Minä kuin absurdi uni. Fiktiivinen subjekti Julio Cortázarin novelleissa
LEHTOLA, VEERA (2006)
LEHTOLA, VEERA
2006
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-03-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15536
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15536
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee Julio Cortázarin novelleja fiktiivisen subjektin kannalta. Lähtökohtana on tutkia millaisia minäkäsityksiä novellit pitävät sisällään ja miten ne kyseenalaistavat ajatusta yksiselitteisestä ja eheästä minuudesta.
Käsitykset subjektista, minästä ja identiteetistä ovat muuttuneet läpi 1900- luvun. Kartesiolainen subjekti on joutunut monitahoisen kritiikin kohteeksi. Subjektiuden käsittelyssä teoreettisena viitekehyksenäni toimivat postmodernien identiteettiteorioiden (esim. Rosi Braidotti ja Stuart Hall) käsitykset subjektista diskursiivisena ja konstruktion kaltaisena sekä psykoanalyyttiset ajatukset toiseudesta.
Tarkastelemani novellit kuuluvat latinalais-amerikkalaiseen boom-perinteeseen, jolla Ronald Shaw’n mukaan on vastaavuuksia modernismin traditioon. Toisaalta niitä on tutkittu fantastisina teksteinä. Brian McHale on kuitenkin havainnut niissä myös postmodernin fiktion piirteitä. Tutkimukseni kannalta olennaista on, että novelleja voidaan pitää ontologioita tutkivina ja subjektin murtumaa edeltävinä teksteinä.
Tutkielmani tärkeimmiksi temaattisiksi keinoiksi problematisoida eheä subjekti nousevat metamorfoosi- ja kaksoisolentoaihe. Nämä aiheet nostavat esille erityisesti minän, toiseuden ja "das Unheimlichen", epämukavuuden tai kammottavan tuntemuksen, käsitteen. Aiheina metamorfoosi ja kaksoisolento ovat myyttisiä. Niissä erilaisten ja erillisten minuuksien ja todellisuuksien yhtäaikainen olemassaolo problematisoi koko rationalistisen todellisuuskäsityksen. Yhteistä kaikille novelleille on subjektin käsittämistavan ongelmallisuus, minän ja kohdatun toisen suhteen hämärtyminen ja sen kautta eheän subjektiuden purkaminen. Fiktiivinen minä saa novelleissa vastaparikseen erilaisia toiseuden muotoja, joita edustavat eri kulttuurintaustasta lähtevä henkilö, lapsi ja jopa eläin. Novellien taustalle voi olettaa yliyksilöllisen maailmankuvan, todellisuuden jonka rajat ovat mukautuvia ja häilyviä.
Cortázarin fantastisia aiheita sisältävät novellit ovat kerronnaltaan pääosin kirkkaan realistisia. Osa niistä on minä kerrontaa osa taas etäännytettyä kerrontaa kolmannessa persoonassa. Novellien pseudorealistinen tyyli luo läpinäkyvyyden illuusion, josta tapahtumia kuvataan neutraalisti. Paitsi maagisesta realismista, Cortázar on saanut vaikutteita erityisesti goottilaisesta kauhukirjallisuudesta ja surrealismista. Cortázarin fiktiiviset minät asettuvatkin fantastisen ja maagisrealistisen kirjallisuusperinteen välille.
Lähestymistapani tutkimuskohteisiin on tekstianalyyttinen. Tarkastelen subjekteja ja niiden todellisuutta teskstuaalisina, ei- representatiivisena maailmana. Tässä nojaan käsityksiin fiktiivisistä maailmoista "mahdollisina maailmoina". Fiktiivinen minä on siis tekstuaalinen konstruktio, mutta fantastisessa todellisuudessa myös konkreettinen ja olemassa oleva entiteetti.
Avainsanoja: subjekti, minä, postmoderni, boom, maaginen realismi, fantastinen, metamorfoosi, kaksoisolento, das Unheimliche, jälleensyntymä, kulttuurirelativismi, mahdollinen maailma
Käsitykset subjektista, minästä ja identiteetistä ovat muuttuneet läpi 1900- luvun. Kartesiolainen subjekti on joutunut monitahoisen kritiikin kohteeksi. Subjektiuden käsittelyssä teoreettisena viitekehyksenäni toimivat postmodernien identiteettiteorioiden (esim. Rosi Braidotti ja Stuart Hall) käsitykset subjektista diskursiivisena ja konstruktion kaltaisena sekä psykoanalyyttiset ajatukset toiseudesta.
Tarkastelemani novellit kuuluvat latinalais-amerikkalaiseen boom-perinteeseen, jolla Ronald Shaw’n mukaan on vastaavuuksia modernismin traditioon. Toisaalta niitä on tutkittu fantastisina teksteinä. Brian McHale on kuitenkin havainnut niissä myös postmodernin fiktion piirteitä. Tutkimukseni kannalta olennaista on, että novelleja voidaan pitää ontologioita tutkivina ja subjektin murtumaa edeltävinä teksteinä.
Tutkielmani tärkeimmiksi temaattisiksi keinoiksi problematisoida eheä subjekti nousevat metamorfoosi- ja kaksoisolentoaihe. Nämä aiheet nostavat esille erityisesti minän, toiseuden ja "das Unheimlichen", epämukavuuden tai kammottavan tuntemuksen, käsitteen. Aiheina metamorfoosi ja kaksoisolento ovat myyttisiä. Niissä erilaisten ja erillisten minuuksien ja todellisuuksien yhtäaikainen olemassaolo problematisoi koko rationalistisen todellisuuskäsityksen. Yhteistä kaikille novelleille on subjektin käsittämistavan ongelmallisuus, minän ja kohdatun toisen suhteen hämärtyminen ja sen kautta eheän subjektiuden purkaminen. Fiktiivinen minä saa novelleissa vastaparikseen erilaisia toiseuden muotoja, joita edustavat eri kulttuurintaustasta lähtevä henkilö, lapsi ja jopa eläin. Novellien taustalle voi olettaa yliyksilöllisen maailmankuvan, todellisuuden jonka rajat ovat mukautuvia ja häilyviä.
Cortázarin fantastisia aiheita sisältävät novellit ovat kerronnaltaan pääosin kirkkaan realistisia. Osa niistä on minä kerrontaa osa taas etäännytettyä kerrontaa kolmannessa persoonassa. Novellien pseudorealistinen tyyli luo läpinäkyvyyden illuusion, josta tapahtumia kuvataan neutraalisti. Paitsi maagisesta realismista, Cortázar on saanut vaikutteita erityisesti goottilaisesta kauhukirjallisuudesta ja surrealismista. Cortázarin fiktiiviset minät asettuvatkin fantastisen ja maagisrealistisen kirjallisuusperinteen välille.
Lähestymistapani tutkimuskohteisiin on tekstianalyyttinen. Tarkastelen subjekteja ja niiden todellisuutta teskstuaalisina, ei- representatiivisena maailmana. Tässä nojaan käsityksiin fiktiivisistä maailmoista "mahdollisina maailmoina". Fiktiivinen minä on siis tekstuaalinen konstruktio, mutta fantastisessa todellisuudessa myös konkreettinen ja olemassa oleva entiteetti.
Avainsanoja: subjekti, minä, postmoderni, boom, maaginen realismi, fantastinen, metamorfoosi, kaksoisolento, das Unheimliche, jälleensyntymä, kulttuurirelativismi, mahdollinen maailma