Helen Kellerin omaelämäkerran "The Story of My Life" kahden suomennoksen vertailua oralismin näkökulmasta tulkiten
HELMINEN, PÄIVI (2006)
HELMINEN, PÄIVI
2006
Käännöstiede (englanti) - Translation Studies (English)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-04-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15548
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15548
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa perehdyin kuurosokean Helen Kellerin omaelämäkertaan The Story of My Life (ilm. 1. kerran 1903) sekä kirjan kahteen suomennokseen. Aug. Helinin suomentama ensimmäinen versio Kertomus elämästäni ilmestyi vuonna 1905. Martti Montosen suomentama toinen versio Elämäni tarina ilmestyi vuonna 1957.
Arvioin tekstejä André Lefeveren esittämän manipulaatioteorian viitekehyksessä ja oralismin ideologian näkökulmasta tulkiten. Manipulaatioteorian mukaan kaikki kääntäminen sisältää jonkinasteista lähdetekstin muotoilua (manipulaatiota), jolla on tietty ideologinen taustansa ja tarkoituksensa. Oralismi taas on kuurojen opetuksessa kehittynyt ideologia, joka korostaa puheen merkitystä kuuroille, eikä tunnusta viittomakielen merkitystä heidän elämässään. Ensimmäisen suomennoksen ilmestyessä vuonna 1905 oralismi oli kyllä jo rantautunut Suomeen ja alkanut pikkuhiljaa syrjäyttää viittomakielistä kuurojen opetusta, mutta se ei vielä ollut saavuttanut niin vankkaa asemaa kuin sillä oli vuonna 1957, toisen suomennoksen ilmestyessä. 1970-luvulta lähtien oralismia on alettu Suomessakin ajaa alas ja paikan on ottanut kuurotietoisuusaate, johon kuuluu olennaisena osana viittomakielen vaaliminen ja sen arvon tunnustaminen kuurojen elämässä.
Vertailin suomennoksia lähdetekstiin ja toisiinsa tarkasti ja systemaattisesti. Pyrkimyksenäni oli saada selville, miten oralismin ideologia on vaikuttanut suomennoksissa käytettäviin ilmaisuihin kuuroista ja heidän kielestään, joko puheeseen tai viittomiseen liittyen. Tutkimuksessa mittapuuna käyttämäni manipulaatioteoria osoittautui paikkansapitäväksi. Molemmista suomennoksista löytyi manipulaation piirteitä: Helinin suomennoksessa, joka on kirjoitettu aikana, jolloin viittomakielelle löytyi vielä puolustajiakin, oli pehmennelty tekstin sävyä vähemmän oralistiseksi kuin alkuteksti, jonka kirjoittaja, Helen Keller, tuntuu itsekin olleen oralismin kannattaja. Montosen tekstistä, joka on kirjoitettu oralismin kulta-aikana, löytyi taas useita kohtia, joissa tekstin sävyä oli tiukennettu oralistisemmaksi kuin jopa itse alkuteksti. Suomennoksista löytyi kuitenkin myös muutamia kohtia, joissa tapahtuu päin vastoin, mikä kielii siitä, etteivät suomentajat olleet tietoisia omaksumastaan ideologiasta. Pääasiassa he antavat tietyn suuntaista kuvaa kuuron puhumisesta tai viittomisesta, mutta koska asiaa ei ole tietoisesti reflektoitu, voi kuvaan tulla myös välähdyksiä päinvastaisesta ideologiasta. Käännösmanipulaatio on ollut siis implisiittistä. Tätä käsitystä vahvisti myös Montosen antama haastattelu.
Uusi käännös olisi tervetullut, sillä kumpikaan suomennoksista ei tunnu palvelevan nykylukijaa, osittain vanhentuneen kielen tähden, mutta Montosen kohdalla myös vanhentuneen ideologian tähden. Kaivattaisiin uutta, ajanmukaistettua tulkintaa. Uusi suomennos vallitsevan ajan ja kulttuurin lähtökohdista tulkiten voisi tuoda kirjan takaisin suuren yleisön käden ulottuville.
Avainsanat: käännösmanipulaatio, ideologia, oralismi, Helen Keller
Arvioin tekstejä André Lefeveren esittämän manipulaatioteorian viitekehyksessä ja oralismin ideologian näkökulmasta tulkiten. Manipulaatioteorian mukaan kaikki kääntäminen sisältää jonkinasteista lähdetekstin muotoilua (manipulaatiota), jolla on tietty ideologinen taustansa ja tarkoituksensa. Oralismi taas on kuurojen opetuksessa kehittynyt ideologia, joka korostaa puheen merkitystä kuuroille, eikä tunnusta viittomakielen merkitystä heidän elämässään. Ensimmäisen suomennoksen ilmestyessä vuonna 1905 oralismi oli kyllä jo rantautunut Suomeen ja alkanut pikkuhiljaa syrjäyttää viittomakielistä kuurojen opetusta, mutta se ei vielä ollut saavuttanut niin vankkaa asemaa kuin sillä oli vuonna 1957, toisen suomennoksen ilmestyessä. 1970-luvulta lähtien oralismia on alettu Suomessakin ajaa alas ja paikan on ottanut kuurotietoisuusaate, johon kuuluu olennaisena osana viittomakielen vaaliminen ja sen arvon tunnustaminen kuurojen elämässä.
Vertailin suomennoksia lähdetekstiin ja toisiinsa tarkasti ja systemaattisesti. Pyrkimyksenäni oli saada selville, miten oralismin ideologia on vaikuttanut suomennoksissa käytettäviin ilmaisuihin kuuroista ja heidän kielestään, joko puheeseen tai viittomiseen liittyen. Tutkimuksessa mittapuuna käyttämäni manipulaatioteoria osoittautui paikkansapitäväksi. Molemmista suomennoksista löytyi manipulaation piirteitä: Helinin suomennoksessa, joka on kirjoitettu aikana, jolloin viittomakielelle löytyi vielä puolustajiakin, oli pehmennelty tekstin sävyä vähemmän oralistiseksi kuin alkuteksti, jonka kirjoittaja, Helen Keller, tuntuu itsekin olleen oralismin kannattaja. Montosen tekstistä, joka on kirjoitettu oralismin kulta-aikana, löytyi taas useita kohtia, joissa tekstin sävyä oli tiukennettu oralistisemmaksi kuin jopa itse alkuteksti. Suomennoksista löytyi kuitenkin myös muutamia kohtia, joissa tapahtuu päin vastoin, mikä kielii siitä, etteivät suomentajat olleet tietoisia omaksumastaan ideologiasta. Pääasiassa he antavat tietyn suuntaista kuvaa kuuron puhumisesta tai viittomisesta, mutta koska asiaa ei ole tietoisesti reflektoitu, voi kuvaan tulla myös välähdyksiä päinvastaisesta ideologiasta. Käännösmanipulaatio on ollut siis implisiittistä. Tätä käsitystä vahvisti myös Montosen antama haastattelu.
Uusi käännös olisi tervetullut, sillä kumpikaan suomennoksista ei tunnu palvelevan nykylukijaa, osittain vanhentuneen kielen tähden, mutta Montosen kohdalla myös vanhentuneen ideologian tähden. Kaivattaisiin uutta, ajanmukaistettua tulkintaa. Uusi suomennos vallitsevan ajan ja kulttuurin lähtökohdista tulkiten voisi tuoda kirjan takaisin suuren yleisön käden ulottuville.
Avainsanat: käännösmanipulaatio, ideologia, oralismi, Helen Keller