Tulevaisuuteen suuntautuminen eri ikäisillä nuorilla
PESOLA, JOHANNA (2006)
PESOLA, JOHANNA
2006
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-05-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15709
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15709
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää nuorten ja nuorten aikuisten suuntautumista tulevaisuuteen. Tulevaisuusorientaation lisäksi tarkasteltiin nuorten ja nuorten aikuisten tulevaisuuteen liittyviä tavoitteita sekä huolenaiheita. Lisäksi oltiin kiinnostuneita tutkimushenkilöiden elämäntyytyväisyydestä sekä elämäntyytyväisyyden ja tulevaisuusorientaation välisestä yhteydestä.
Tutkimuksen kohteena olivat tamperelaiset nuoret ja nuoret aikuiset, jotka edustivat neljää eri tutkimusryhmää. Yhteensä tutkimushenkilöitä oli 145 ja he olivat iältään 13-33-vuotiaita. Yksi ryhmistä muodostui Tampereen normaalikoulun 7. luokan oppilaista, joita oli yhteensä 33. Toinen ryhmä muodostui Tampereen normaalikoulun lukion 1. ja 2. vuosiluokan oppilaista, joita oli yhteensä 34. Kolmannen ryhmän muodostivat Tampereen yliopiston opiskelijat, joita oli yhteensä 63. Neljättä ryhmää edustivat Sopimusvuori ry:n nuoret mielenterveyskuntoutujat. Heitä oli yhteensä 15.
Tutkimukseen osallistuneita pyydettiin täyttämään kaksi kyselylomaketta. Toisessa kyselylomakkeessa mitattiin tulevaisuusorientaation vahvuutta. Toinen kyselylomake piti sisällään avoimia kysymyksiä, tulevaisuutta koskeviin tavoitteisiin ja huolenaiheisiin liittyen. Tutkimushenkilöiden piti myös kirjoittaa lyhyesti tulevaisuudestaan viiden vuoden kuluttua tutkimushetkestä. Lisäksi tutkimushenkilöiden piti arvioida elämäntyytyväisyyttään 0-100-asteikolla viisi vuotta sitten tutkimushetkestä, tutkimushetkellä sekä viiden vuoden kuluttua tutkimushetkestä.
Tutkimustuloksia analysoitiin sekä määrällisesti että laadullisesti. Tulevaisuusorientaatiota tarkasteltiin keskiarvojen avulla sekä kaksisuuntaista varianssianalyysia apuna käyttäen. Tulevaisuuteen liittyviä tavoitteita ja huolenaiheita analysoitiin määrällisesti, laskien tavoitteiden ja huolenaiheiden frekvenssit sekä suhteelliset frekvenssit kussakin ryhmässä. Lisäksi tarkasteltiin sukupuolten välisiä eroja tavoitteiden ja huolenaiheiden osalta. Hypoteesit testattiin chi square -testillä. Tavoitteita ja huolenaiheita tarkasteltiin myös laadullisesti, yrittäen löytää kutakin ryhmää kuvaavia piirteitä, jotka heijastavat asenteita tulevaisuutta kohtaan. Laadullisessa tarkastelussa käytettiin apuna myös lyhyitä kirjoitelmia. Elämäntyytyväisyyttä tarkasteltiin keskiarvojen sekä kaksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Yhteyttä tulevaisuusorientaation ja elämäntyytyväisyyden välillä tutkittiin korrelaatiotestin avulla.
Tutkimustulokset osoittivat, että tutkimushenkilöt suuntautuvat tulevaisuuteen kohtalaisesti. Eroja tutkimusryhmien välillä ei juurikaan ollut. Tavoitteiden ja huolenaiheiden osalta tutkimuksen tulokset olivat aiempien tutkimustulosten suuntaisia. Suurin osa tavoitteista liittyi koulutukseen ja työhön lähes kaikissa tutkimusryhmissä. Myös huolenaiheet liittyivät yleisimmin koulutukseen ja työhön melkein kaikissa ryhmissä. Ainoastaan yliopistossa opiskelevat miehet eivät olleet huolissaan työnsaannista tai koulutuksesta. Myöskään mielenterveyskuntoutujille työ tai koulutus eivät olleet yleisimpiä huolenaiheita, vaan heille huolta aiheutti oma terveys. Sukupuolten välisiä eroja tarkasteltaessa oletukset naisten sosiaalisesta ja miesten taloudellisesta orientoituneisuudesta saivat osittain vahvistusta. Myös elämäntyytyväisyyden osalta tulokset ovat aiempien tutkimustulosten suuntaisia: elämäntyytyväisyys arvioitiin menneisyydessä alhaisemmaksi kuin tutkimushetkellä ja tulevaisuudessa elämäntyytyväisyys puolestaan arvioitiin korkeimmaksi. Elämäntyytyväisyyttä tutkimushetkellä arvioitaessa mielenterveyskuntoutujien ryhmä poikkesi muista ryhmistä: heidän elämäntyytyväisyytensä oli selvästi alhaisin verrattuna muihin ryhmiin. Elämäntyytyväisyyden ja tulevaisuusorientaation välillä ei voitu todeta tilastollisesti merkitsevää yhteyttä.
