Esimiestyö henkisen väkivallan tilanteissa
JÄRVENPÄÄ, MIRA (2006)
JÄRVENPÄÄ, MIRA
2006
Hallintotiede - Administrative Science
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-04-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15585
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15585
Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteena on selvittää millaisin keinoin esimiehet ovat pyrkineet ratkaisemaan työyhteisönsä henkisen väkivallan tilanteita, sekä sitä millaiseksi ratkaisuprosessit ovat muodostuneet. Lisäksi halutaan selvittää, millaiseksi esimiehet kokevat asemansa ja valmiutensa työpaikkakiusaamiseen puuttuessaan. Kirjallisuuden avulla selvitetään työyhteisön jäsenten välisten konfliktien ja henkisen väkivallan prosessiluonnetta sekä sitä miten henkinen väkivalta syntyy työyhteisön jäsenten välisen eskaloituneen ja ratkaisemattoman konfliktin tuloksena.
Tutkimuksen kohdeorganisaationa toimi erään suomalaisen kaupungin sosiaali- ja terveystoimi. Tutkielmassa henkisen väkivallan ratkaisuprosessia tarkasteltiin esimiestyön näkökulmasta. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka empiirinen aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla. Aineisto muodostui yhdeksän sosiaali- ja terveystoimen esimiehen haastatteluista, joilla kaikilla oli kokemusta henkisen väkivallan tilanteiden ratkaisusta. Aineiston analyysimenetelmänä oli teorialähtöinen sisällönanalyysi.
Henkisen väkivallan tilanteiden voitiin nähdä kehittyvän osapuolten välisen ratkaisemattoman konfliktin tuloksena. Tutkimustuloksissa ilmeni, että esimiesten ensimmäisenä interventiokeinona henkisen väkivallan tilanteissa oli osapuolten väliset keskustelut. Vain kahdessa tutkimusaineiston tapauksessa osapuolten väliset keskustelut johtivat työpaikkakiusaamisen loppumiseen. Jos osapuolten väliset keskustelut osoittautuivat tuloksettomiksi, esimiesten tuli pyrkiä ratkaisuun muilla keinoin, kuten työn uudelleen organisoinnilla tai osapuolten erottamisella toisistaan. Tutkimusaineiston tapauksissa ratkaisuprosessia ei viety konfliktiprosessimallien mukaisesti loppuun asti. Esimiehen interventioilla kiusaaminen saatiin loppumaan, mutta kiusaamista aiheuttaneet ongelmat jäivät selvittämättä.
Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että henkisen väkivallan ratkaisuprosessi herätti esimiehissä pelkoa, epävarmuutta ja ahdistusta. Esimiehet kokivat tilanteen ratkaisun erittäin haasteellisena, jopa uransa vaikeimpana tehtävänä. Henkisen väkivallan selvittäminen nähtiin esimiehen vastuuksi ja velvollisuudeksi, johon oli ryhdyttävä halusi sitä tai ei. Esimiehet kokivat olleensa tilanteessa yksin ja vailla tukea. Henkisen väkivallan ratkaisuprosessissa tukea toivottiin erityisesti omalta esimieheltä, työterveyshuollolta sekä koulutukselta ja työnohjaukselta.
Avainsanat: esimiestyö, konflikti, konfliktiprosessi, henkinen väkivalta, työpaikkakiusaaminen.
Tutkimuksen kohdeorganisaationa toimi erään suomalaisen kaupungin sosiaali- ja terveystoimi. Tutkielmassa henkisen väkivallan ratkaisuprosessia tarkasteltiin esimiestyön näkökulmasta. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka empiirinen aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla. Aineisto muodostui yhdeksän sosiaali- ja terveystoimen esimiehen haastatteluista, joilla kaikilla oli kokemusta henkisen väkivallan tilanteiden ratkaisusta. Aineiston analyysimenetelmänä oli teorialähtöinen sisällönanalyysi.
Henkisen väkivallan tilanteiden voitiin nähdä kehittyvän osapuolten välisen ratkaisemattoman konfliktin tuloksena. Tutkimustuloksissa ilmeni, että esimiesten ensimmäisenä interventiokeinona henkisen väkivallan tilanteissa oli osapuolten väliset keskustelut. Vain kahdessa tutkimusaineiston tapauksessa osapuolten väliset keskustelut johtivat työpaikkakiusaamisen loppumiseen. Jos osapuolten väliset keskustelut osoittautuivat tuloksettomiksi, esimiesten tuli pyrkiä ratkaisuun muilla keinoin, kuten työn uudelleen organisoinnilla tai osapuolten erottamisella toisistaan. Tutkimusaineiston tapauksissa ratkaisuprosessia ei viety konfliktiprosessimallien mukaisesti loppuun asti. Esimiehen interventioilla kiusaaminen saatiin loppumaan, mutta kiusaamista aiheuttaneet ongelmat jäivät selvittämättä.
Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että henkisen väkivallan ratkaisuprosessi herätti esimiehissä pelkoa, epävarmuutta ja ahdistusta. Esimiehet kokivat tilanteen ratkaisun erittäin haasteellisena, jopa uransa vaikeimpana tehtävänä. Henkisen väkivallan selvittäminen nähtiin esimiehen vastuuksi ja velvollisuudeksi, johon oli ryhdyttävä halusi sitä tai ei. Esimiehet kokivat olleensa tilanteessa yksin ja vailla tukea. Henkisen väkivallan ratkaisuprosessissa tukea toivottiin erityisesti omalta esimieheltä, työterveyshuollolta sekä koulutukselta ja työnohjaukselta.
Avainsanat: esimiestyö, konflikti, konfliktiprosessi, henkinen väkivalta, työpaikkakiusaaminen.