Henkilöviitteiset persoona- ja demonstratiivipronominit puhutussa kielessä
SALO, MATLEENA (2006)
SALO, MATLEENA
2006
Suomen kieli - Finnish Language
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-04-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15541
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15541
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan keskusteluissa käytettyjä henkilöviitteisiä persoona- ja demonstratiivipronomineja. Puhekielessä on kirjakielestä poikkeava 3. persoonan järjestelmä, jonka mukaan puheessa voidaan viitata 3. persoonaan myös demonstratiivipronomineilla.
Tarkastelun kohteena on kaksi vapaata keskustelua, joiden osanottajina on yksi eteläpohjalainen suku. Osanottajat ovat iältään 4—80 vuotiaita, ja osa heistä osallistuu molempiin keskusteluihin. Keskustelut on nauhoitettu vuosina 2001—2002 Seinäjoella ja molemmat kestävät 45 minuuttia.
Tutkielman lähtökohtana on keskustelunanalyyttinen tutkimus, joka kohdistuu aitoihin puhetilanteisiin. Sen mukaan keskustelu ei ole kaaos, vaan tarkoin järjestynyttä toimintaa. Puhekieli ja puhetilanne muuttuu ja elää koko ajan. Puhuja muotoilee puhettaan samalla, kun hän tuottaa sitä. Puhetilanteen osallistujat voivat vaihdella tilanteittain ja puhetilanne voi jakautua useammaksi rinnakkaiseksi keskusteluksi. Lisäksi se voi sisältää toisia, pienempiä puhetilanteita eli kerrontaa, jolloin puhuja referoi jotain aiemmin tapahtunutta tai kuulemaansa tilannetta.
Keskusteluissa henkilöviitteinen pronomini esiintyy joko itsenäisenä tai substantiivilausekkeen osana. Persoonapronomineista minä on varsin yksiselitteinen, se viittaa tavallisesti puhujaan. Me taas viittaa ihmisjoukkoon, josta yksi on puhuja ja ainakin osa on läsnä tai ollut aiemmin puheenaiheena. Sinä-pronominilla viitataan tavallisesti kuulijaan, ja joskus puhuja lisää sen perään vokatiivisen lisän kiinnittääkseen kuulijan huomion. Te viittaa ihmisjoukkoon, josta vähintään yksi on kuulija. Pronominien hän ja he avulla viitataan muihin kuin puhujaan ja kuulijoihin. Keskusteluissa niillä tavallisesti referoidaan aiemmin kuultuja tai tapahtuneita tilanteita.
Demonstratiivipronomineista tämä- ja nämä-pronominilla puhuja voi viitata keskusteluissa henkilöön tai ihmisjoukkoon, josta vähintään yhteen hänellä on kosketusetäisyys tai muu läheinen suhde ja joka on ollut aiemmin puhujana tai puheenaiheena. Tuo- ja nuo-pronomini viittaavat kuulijoiden tuntemaan henkilöön tai ihmisjoukkoon, josta ainakin yksi on ollut aiemmin puhujana tai osa on tilanteessa läsnä ja lähempänä kuulijoita kuin puhujaa. Pronominilla se ja ne viitataan henkilöön tai ihmisjoukkoon, josta ainakin yksi on ollut aiemmin puheenaiheena tai puhujan mielessä.
Asiasanat: keskustelunanalyysi, keskustelu, puhekieli, persoonapronominit, demonstratiivipronominit
Tarkastelun kohteena on kaksi vapaata keskustelua, joiden osanottajina on yksi eteläpohjalainen suku. Osanottajat ovat iältään 4—80 vuotiaita, ja osa heistä osallistuu molempiin keskusteluihin. Keskustelut on nauhoitettu vuosina 2001—2002 Seinäjoella ja molemmat kestävät 45 minuuttia.
Tutkielman lähtökohtana on keskustelunanalyyttinen tutkimus, joka kohdistuu aitoihin puhetilanteisiin. Sen mukaan keskustelu ei ole kaaos, vaan tarkoin järjestynyttä toimintaa. Puhekieli ja puhetilanne muuttuu ja elää koko ajan. Puhuja muotoilee puhettaan samalla, kun hän tuottaa sitä. Puhetilanteen osallistujat voivat vaihdella tilanteittain ja puhetilanne voi jakautua useammaksi rinnakkaiseksi keskusteluksi. Lisäksi se voi sisältää toisia, pienempiä puhetilanteita eli kerrontaa, jolloin puhuja referoi jotain aiemmin tapahtunutta tai kuulemaansa tilannetta.
Keskusteluissa henkilöviitteinen pronomini esiintyy joko itsenäisenä tai substantiivilausekkeen osana. Persoonapronomineista minä on varsin yksiselitteinen, se viittaa tavallisesti puhujaan. Me taas viittaa ihmisjoukkoon, josta yksi on puhuja ja ainakin osa on läsnä tai ollut aiemmin puheenaiheena. Sinä-pronominilla viitataan tavallisesti kuulijaan, ja joskus puhuja lisää sen perään vokatiivisen lisän kiinnittääkseen kuulijan huomion. Te viittaa ihmisjoukkoon, josta vähintään yksi on kuulija. Pronominien hän ja he avulla viitataan muihin kuin puhujaan ja kuulijoihin. Keskusteluissa niillä tavallisesti referoidaan aiemmin kuultuja tai tapahtuneita tilanteita.
Demonstratiivipronomineista tämä- ja nämä-pronominilla puhuja voi viitata keskusteluissa henkilöön tai ihmisjoukkoon, josta vähintään yhteen hänellä on kosketusetäisyys tai muu läheinen suhde ja joka on ollut aiemmin puhujana tai puheenaiheena. Tuo- ja nuo-pronomini viittaavat kuulijoiden tuntemaan henkilöön tai ihmisjoukkoon, josta ainakin yksi on ollut aiemmin puhujana tai osa on tilanteessa läsnä ja lähempänä kuulijoita kuin puhujaa. Pronominilla se ja ne viitataan henkilöön tai ihmisjoukkoon, josta ainakin yksi on ollut aiemmin puheenaiheena tai puhujan mielessä.
Asiasanat: keskustelunanalyysi, keskustelu, puhekieli, persoonapronominit, demonstratiivipronominit