Tutkimukseen osallistuneiden nuorten ja nuorten aikuisten tulevaisuuteen suuntautumista voitaisiin kuvata kohtalaisen optimistiseksi. Kaikissa ryhmissä tulevaisuusorientaatio osoittautui kohtalaiseksi, mutta tulokset elämäntyytyväisyyden arvioinnista eri ajankohtina kertovat optimistisesta suhtautumisesta tulevaisuuteen. Tutkimukseen osallistuneiden nuorten ja nuorten aikuisten tavoitteet olivat hyvin realistisia. Yleisesti tavoiteltiin tavallisia elämän perusasioita, jotka tutkimuksen perusteella ovat työ ja toimivat ihmissuhteet. Elämän perusasiat osoittautuivat toisaalta myös huolta aiheuttaviksi asioiksi. Tulevaisuuden suunnitelmat selkiintyivät iän myötä: tutkimukseen osallistuneiden yliopisto-opiskelijoiden suhtautuminen tulevaisuuteen oli määrätietoisempaa ja vastuullisempaa verrattuna 7-luokkalaisiin ja lukiolaisiin. Mielenterveyskuntoutujilla tavoitteet ja huolet liittyivät lisäksi omaan terveyteen. Mielenterveyskuntoutujien tulevaisuusorientaatio on tulosten perusteella muiden ryhmien kaltainen. Kuitenkin heillä oli muihin ryhmiin verrattuna alhaisin elämäntyytyväisyys. Ehkä tyytymättömyys elämään nykyhetkellä tuo mukanaan enemmän toiveita tulevaisuuden suhteen?
Avainsanat: tulevaisuusorientaatio, nuoruus kehitysvaiheena, tavoite, elämäntyytyväisyys
Tutkimuksen kohteena olivat tamperelaiset nuoret ja nuoret aikuiset, jotka edustivat neljää eri tutkimusryhmää. Yhteensä tutkimushenkilöitä oli 145 ja he olivat iältään 13-33-vuotiaita. Yksi ryhmistä muodostui Tampereen normaalikoulun 7. luokan oppilaista, joita oli yhteensä 33. Toinen ryhmä muodostui Tampereen normaalikoulun lukion 1. ja 2. vuosiluokan oppilaista, joita oli yhteensä 34. Kolmannen ryhmän muodostivat Tampereen yliopiston opiskelijat, joita oli yhteensä 63. Neljättä ryhmää edustivat Sopimusvuori ry:n nuoret mielenterveyskuntoutujat. Heitä oli yhteensä 15.
Tutkimukseen osallistuneita pyydettiin täyttämään kaksi kyselylomaketta. Toisessa kyselylomakkeessa mitattiin tulevaisuusorientaation vahvuutta. Toinen kyselylomake piti sisällään avoimia kysymyksiä, tulevaisuutta koskeviin tavoitteisiin ja huolenaiheisiin liittyen. Tutkimushenkilöiden piti myös kirjoittaa lyhyesti tulevaisuudestaan viiden vuoden kuluttua tutkimushetkestä. Lisäksi tutkimushenkilöiden piti arvioida elämäntyytyväisyyttään 0-100-asteikolla viisi vuotta sitten tutkimushetkestä, tutkimushetkellä sekä viiden vuoden kuluttua tutkimushetkestä.
