Konteksti käsitehistoriassa. R. Koselleckin ja Q. Skinnerin teorioiden kontekstinäkemysten vertailu
TIIKKAINEN, PÄIVI (2006)
TIIKKAINEN, PÄIVI
2006
Valtio-oppi - Political Science
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-05-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15643
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15643
Tiivistelmä
Työssä tarkastellaan ja pyritään vertaamaan kahta käsitehistorialliseksi luokiteltavaa tutkimussuuntausta ja niiden teoreettisia lähtökohtia. Saksalainen Reinhart Koselleck ja englantilainen Quentin Skinner ovat seuratuimpia teoreetikkoja tämän hetken käsitehistoriallisessa tutkimuksessa. Koselleckin Begriffsgeschichte ja Skinnerin
poliittisen ajattelun historia eroavat toisistaan, mutta niiden välillä on myös yhtäläisyyksiä, jotka mahdollistavat suuntausten vertailun. Lisäksi voidaan olettaa, että suuntaukset voivat toisiltaan oppimisen lisäksi myös toimia yhdessä ja osittain yhdistettyinä tarkemman ja laajempialaisen käsitehistoriallisen tutkimuksen mahdollistamiseksi.
Tutkin työssäni Koselleckin ja Skinnerin teorioiden kontekstinäkemyksiä sekä niiden eksplisiittisessä että epäsuoremmin tai implisiittisesti tavoitettavassa muodossa. Tutkimuksessa kysyn, miten teoreetikoiden kontekstinäkemykset muodostuvat sekä eksplisiittisesti että implisiittisesti ja miltä osin niitä voitaisiin yhdistää. Olen tulkinnut Koselleckin käsitehistoriallisen kontekstinäkemyksen muodostuvan keskeisesti historian ajallisista rakenteista ja käsitteissä näkyvistä ajallisista kerrostumista. Skinner puolestaan painottaa toimijuutta ja tarkemmin ottaen retorista uudelleenkuvausta käsitemuutoksen keskiössä. Teorioiden välisessä vertailussa on yksinkertaistetusti kysymys diakronian ja synkronian suhteesta; käsitemuutoksen tutkimisesta pitkän aikavälin olosuhteiden valossa sekä pureutuen lyhytkestoisempiin hetkiin tai tapahtumiin, joihin käsitemuutos paikallistuu.
Tutkimuksessani osoitan, että Reinhart Koselleckin ja Quentin Skinnerin teorioissa on löydettävissä useita analyyttisia, sekä eksplisiittisiä että implisiittisiä kontekstinäkemyksiä. Tutkimussuuntausten kontekstinäkemykset voidaan jakaa koskemaan rakenteita, toimijuutta sekä käsitteiden välisiä suhteita synkronisella semanttisella kentällä. Osoitan, että Koselleckin ja Skinnerin erilaiset käsitehistoriallisiksi luokiteltavien teorioiden kontekstinäkemykset ovat yhdistämiskelpoisia useilta osin, ja että ne voivat hyötyä toisiltaan kontekstintutkimuksen syventämisessä. Keskeinen ero teorioiden välillä on karkeasti tehty jako diakroniseen ja synkroniseen analyysiin tutkimuksessa. Synkronia ja diakronia kuitenkin kuuluvat yhteen, ja vastaavasti tutkimani teoriatkin voidaan yhdistää. Molemmat teoriat esittävät jonkinlaiset rakenteet käsitemuutoksen kontekstin muodostajina - Koselleck korostaa ajallisia rakenteita ja Skinner kielellisiä konventioita -, ja molemmat huomioivat toimijuuden merkityksen historiallisessa puhetilanteessa. Skinner on tutkinut Koselleckia tarkemmin toimijuutta reaalihistoriallisessa puheaktitilanteessa ja Koselleck puolestaan toimijuuteen liittyvää käsitteiden laaja-alaista vastaanottoa sosiaalihistoriallisessa mielessä. Molempia teorioita yhdistää käsitemuutoksen synkroninen aspekti semanttisen kentän ja sillä sijaitsevien käsitteiden välisten suhteiden muodossa. Teorioiden periaatteelliset kontekstinäkemysten yhteneväisyydet voidaan ottaa huomioon empiirisessä tutkimuksessa, joka hyötyy tällä tavoin monipuolistuneesta teoriasta.
