Poliittinen peli. Luokat ja luokkaintressit Iso-Britannian alahuoneen jalkapallokeskusteluissa 1989-1990
NOUSIAINEN, JUSSI (2006)
NOUSIAINEN, JUSSI
2006
Yleinen historia - General History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-04-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15577
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15577
Tiivistelmä
Jalkapallo nousi Iso-Britannian parlamentin puheenaiheeksi 1980-luvun lopulla erityisesti jalkapallohuliganismin takia. Alahuoneen jalkapalloaiheisissa keskusteluissa olivat lainsäädännön ja huliganisminvastaisten toimenpiteiden lisäksi esillä yhteiskuntaluokat ja puolueiden luokkaintressit. Tutkin pro gradussani sitä, miten luokista ja luokkaintresseistä puhuttiin alahuoneen puheenvuoroissa. Päälähteeni ovat parlamentin alahuoneen keskustelupöytäkirjat. Tarkastelen parlamentaarikoiden puheenvuoroja ensisijaisesti yhteiskunnan kuvauksina ja kategorisointeina sekä oman identiteetin ilmauksina.
Vuosien 1989-1990 parlamenttikeskustelut käytiin tilanteessa, jossa pääpuolueiden konservatiivien ja työväenpuolueen peruskannattajakunnat olivat kokeneet voimakkaan muutoksen. Yhteiskunta oli muuttunut yleisen tulotason nousun myötä vallitsevan työväenluokkaisesta keskiluokkaiseksi. Luokkaperusteinen puoluekannatus sekä äänestäjien samaistuminen puolueisiin olivat heikentyneet ja pääpuolueet uudistivat linjaansa muuttuneessa yhteiskunnallisessa tilanteessa.
Parlamentaarikot tulivat jalkapalloa koskevissa keskusteluissa kuvanneeksi värikkäästi eri yhteiskuntaluokkia ja puolueiden luokkaintressejä. Luokkayhteiskunnan kuvaukset perustuivat enimmäkseen mielikuviin menneiltä vuosikymmeniltä. Yhteiskuntaluokkia määriteltiin erilaisten harrastusten ja elämäntapojen perusteella. Työväenluokasta puhuttiin eniten, ja jalkapallohuliganismiin syypäinä pidettiin erityisesti työväenluokan nuorisoa. Puheenvuoroissa sekä ylläpidettiin stereotypioita vanhanaikaisista yhteiskunnallisista jaoista että kyseenalaistettiin vastapuolen uskottavuutta oman viiteryhmänsä edustajana.
Parlamentaarikoiden mielestä jalkapallo oli äänestäjille tärkeää ja monet edustajat antoivat itsestään kuvan kansanmiehinä ja jalkapallokannattajina. Työväenluokkaisena pidetyn jalkapallon kulttuurisesta hallinnasta käytiin kiistelyä pääpuolueiden välillä. Työväenpuolueen edustajien puheenvuoroissa omittiin jalkapalloa osaksi työväenluokkaista elämäntapaa ja työväenpuolueen ideologista stereotypiaa. Konservatiivit puolestaan kiistivät työväenpuolueen aseman jalkapalloa seuraavan luokan edustajana.
Alahuoneen keskustelujen perusteella yhteiskuntaluokat ja luokkayhteiskunta olivat säilyttäneet poliittisessa keskustelussa merkityksensä yhteiskunnallisista muutoksista huolimatta. Luokat olivat puhujille tärkeitä käsitteellisiä apuvälineitä ympäröivän yhteiskunnan kuvaamiseen ja puhujien oman aseman määrittelemiseen. Pääpuolueiden edustajien puheenvuoroissa elivät vanhanaikaiset käsitykset perinteisistä kannattajakunnista ja niiden elämäntavoista.
Asiasanat: Iso-Britannia, 1980-luku, urheiluhistoria, poliittinen historia, luokat, luokkayhteiskunta, työväenluokka, luokkaintressit, jalkapallohuliganismi, parlamenttikeskustelut
Vuosien 1989-1990 parlamenttikeskustelut käytiin tilanteessa, jossa pääpuolueiden konservatiivien ja työväenpuolueen peruskannattajakunnat olivat kokeneet voimakkaan muutoksen. Yhteiskunta oli muuttunut yleisen tulotason nousun myötä vallitsevan työväenluokkaisesta keskiluokkaiseksi. Luokkaperusteinen puoluekannatus sekä äänestäjien samaistuminen puolueisiin olivat heikentyneet ja pääpuolueet uudistivat linjaansa muuttuneessa yhteiskunnallisessa tilanteessa.
Parlamentaarikot tulivat jalkapalloa koskevissa keskusteluissa kuvanneeksi värikkäästi eri yhteiskuntaluokkia ja puolueiden luokkaintressejä. Luokkayhteiskunnan kuvaukset perustuivat enimmäkseen mielikuviin menneiltä vuosikymmeniltä. Yhteiskuntaluokkia määriteltiin erilaisten harrastusten ja elämäntapojen perusteella. Työväenluokasta puhuttiin eniten, ja jalkapallohuliganismiin syypäinä pidettiin erityisesti työväenluokan nuorisoa. Puheenvuoroissa sekä ylläpidettiin stereotypioita vanhanaikaisista yhteiskunnallisista jaoista että kyseenalaistettiin vastapuolen uskottavuutta oman viiteryhmänsä edustajana.
Parlamentaarikoiden mielestä jalkapallo oli äänestäjille tärkeää ja monet edustajat antoivat itsestään kuvan kansanmiehinä ja jalkapallokannattajina. Työväenluokkaisena pidetyn jalkapallon kulttuurisesta hallinnasta käytiin kiistelyä pääpuolueiden välillä. Työväenpuolueen edustajien puheenvuoroissa omittiin jalkapalloa osaksi työväenluokkaista elämäntapaa ja työväenpuolueen ideologista stereotypiaa. Konservatiivit puolestaan kiistivät työväenpuolueen aseman jalkapalloa seuraavan luokan edustajana.
Alahuoneen keskustelujen perusteella yhteiskuntaluokat ja luokkayhteiskunta olivat säilyttäneet poliittisessa keskustelussa merkityksensä yhteiskunnallisista muutoksista huolimatta. Luokat olivat puhujille tärkeitä käsitteellisiä apuvälineitä ympäröivän yhteiskunnan kuvaamiseen ja puhujien oman aseman määrittelemiseen. Pääpuolueiden edustajien puheenvuoroissa elivät vanhanaikaiset käsitykset perinteisistä kannattajakunnista ja niiden elämäntavoista.
Asiasanat: Iso-Britannia, 1980-luku, urheiluhistoria, poliittinen historia, luokat, luokkayhteiskunta, työväenluokka, luokkaintressit, jalkapallohuliganismi, parlamenttikeskustelut