkronisista teemakeskusteluista. Analyysi muodostuu kolmesta osasta: retoristen repertuaarien ja niihin liittyvien identiteettien jäsentelystä, verkkokeskustelujen fragmentaarisen luonteen kuvaamisesta sekä responsiivisten keskustelun siirtojen paikantamisesta.
Retorisuutta tuotetaan verkkokeskusteluissa useiden erilaisten kielellisten keinojen avulla. Tuottaessaan kuvauksia ja väitteitä keskustelun kohteena olevasta asiasta opiskelijat nojaavat useimmiten omaan tulkintaansa tai omiin työ- tai arkielämän kokemuksiinsa. Kuvauksia opiskelijat tuottavat myös faktuaalistamisen keinoin joko riippumattomina tosiasioina tai raportteina. Keskusteluvuoroissa ilmaistaan eriasteisesti myös omia asenteita ja arvoja. Olemassa olevia teorioita ja näkökulmia opiskelijat hyödyntävät keskusteluvuoroissaan vähemmän.
Jos keskusteluvuoroja tuotetaan keskusteluissa pelkästään vakuuttavina vastauksina tehtävänantoon, muotoutuu keskusteluista tehtäväkeskeisiä neuvottelevan keskustelun sijaan. Tällöin verkkokeskustelu rakentuu toisistaan riippumattomista fragmenteista. Vastavuoroisen keskustelun idea puolestaan kiteytyy siihen, miten toisiaan seuraavat keskusteluvuorot liittyvät toisiinsa: miten keskusteluvuorot ennakoivat tulevia vuoroja ja miten jäljessä tulevat keskusteluvuorot tulkitsevat edellä tuotettua vuoroa. Responsiivista vuorovaikutusta tuotetaan verkkokeskusteluissa kysymällä tiedustelevia ja kartoittavia kysymyksiä, tuottamalla vastauksia esitettyihin kysymyksiin, kyseenalaistamalla ja kannattamalla esitettyjä tulkintoja, uudelleen muotoilemalla aikaisemmin esitettyjä vuoroja sekä kannustamalla muita.
Tutkielman lopuksi pohdin, millaisia haasteita ja mahdollisuuksia asynkroninen teemakeskustelu asettaa verkkopedagogisen suunnittelun, toimijoiden osallistumisen ja vuorovaikutuksen rakentumisen kannalta. Vaihtoehtoisia ratkaisuja verkko-opetuksen ja verkkovuorovaikutuksen käytäntöihin luonnostelen neljän laatimani verkkokeskustelutyypin avulla: 1) tavoitteellinen, 2) vastavuoroinen ja jäsentynyt, 3) moniääninen ja 4) tasa-arvoinen verkkokeskustelu.
Asiasanat: verkkovuorovaikutus, verkko-oppiminen, asynkroninen teemakeskustelu, verkkokeskustelu, diskurssinanalyysi
Tutkielman teoreettis-metodologinen viitekehys sitoutuu sosiaaliseen konstruktionismiin ja siihen nojautuvaan diskurssianalyyttiseen lähestymistapaan. Tämän metodisen työkalun avulla tarkastelen kielen käyttöä aktiivisena toimintana, jolloin keskeiseksi analyyttiseksi lähtökohdaksi nousee se, millä keinoilla keskustelijat itse orientoituvat tuottamaan retorisesti vakuuttavia kuvauksia ja millä tavoilla he suuntaavat responsiiviseen keskusteluun.
Tutkimusaineisto koostuu Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen (TYT) avoimen yliopiston yksikössä järjestetyistä tiedotusopin ja informaatiotutkimuksen opintoihin kuuluvista kahdesta verkkokurssista ja niiden aikana käydyistä asynkronisista teemakeskusteluista. Analyysi muodostuu kolmesta osasta: retoristen repertuaarien ja niihin liittyvien identiteettien jäsentelystä, verkkokeskustelujen fragmentaarisen luonteen kuvaamisesta sekä responsiivisten keskustelun siirtojen paikantamisesta.
Retorisuutta tuotetaan verkkokeskusteluissa useiden erilaisten kielellisten keinojen avulla. Tuottaessaan kuvauksia ja väitteitä keskustelun kohteena olevasta asiasta opiskelijat nojaavat useimmiten omaan tulkintaansa tai omiin työ- tai arkielämän kokemuksiinsa. Kuvauksia opiskelijat tuottavat myös faktuaalistamisen keinoin joko riippumattomina tosiasioina tai raportteina. Keskusteluvuoroissa ilmaistaan eriasteisesti myös omia asenteita ja arvoja. Olemassa olevia teorioita ja näkökulmia opiskelijat hyödyntävät keskusteluvuoroissaan vähemmän.
Jos keskusteluvuoroja tuotetaan keskusteluissa pelkästään vakuuttavina vastauksina tehtävänantoon, muotoutuu keskusteluista tehtäväkeskeisiä neuvottelevan keskustelun sijaan. Tällöin verkkokeskustelu rakentuu toisistaan riippumattomista fragmenteista. Vastavuoroisen keskustelun idea puolestaan kiteytyy siihen, miten toisiaan seuraavat keskusteluvuorot liittyvät toisiinsa: miten keskusteluvuorot ennakoivat tulevia vuoroja ja miten jäljessä tulevat keskusteluvuorot tulkitsevat edellä tuotettua vuoroa. Responsiivista vuorovaikutusta tuotetaan verkkokeskusteluissa kysymällä tiedustelevia ja kartoittavia kysymyksiä, tuottamalla vastauksia esitettyihin kysymyksiin, kyseenalaistamalla ja kannattamalla esitettyjä tulkintoja, uudelleen muotoilemalla aikaisemmin esitettyjä vuoroja sekä kannustamalla muita.
Tutkielman lopuksi pohdin, millaisia haasteita ja mahdollisuuksia asynkroninen teemakeskustelu asettaa verkkopedagogisen suunnittelun, toimijoiden osallistumisen ja vuorovaikutuksen rakentumisen kannalta. Vaihtoehtoisia ratkaisuja verkko-opetuksen ja verkkovuorovaikutuksen käytäntöihin luonnostelen neljän laatimani verkkokeskustelutyypin avulla: 1) tavoitteellinen, 2) vastavuoroinen ja jäsentynyt, 3) moniääninen ja 4) tasa-arvoinen verkkokeskustelu.
Asiasanat: verkkovuorovaikutus, verkko-oppiminen, asynkroninen teemakeskustelu, verkkokeskustelu, diskurssinanalyysi