Juurtuvat juuret ja reitit Kielellisesti rakentuva kulttuuri-identiteetti Portugalissa asuvien suomalaisten haastatteluissa
HAKOLA, MARI (2006)
HAKOLA, MARI
2006
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-05-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15599
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15599
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Portugalissa asuvien suomalaisten kulttuuri-identiteetin kielellistä rakentumista. Tutkielman teoreettinen lähestymistapa on sosiaalisen konstruktionismin teoriaperinne. Kulttuuri-identiteetti nähdään tässä työssä kulttuurisena kuulumisena, joka muotoutuu dynaamisena prosessina yksilön ja yhteisön välisessä vuorovaikutuksessa. Kulttuuri-identiteetti saa aineksensa sosiokulttuurisesta perustasta, jonka suhteen yksilö itseään ja kuulumistaan määrittelee.
Tutkielman aineistona ovat kahdenkymmenen Portugalissa asuvan suomalaisen haastattelut. Pääasiallinen aineisto koostuu 12 kasvokkain tehdystä haastattelusta, joiden lisänä toimivat sähköpostitse annetut kirjalliset haastattelut. Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä käytin laadullista teemahaastattelua, jossa on myös elämänkerrallisen haastattelun elementtejä. Aineiston analysoinnissa on niin ikään käytetty erilaisten laadullisen tutkimuksen analyysimenetelmien yhdistelmää.
Kulttuuri-identiteetti rakentui haastatteluissa kolmena erilaisena identiteettijäsennyksenä. Ensinnäkin kulttuuri-identiteettiä jäsennettiin ajallisena prosessina ja sen muutoksina uuteen kulttuuriin sopeutumisessa. Muuttuvaa kulttuuri-identiteettiä määrittäviä aineistosta nouseita sisällöllisiä teemoja olivat fyysinen paikka, kulttuuriset tavat, kieli ja sosiaaliset suhteet.
Toiseksi kulttuuri-identiteettiä jäsennettiin luomalla kulttuurisia kategorioita, joihin samaistua tai joista erottautua. Suomalaisuus ja portugalilaisuus esiintyivät usein toistensa vastakohtina, jolloin toiseen samaistumalla erottauduttiin toisesta. Paikka, kieli ja tapa olivat pääasialliset sisällölliset teemat liittyen samaistumisen ja erottautumisen logiikalla jäsennettyyn kulttuuri-identiteettiin. Ne määrittivät yhtälailla niin kuulumista suomalaisuuteen kuin portugalilaisuuteenkin.
Kolmantena identiteettijäsennyksenä haastatteluissa esiintyi avoin ja joustava identiteettimuoto, joka ylittää kulttuuriset kategoriat yhdistelemällä ja muuntamalla ne uudeksi sosiokulttuuriseksi perustaksi. Tällöin puheen sisältö liittyi paikkaan kuulumattomuuteen, kosmopoliittisiin arvoihin ja kulttuuristen tapojen sekoittamiseen.
Kulttuuri-identiteetin kääntöpuoli on kulttuurinen kuulumattomuus. Haastateltavat kuvasivat kohdanneensa pääosin hyväksyntää, mutta aineistosta hahmottoi myös kuvauksia ulkopuolisuuden eli muukalaisuuden kokemuksista. Haastateltavat kuvasivat ulkopuolisuuden tuntemuksia suhteessa sekä Portugaliin että Suomeen.
Asiasanat: kulttuuri-identiteetti, kulttuurinen kuuluminen, monikulttuurinen identiteetti, siirtolaisuus, ulkosuomalaiset.
Tutkielman aineistona ovat kahdenkymmenen Portugalissa asuvan suomalaisen haastattelut. Pääasiallinen aineisto koostuu 12 kasvokkain tehdystä haastattelusta, joiden lisänä toimivat sähköpostitse annetut kirjalliset haastattelut. Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä käytin laadullista teemahaastattelua, jossa on myös elämänkerrallisen haastattelun elementtejä. Aineiston analysoinnissa on niin ikään käytetty erilaisten laadullisen tutkimuksen analyysimenetelmien yhdistelmää.
Kulttuuri-identiteetti rakentui haastatteluissa kolmena erilaisena identiteettijäsennyksenä. Ensinnäkin kulttuuri-identiteettiä jäsennettiin ajallisena prosessina ja sen muutoksina uuteen kulttuuriin sopeutumisessa. Muuttuvaa kulttuuri-identiteettiä määrittäviä aineistosta nouseita sisällöllisiä teemoja olivat fyysinen paikka, kulttuuriset tavat, kieli ja sosiaaliset suhteet.
Toiseksi kulttuuri-identiteettiä jäsennettiin luomalla kulttuurisia kategorioita, joihin samaistua tai joista erottautua. Suomalaisuus ja portugalilaisuus esiintyivät usein toistensa vastakohtina, jolloin toiseen samaistumalla erottauduttiin toisesta. Paikka, kieli ja tapa olivat pääasialliset sisällölliset teemat liittyen samaistumisen ja erottautumisen logiikalla jäsennettyyn kulttuuri-identiteettiin. Ne määrittivät yhtälailla niin kuulumista suomalaisuuteen kuin portugalilaisuuteenkin.
Kolmantena identiteettijäsennyksenä haastatteluissa esiintyi avoin ja joustava identiteettimuoto, joka ylittää kulttuuriset kategoriat yhdistelemällä ja muuntamalla ne uudeksi sosiokulttuuriseksi perustaksi. Tällöin puheen sisältö liittyi paikkaan kuulumattomuuteen, kosmopoliittisiin arvoihin ja kulttuuristen tapojen sekoittamiseen.
Kulttuuri-identiteetin kääntöpuoli on kulttuurinen kuulumattomuus. Haastateltavat kuvasivat kohdanneensa pääosin hyväksyntää, mutta aineistosta hahmottoi myös kuvauksia ulkopuolisuuden eli muukalaisuuden kokemuksista. Haastateltavat kuvasivat ulkopuolisuuden tuntemuksia suhteessa sekä Portugaliin että Suomeen.
Asiasanat: kulttuuri-identiteetti, kulttuurinen kuuluminen, monikulttuurinen identiteetti, siirtolaisuus, ulkosuomalaiset.