Viemäristä virkistyskeitaaksi - Vantaanjoen tila ja uutisointi 1945 - 2005
TIMMERBACKA, VILLE (2006)
TIMMERBACKA, VILLE
2006
Ympäristöpolitiikka - Environmental Policy
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-05-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15717
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15717
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee Vantaanjoen fyysisen tilan ja jokeen kohdistuvan suhtautumisen muutosta vuosien 1945 ja 2005 välillä. Tutkimusongelmaksi muodostui se, millaisia muutoksia suhtautumisessa Vantaanjokeen on tapahtunut viimeisten 60 vuoden aikana Vantaanjoen yläjuoksun paikallislehtien uutisoinnin perusteella. Ongelmanasettelun pohjalta tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan neljään täsmentävään tutkimuskysymykseen, joita ovat: miten Vantaanjoen tila on muuttunut vuosien 1945-2005 välillä ja mistä tekijöistä muutos on johtunut; kenen toimesta Vantaanjoki on noussut julkisuuteen ja ketkä ovat toimineet joen tilan määrittelijöinä; millaista kieltä ja keinoja Vantaanjoen uutisoinnissa on käytetty yläjuoksun sanomalehdissä; sekä mitä edellisten perusteella voi päätellä Vantaanjokeen suhtautumisen ja toisaalta laajemmin suomalaisen yhteiskunnan luontosuhteen muutoksesta sotien jälkeisenä aikana.
Tutkimuksen pääasiallisen analysoitavan aineiston muodostaa Vantaanjoen yläjuoksun kuntien sanomalehdistä kerätty Vantaanjokea koskeva uutisointi. Aineisto kerättiin Riihimäen ja Hyvinkään paikallislehdistä seitsemän Vantaanjoen historian kannalta merkittävän vuoden ajalta vuosien 1945 ja 2005 välillä. Tausta-aineistona tutkimuksessa käytettiin lisäksi raportteja Vantaanjoen tilasta sekä Vantaanjoen yläjuoksun kuntien ympäristöviranomaisten haastatteluja. Kerättyä aineistoa tutkittiin sekä määrällisen että laadullisen tutkimuksen menetelmin. Määrällisen tutkimuksen avulla pyrittiin selvittämään Vantaanjokea koskevan uutisoinnin muutosta tutkitulla aikavälillä yleisellä tasolla. Laadullisen tutkimuksen avulla sen sijaan tutkittiin yksityiskohtaisemmin uutisoinnin kieltä ja keinoja sekä Vantaanjoesta lehdissä käytyä keskustelua. Tutkimuksessa käytettiin toimija- ja kehysanalyysiä apuna Vantaanjokea koskevien määrittelyjen ja tulkintojen sekä joen tilan ja aseman määrittelyyn osallistuneiden toimijoiden selvittämiseksi. Tutkimus on luonteeltaan konstruktionistinen, sillä tutkittavana oli Vantaanjoen muodostuminen ympäristöongelmaksi jokea koskevien määrittelyjen ja niihin liittyvien kamppailujen kautta.
Vantaanjoen fyysinen tila muuttui tutkittavana aikana merkittävästi. Aikaisemmin taloudellisesti tärkeän joen ainoiksi merkittäviksi käyttömuodoiksi jäivät pian vuoden 1945 jälkeen pääkaupunkiseudun vedenotto ja joen käyttäminen jokivarren kasvavien yhdyskuntien jätevesien purkupaikkana. Joen vedenlaatu heikkeni jätevesien ja maaseudulta tulevan hajakuormituksen tuloksena dramaattisesti 1950-luvun lopussa. Puhtaan talousveden saannin turvaamiseksi ja virkistyskäyttömahdollisuuksien kehittämiseksi jokea alettiin kuiten-kin 1960-luvulta lähtien puhdistaa. Vantaanjoen tila oli huonoimmillaan 1970-luvun alussa ennen kuin suojelutoimet alkoivat siihen vaikuttaa. 1970-luvun lopusta lähtien joen tila on parantunut merkittävästi lähinnä jätevedenpuhdistuksen tehostumisen myötä, ja ajoittaisista takaiskuista huolimatta joki on 2000-luvun alussa parhaassa kunnossa vuosikymmeniin.