Tutkimustuloksia analysoitiin sekä määrällisesti että laadullisesti. Tulevaisuusorientaatiota tarkasteltiin keskiarvojen avulla sekä kaksisuuntaista varianssianalyysia apuna käyttäen. Tulevaisuuteen liittyviä tavoitteita ja huolenaiheita analysoitiin määrällisesti, laskien tavoitteiden ja huolenaiheiden frekvenssit sekä suhteelliset frekvenssit kussakin ryhmässä. Lisäksi tarkasteltiin sukupuolten välisiä eroja tavoitteiden ja huolenaiheiden osalta. Hypoteesit testattiin chi square -testillä. Tavoitteita ja huolenaiheita tarkasteltiin myös laadullisesti, yrittäen löytää kutakin ryhmää kuvaavia piirteitä, jotka heijastavat asenteita tulevaisuutta kohtaan. Laadullisessa tarkastelussa käytettiin apuna myös lyhyitä kirjoitelmia. Elämäntyytyväisyyttä tarkasteltiin keskiarvojen sekä kaksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Yhteyttä tulevaisuusorientaation ja elämäntyytyväisyyden välillä tutkittiin korrelaatiotestin avulla.
Tutkimustulokset osoittivat, että tutkimushenkilöt suuntautuvat tulevaisuuteen kohtalaisesti. Eroja tutkimusryhmien välillä ei juurikaan ollut. Tavoitteiden ja huolenaiheiden osalta tutkimuksen tulokset olivat aiempien tutkimustulosten suuntaisia. Suurin osa tavoitteista liittyi koulutukseen ja työhön lähes kaikissa tutkimusryhmissä. Myös huolenaiheet liittyivät yleisimmin koulutukseen ja työhön melkein kaikissa ryhmissä. Ainoastaan yliopistossa opiskelevat miehet eivät olleet huolissaan työnsaannista tai koulutuksesta. Myöskään mielenterveyskuntoutujille työ tai koulutus eivät olleet yleisimpiä huolenaiheita, vaan heille huolta aiheutti oma terveys. Sukupuolten välisiä eroja tarkasteltaessa oletukset naisten sosiaalisesta ja miesten taloudellisesta orientoituneisuudesta saivat osittain vahvistusta. Myös elämäntyytyväisyyden osalta tulokset ovat aiempien tutkimustulosten suuntaisia: elämäntyytyväisyys arvioitiin menneisyydessä alhaisemmaksi kuin tutkimushetkellä ja tulevaisuudessa elämäntyytyväisyys puolestaan arvioitiin korkeimmaksi. Elämäntyytyväisyyttä tutkimushetkellä arvioitaessa mielenterveyskuntoutujien ryhmä poikkesi muista ryhmistä: heidän elämäntyytyväisyytensä oli selvästi alhaisin verrattuna muihin ryhmiin. Elämäntyytyväisyyden ja tulevaisuusorientaation välillä ei voitu todeta tilastollisesti merkitsevää yhteyttä.
Tutkimukseen osallistuneiden nuorten ja nuorten aikuisten tulevaisuuteen suuntautumista voitaisiin kuvata kohtalaisen optimistiseksi. Kaikissa ryhmissä tulevaisuusorientaatio osoittautui kohtalaiseksi, mutta tulokset elämäntyytyväisyyden arvioinnista eri ajankohtina kertovat optimistisesta suhtautumisesta tulevaisuuteen. Tutkimukseen osallistuneiden nuorten ja nuorten aikuisten tavoitteet olivat hyvin realistisia. Yleisesti tavoiteltiin tavallisia elämän perusasioita, jotka tutkimuksen perusteella ovat työ ja toimivat ihmissuhteet. Elämän perusasiat osoittautuivat toisaalta myös huolta aiheuttaviksi asioiksi. Tulevaisuuden suunnitelmat selkiintyivät iän myötä: tutkimukseen osallistuneiden yliopisto-opiskelijoiden suhtautuminen tulevaisuuteen oli määrätietoisempaa ja vastuullisempaa verrattuna 7-luokkalaisiin ja lukiolaisiin. Mielenterveyskuntoutujilla tavoitteet ja huolet liittyivät lisäksi omaan terveyteen. Mielenterveyskuntoutujien tulevaisuusorientaatio on tulosten perusteella muiden ryhmien kaltainen. Kuitenkin heillä oli muihin ryhmiin verrattuna alhaisin elämäntyytyväisyys. Ehkä tyytymättömyys elämään nykyhetkellä tuo mukanaan enemmän toiveita tulevaisuuden suhteen?
Avainsanat: tulevaisuusorientaatio, nuoruus kehitysvaiheena, tavoite, elämäntyytyväisyys