The Maiden, the Mother and the Other One: The Witches in Terry Pratchett’s Discworld Novels
SILLANPÄÄ, MIRKA (2006)
SILLANPÄÄ, MIRKA
2006
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-04-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15580
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15580
Tiivistelmä
Pro gradu työssäni tarkastelen Terry Pratchettin (1955-) Discworld-fantasiakirjasarjassa esiintyviä naishahmoja, keskittyen niin sanottuihin Lancre-kirjoihin ja niiden pääosassa oleviin noitahahmoihin. Analyysini painopiste ovat naisstereotyypit ja kuinka Pratchettin hahmot samanaikaisesti purkavat ja ylläpitävät näitä stereotyyppejä.
Pratchettin noitahahmot - etenkin Lancre-kirjojen kolme päähenkilöä, noidat Magrat Garlick, Nanny Ogg ja Granny Weatherwax - edustavat neljää naisstereotyyppiä neitsyt, äiti, vanha akka sekä noita. Näistä kolme ensimmäistä muodostavat naisen elämänkaaren, noidan ollessa näiden roolien rikkomisen symboli. Discworld-sarjassa noita roolina heijastaa Mary Russon käsitettä "unruly woman", vallaton nainen, joka kieltäytyy mukautumasta annettuihin rooleihin ja tekee itsestään spektaakkelin olemalla liian vanha, äänekäs, ruma tai groteski.
Analyysini toinen painopiste stereotyyppien ohella on kysymys identiteetistä ja toiseudesta. Noidat ovat perinteisesti saduissa edustaneet pahaa toiseutta, ja nostaessaan nämä hahmot kirjojensa keskiöön ja sankareiksi, Pratchett kääntää perinteisen asetelman päälaelleen. Siinä missä perinteisissä saduissa naisten tehtävä on ollut vain odottaa passiivisena prinssiä jonka kanssa mennä naimisiin, Lancre-kirjat käsittelevät monilta osiltaan tyttöjen aikuistumisriittejä identiteetin etsimisen pikemminkin kuin heteroseksuaalisen täyttymyksen etsimisen kautta. Kaikenikäiset naishahmot esitetään omien identiteettiensä kautta, eivät unohdettuina tai vain miesten kautta määriteltävinä 'Toisina', ja koska Lancren maailma esitetään suurilta osin naisten näkökulmasta - niin kirjojen sankarit kuin usein myös vihollishahmot ovat naisia - mieshahmot ottavat ikirjoissa 'Toisen' roolin.
Kysymys (nais)identiteetistä esiintyy kirjoissa myös toisesta näkökulmasta: Kirjassa Equal Rites Pratchett esittelee ajatuksen kahdenlaisesta taikuudesta, miesten akateemisesta taikuudesta ja naisten luonnollisesta taikuudesta, mikä heijastaa kahtiajakoa maskuliiniseen sivistykseen ja feminiiniseen luontoon. Naisten taikuus esitetään kirjoissa kuitenkin miesten taikuutta vahvempana, mikä omalta osaltaa viittaa siihen että Discworld-sarjassa taikuus sinällään feminiinistä. Vaikka noidat/naiset esiintyvätkin Discworld-kirjojen sankareina, ei näillä ole tarinoissa useinkaan valtaa kuin yliluonnollisina olentoina ja siinä suhteessa naiset merkitään oletusarvoisesti ei-ihmisiksi.
Käsittelen myös Discword-sarjaa ja fantasiakirjallisuutta yleensä Mikhail Bakhtinin karnevaaliteorioiden kautta nähden kirjojen fantasiamaailman karnevaalina jonka sisällä hierarkiat ja perinteiset roolit voidaan purkaa ja kääntää päälaelleen, mutta jonka ulkopuolella patriarkaalinen status quo säilyy muuttumattomana.
Pratchettin noitahahmot - etenkin Lancre-kirjojen kolme päähenkilöä, noidat Magrat Garlick, Nanny Ogg ja Granny Weatherwax - edustavat neljää naisstereotyyppiä neitsyt, äiti, vanha akka sekä noita. Näistä kolme ensimmäistä muodostavat naisen elämänkaaren, noidan ollessa näiden roolien rikkomisen symboli. Discworld-sarjassa noita roolina heijastaa Mary Russon käsitettä "unruly woman", vallaton nainen, joka kieltäytyy mukautumasta annettuihin rooleihin ja tekee itsestään spektaakkelin olemalla liian vanha, äänekäs, ruma tai groteski.
Analyysini toinen painopiste stereotyyppien ohella on kysymys identiteetistä ja toiseudesta. Noidat ovat perinteisesti saduissa edustaneet pahaa toiseutta, ja nostaessaan nämä hahmot kirjojensa keskiöön ja sankareiksi, Pratchett kääntää perinteisen asetelman päälaelleen. Siinä missä perinteisissä saduissa naisten tehtävä on ollut vain odottaa passiivisena prinssiä jonka kanssa mennä naimisiin, Lancre-kirjat käsittelevät monilta osiltaan tyttöjen aikuistumisriittejä identiteetin etsimisen pikemminkin kuin heteroseksuaalisen täyttymyksen etsimisen kautta. Kaikenikäiset naishahmot esitetään omien identiteettiensä kautta, eivät unohdettuina tai vain miesten kautta määriteltävinä 'Toisina', ja koska Lancren maailma esitetään suurilta osin naisten näkökulmasta - niin kirjojen sankarit kuin usein myös vihollishahmot ovat naisia - mieshahmot ottavat ikirjoissa 'Toisen' roolin.
Kysymys (nais)identiteetistä esiintyy kirjoissa myös toisesta näkökulmasta: Kirjassa Equal Rites Pratchett esittelee ajatuksen kahdenlaisesta taikuudesta, miesten akateemisesta taikuudesta ja naisten luonnollisesta taikuudesta, mikä heijastaa kahtiajakoa maskuliiniseen sivistykseen ja feminiiniseen luontoon. Naisten taikuus esitetään kirjoissa kuitenkin miesten taikuutta vahvempana, mikä omalta osaltaa viittaa siihen että Discworld-sarjassa taikuus sinällään feminiinistä. Vaikka noidat/naiset esiintyvätkin Discworld-kirjojen sankareina, ei näillä ole tarinoissa useinkaan valtaa kuin yliluonnollisina olentoina ja siinä suhteessa naiset merkitään oletusarvoisesti ei-ihmisiksi.
Käsittelen myös Discword-sarjaa ja fantasiakirjallisuutta yleensä Mikhail Bakhtinin karnevaaliteorioiden kautta nähden kirjojen fantasiamaailman karnevaalina jonka sisällä hierarkiat ja perinteiset roolit voidaan purkaa ja kääntää päälaelleen, mutta jonka ulkopuolella patriarkaalinen status quo säilyy muuttumattomana.