poliittisen ajattelun historia eroavat toisistaan, mutta niiden välillä on myös yhtäläisyyksiä, jotka mahdollistavat suuntausten vertailun. Lisäksi voidaan olettaa, että suuntaukset voivat toisiltaan oppimisen lisäksi myös toimia yhdessä ja osittain yhdistettyinä tarkemman ja laajempialaisen käsitehistoriallisen tutkimuksen mahdollistamiseksi.
Tutkin työssäni Koselleckin ja Skinnerin teorioiden kontekstinäkemyksiä sekä niiden eksplisiittisessä että epäsuoremmin tai implisiittisesti tavoitettavassa muodossa. Tutkimuksessa kysyn, miten teoreetikoiden kontekstinäkemykset muodostuvat sekä eksplisiittisesti että implisiittisesti ja miltä osin niitä voitaisiin yhdistää. Olen tulkinnut Koselleckin käsitehistoriallisen kontekstinäkemyksen muodostuvan keskeisesti historian ajallisista rakenteista ja käsitteissä näkyvistä ajallisista kerrostumista. Skinner puolestaan painottaa toimijuutta ja tarkemmin ottaen retorista uudelleenkuvausta käsitemuutoksen keskiössä. Teorioiden välisessä vertailussa on yksinkertaistetusti kysymys diakronian ja synkronian suhteesta; käsitemuutoksen tutkimisesta pitkän aikavälin olosuhteiden valossa sekä pureutuen lyhytkestoisempiin hetkiin tai tapahtumiin, joihin käsitemuutos paikallistuu.
Tutkimuksessani osoitan, että Reinhart Koselleckin ja Quentin Skinnerin teorioissa on löydettävissä useita analyyttisia, sekä eksplisiittisiä että implisiittisiä kontekstinäkemyksiä. Tutkimussuuntausten kontekstinäkemykset voidaan jakaa koskemaan rakenteita, toimijuutta sekä käsitteiden välisiä suhteita synkronisella semanttisella kentällä. Osoitan, että Koselleckin ja Skinnerin erilaiset käsitehistoriallisiksi luokiteltavien teorioiden kontekstinäkemykset ovat yhdistämiskelpoisia useilta osin, ja että ne voivat hyötyä toisiltaan kontekstintutkimuksen syventämisessä. Keskeinen ero teorioiden välillä on karkeasti tehty jako diakroniseen ja synkroniseen analyysiin tutkimuksessa. Synkronia ja diakronia kuitenkin kuuluvat yhteen, ja vastaavasti tutkimani teoriatkin voidaan yhdistää. Molemmat teoriat esittävät jonkinlaiset rakenteet käsitemuutoksen kontekstin muodostajina - Koselleck korostaa ajallisia rakenteita ja Skinner kielellisiä konventioita -, ja molemmat huomioivat toimijuuden merkityksen historiallisessa puhetilanteessa. Skinner on tutkinut Koselleckia tarkemmin toimijuutta reaalihistoriallisessa puheaktitilanteessa ja Koselleck puolestaan toimijuuteen liittyvää käsitteiden laaja-alaista vastaanottoa sosiaalihistoriallisessa mielessä. Molempia teorioita yhdistää käsitemuutoksen synkroninen aspekti semanttisen kentän ja sillä sijaitsevien käsitteiden välisten suhteiden muodossa. Teorioiden periaatteelliset kontekstinäkemysten yhteneväisyydet voidaan ottaa huomioon empiirisessä tutkimuksessa, joka hyötyy tällä tavoin monipuolistuneesta teoriasta.