Vantaanjokea koskeva uutisointi yläjuoksun sanomalehdissä lisääntyi huomattavasti tutkitulla aikavälillä. Osin tähän on vaikuttanut yleinen uutisoinnin määrän kasvu, mutta muutos kertoo omalta osaltaan myös Vantaanjokea kohtaan tunnetun kiinnostuksen kasvusta. Vantaanjoen uutisointiin tutkittavina vuosina aktiivisimmin osallistuneet toimijat olivat tutkimuksen perusteella viranomaiset ja tutkijat, joiden määrittelyihin suurin osa Vantaanjoen saamasta julkisuudesta perustui. Kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osuus keskustelussa oli tutkimuksen alkuvuosina vaatimaton, mutta kasvoi viimeisinä tutkimusvuosina hyvinkin merkittäväksi. Samoin myös lehdistön oma rooli kasvoi uutisoinnissa jatkuvasti kohti viimeisimpiä tutkimusvuosia tultaessa. Vantaanjoki on näiden eri toimijoiden määritelmissä myös nähty eri aikoina eri tavoilla, ja suurelta osin suhtautuminen Vantaanjokeen on nähtävissä medioiden luomista tulkintamalleista, joihin Vantaanjokea koskeva tieto on sijoitettu. Uutisoinnin kielen ja keinojen perusteella tällaisia Vantaanjokea koskevia pääasiallisia tulkintamalleja tai -kehyksiä olivat: luonnonvara, viemäri, virkistyskeidas, uhri ja uhka. Viime vuosikymmenien hallitsevat tulkintakehykset ovat olleet nimenomaan Vantaanjoki viemärinä ja Vantaanjoki virkistyskeitaana, joista viimeksi mainittu on pyrkinyt varsinkin 1980-luvulta lähtien korvaamaan ensimmäisen.
Tutkimuksessa esiin tuli myös sotien jälkeisenä aikana suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevien ympäristöasenteiden ja luontosuhteen muutos, joka näkyi erityisesti vesistöjä kohtaan suhtautumisessa. Vesistöjen muutos maiseman osista ja kulkureiteistä kaupunkien vedenlähteiksi ja toisaalta jätevesien purkupaikoiksi muutti myös Vantaanjoen asemaa. Ympäristöherätyksen mukanaan tuoma asennemuutos näkyi kuitenkin myös suhtautumisessa Vantaanjokeen, ja jokea on 1960-luvulta lähtien kunnostettu viihtyisämmäksi elinympäristöksi eläimille ja kasveille sekä virkistäytymispaikaksi ihmisille. Siten Vantaanjoen historiassa on tapahtunut uusi muutos vedenoton loputtua joesta, ja joen muututtua takaisin ensisijaisesti maiseman ja virkistyksen kannalta tärkeäksi tekijäksi. Asiasanat: Vantaanjoki, vesiensuojelu, ympäristöongelman
määrittely, ympäristöuutisointi
Tutkimuksen pääasiallisen analysoitavan aineiston muodostaa Vantaanjoen yläjuoksun kuntien sanomalehdistä kerätty Vantaanjokea koskeva uutisointi. Aineisto kerättiin Riihimäen ja Hyvinkään paikallislehdistä seitsemän Vantaanjoen historian kannalta merkittävän vuoden ajalta vuosien 1945 ja 2005 välillä. Tausta-aineistona tutkimuksessa käytettiin lisäksi raportteja Vantaanjoen tilasta sekä Vantaanjoen yläjuoksun kuntien ympäristöviranomaisten haastatteluja. Kerättyä aineistoa tutkittiin sekä määrällisen että laadullisen tutkimuksen menetelmin. Määrällisen tutkimuksen avulla pyrittiin selvittämään Vantaanjokea koskevan uutisoinnin muutosta tutkitulla aikavälillä yleisellä tasolla. Laadullisen tutkimuksen avulla sen sijaan tutkittiin yksityiskohtaisemmin uutisoinnin kieltä ja keinoja sekä Vantaanjoesta lehdissä käytyä keskustelua. Tutkimuksessa käytettiin toimija- ja kehysanalyysiä apuna Vantaanjokea koskevien määrittelyjen ja tulkintojen sekä joen tilan ja aseman määrittelyyn osallistuneiden toimijoiden selvittämiseksi. Tutkimus on luonteeltaan konstruktionistinen, sillä tutkittavana oli Vantaanjoen muodostuminen ympäristöongelmaksi jokea koskevien määrittelyjen ja niihin liittyvien kamppailujen kautta.
