Rationaalisen tuolla puolen eli tutkimus ulkona kävelyn koetusta turvattomuudesta suomalaisissa kunnissa ja kaupungeissa
MYLLYNIEMI, HARRI (2006)
MYLLYNIEMI, HARRI
2006
Sosiologia - Sociology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-05-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15668
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15668
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on ulkona kävelyn koettu turvattomuus suomalaisissa kunnissa ja kaupungeissa. Tarkastelun kohteena ovat paitsi ilmiön yleisyys ja siihen yleisellä tasolla yhteydessä olevat tekijät, myös koetussa turvattomuuden tasossa ja turvattomuuteen yhteydessä olevissa tekijöissä olevat erot eri kuntien, kuntatyyppien ja ihmisryhmien välillä. Tutkimuksen kohteena olevaa ilmiökenttää kuvaavia lähikäsitteitä ovat esimerkiksi kaupunkipelko, rikoksen pelko ja väkivallan pelko. Nämä kaikki ovat yhteiskunnallisessa keskustelussa ajankohtaisia ilmiöitä ja niitä käsittelevä tutkimustoiminta on laajaa niin Suomessa kuin kansainvälisestikin tarkasteltuna.
Tutkimusaineistona on 32 suomalaisesta kunnasta kuntakohtaisesti satunnaisotannalla postikyselynä koottu laaja kvantitatiivinen aineisto, jota analysoin kvantitatiivisin menetelmin - pääasiassa ristiintaulukoiden ja tulomomenttikorrelaatioiden avulla. Tutkimusote on kuvaileva ja havaittuja yhteyksiä ja eroja pohtiva. Tarkasteluissa keskityn myöhään illalla kuntakeskustoissa kävelyn koettuun turvattomuuteen, koska aiempien tutkimusten mukaan koettu turvattomuus on yleisintä juuri myöhään illalla kuntakeskustoissa.
Tulosten perusteella ulkona kävelyn koettu turvattomuus on monimuotoinen ja vahvasti aikaan ja paikkaan sidoksissa oleva ilmiö. Erot eri kuntien välillä koetun turvattomuuden tasossa ovat erittäin suuria. Koettu turvattomuus liittyy voimakkaimmin kaupunkimaisimpiin kuntiin, joissa myös sosiaaliset ja taloudelliset erot ovat suurimpia ja kunnan väestörakenne heterogeenisin. Kaikki kuntien väliset erot koetussa turvattomuudessa eivät kuitenkaan selity kuntien kaupunkimaisuuden asteella, sillä myös yksittäisten ulkoisesti hyvin samantyyppistenkin kuntien välillä on eroja koetun turvattomuuden tasossa. Kuntatasolla koettu turvattomuus on varsin pysyvä ilmiö.
Yksilötasolla koettuun turvattomuuteen ovat vahvimmin yhteydessä ikä, sukupuoli ja kodin ulkopuolinen aktiivisuus sekä erilaiset kuntaympäristöä koskevat mielipiteet. Eniten turvattomuutta kokevat iäkkäimmät, naiset, ei-aktiiviset ja kuntaympäristön negatiivisimmin kokevat. Eri kuntien ja kuntatyyppien välillä on kuitenkin suuria eroja siinä, mitkä tekijät ovat yhteydessä koettuun turvattomuuteen ja mikä on tuon yhteyden sisältö. Turvallisimmissa kunnissa eri ryhmien väliset erot ovat usein pieniä, mutta turvattomimmissa kunnissa ne voivat olla erittäin suuria ja kärjistyneitä. Tulosten perusteella koettua turvattomuutta on aina syytä tutkia sen omilla ehdoilla ajalliset ja paikalliset tekijät riittävästi huomioiden. Yleistason tarkastelut eivät riitä kuvaamaan ilmiön monimuotoisuutta.
Asiasanat: turvattomuus, kaupunkipelko, kunnat, kuntakeskustat
Tutkimusaineistona on 32 suomalaisesta kunnasta kuntakohtaisesti satunnaisotannalla postikyselynä koottu laaja kvantitatiivinen aineisto, jota analysoin kvantitatiivisin menetelmin - pääasiassa ristiintaulukoiden ja tulomomenttikorrelaatioiden avulla. Tutkimusote on kuvaileva ja havaittuja yhteyksiä ja eroja pohtiva. Tarkasteluissa keskityn myöhään illalla kuntakeskustoissa kävelyn koettuun turvattomuuteen, koska aiempien tutkimusten mukaan koettu turvattomuus on yleisintä juuri myöhään illalla kuntakeskustoissa.
Tulosten perusteella ulkona kävelyn koettu turvattomuus on monimuotoinen ja vahvasti aikaan ja paikkaan sidoksissa oleva ilmiö. Erot eri kuntien välillä koetun turvattomuuden tasossa ovat erittäin suuria. Koettu turvattomuus liittyy voimakkaimmin kaupunkimaisimpiin kuntiin, joissa myös sosiaaliset ja taloudelliset erot ovat suurimpia ja kunnan väestörakenne heterogeenisin. Kaikki kuntien väliset erot koetussa turvattomuudessa eivät kuitenkaan selity kuntien kaupunkimaisuuden asteella, sillä myös yksittäisten ulkoisesti hyvin samantyyppistenkin kuntien välillä on eroja koetun turvattomuuden tasossa. Kuntatasolla koettu turvattomuus on varsin pysyvä ilmiö.
Yksilötasolla koettuun turvattomuuteen ovat vahvimmin yhteydessä ikä, sukupuoli ja kodin ulkopuolinen aktiivisuus sekä erilaiset kuntaympäristöä koskevat mielipiteet. Eniten turvattomuutta kokevat iäkkäimmät, naiset, ei-aktiiviset ja kuntaympäristön negatiivisimmin kokevat. Eri kuntien ja kuntatyyppien välillä on kuitenkin suuria eroja siinä, mitkä tekijät ovat yhteydessä koettuun turvattomuuteen ja mikä on tuon yhteyden sisältö. Turvallisimmissa kunnissa eri ryhmien väliset erot ovat usein pieniä, mutta turvattomimmissa kunnissa ne voivat olla erittäin suuria ja kärjistyneitä. Tulosten perusteella koettua turvattomuutta on aina syytä tutkia sen omilla ehdoilla ajalliset ja paikalliset tekijät riittävästi huomioiden. Yleistason tarkastelut eivät riitä kuvaamaan ilmiön monimuotoisuutta.
Asiasanat: turvattomuus, kaupunkipelko, kunnat, kuntakeskustat