Vantaanjoen fyysinen tila muuttui tutkittavana aikana merkittävästi. Aikaisemmin taloudellisesti tärkeän joen ainoiksi merkittäviksi käyttömuodoiksi jäivät pian vuoden 1945 jälkeen pääkaupunkiseudun vedenotto ja joen käyttäminen jokivarren kasvavien yhdyskuntien jätevesien purkupaikkana. Joen vedenlaatu heikkeni jätevesien ja maaseudulta tulevan hajakuormituksen tuloksena dramaattisesti 1950-luvun lopussa. Puhtaan talousveden saannin turvaamiseksi ja virkistyskäyttömahdollisuuksien kehittämiseksi jokea alettiin kuiten-kin 1960-luvulta lähtien puhdistaa. Vantaanjoen tila oli huonoimmillaan 1970-luvun alussa ennen kuin suojelutoimet alkoivat siihen vaikuttaa. 1970-luvun lopusta lähtien joen tila on parantunut merkittävästi lähinnä jätevedenpuhdistuksen tehostumisen myötä, ja ajoittaisista takaiskuista huolimatta joki on 2000-luvun alussa parhaassa kunnossa vuosikymmeniin.
Vantaanjokea koskeva uutisointi yläjuoksun sanomalehdissä lisääntyi huomattavasti tutkitulla aikavälillä. Osin tähän on vaikuttanut yleinen uutisoinnin määrän kasvu, mutta muutos kertoo omalta osaltaan myös Vantaanjokea kohtaan tunnetun kiinnostuksen kasvusta. Vantaanjoen uutisointiin tutkittavina vuosina aktiivisimmin osallistuneet toimijat olivat tutkimuksen perusteella viranomaiset ja tutkijat, joiden määrittelyihin suurin osa Vantaanjoen saamasta julkisuudesta perustui. Kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osuus keskustelussa oli tutkimuksen alkuvuosina vaatimaton, mutta kasvoi viimeisinä tutkimusvuosina hyvinkin merkittäväksi. Samoin myös lehdistön oma rooli kasvoi uutisoinnissa jatkuvasti kohti viimeisimpiä tutkimusvuosia tultaessa. Vantaanjoki on näiden eri toimijoiden määritelmissä myös nähty eri aikoina eri tavoilla, ja suurelta osin suhtautuminen Vantaanjokeen on nähtävissä medioiden luomista tulkintamalleista, joihin Vantaanjokea koskeva tieto on sijoitettu. Uutisoinnin kielen ja keinojen perusteella tällaisia Vantaanjokea koskevia pääasiallisia tulkintamalleja tai -kehyksiä olivat: luonnonvara, viemäri, virkistyskeidas, uhri ja uhka. Viime vuosikymmenien hallitsevat tulkintakehykset ovat olleet nimenomaan Vantaanjoki viemärinä ja Vantaanjoki virkistyskeitaana, joista viimeksi mainittu on pyrkinyt varsinkin 1980-luvulta lähtien korvaamaan ensimmäisen.
Tutkimuksessa esiin tuli myös sotien jälkeisenä aikana suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevien ympäristöasenteiden ja luontosuhteen muutos, joka näkyi erityisesti vesistöjä kohtaan suhtautumisessa. Vesistöjen muutos maiseman osista ja kulkureiteistä kaupunkien vedenlähteiksi ja toisaalta jätevesien purkupaikoiksi muutti myös Vantaanjoen asemaa. Ympäristöherätyksen mukanaan tuoma asennemuutos näkyi kuitenkin myös suhtautumisessa Vantaanjokeen, ja jokea on 1960-luvulta lähtien kunnostettu viihtyisämmäksi elinympäristöksi eläimille ja kasveille sekä virkistäytymispaikaksi ihmisille. Siten Vantaanjoen historiassa on tapahtunut uusi muutos vedenoton loputtua joesta, ja joen muututtua takaisin ensisijaisesti maiseman ja virkistyksen kannalta tärkeäksi tekijäksi. Asiasanat: Vantaanjoki, vesiensuojelu, ympäristöongelman
määrittely, ympäristöuutisointi