Mielenterveystyön verkostoituminen hyvinvointiyhteiskunnassa. Case-tason tapahtumakuvaus Mielenterveystyön verkostoituminen hankkeesta Tampereella
PITKÄNEN, TEA (2006)
PITKÄNEN, TEA
2006
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-03-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15477
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15477
Tiivistelmä
Tutkielmani kohteena on Tampereen alueella ollut Mielenterveystyön verkostoituminen hanke (1998-2002). Hankkeen eräänä keskeisenä tehtävänä oli alhaalta ylöspäin lähtevän yhteistyön ja vuorovaikutuksen kehittäminen julkisen sektorin mielenterveyspalveluiden ja kolmannen sektorin toimijoiden välillä kansalaisten mielenterveystyön edistämiseksi. Tutkimusongelmanani on kuvata, mitä tässä hankkeessa tapahtui. Tarkastelen hanketta verkostoitumisen näkökulmasta.
Tutkimuskohteeni yhteiskunnalliseksi taustaksi ymmärrän hyvinvointiyhteiskunnan toimintakentän, joka on 1990-luvun jälkeen muuttunut. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu hyvinvointivaltion ja hyvinvointiyhteiskunnan toimintakentän tarkastelusta ja mielenterveyden määrittelystä. Haastan mielenterveyspalvelujen tarveargumentoinnilla yhteiskunnan eri osa-alueita pohtimaan mielenterveyttä, jonka puhumisesta vaietaan vieläkin siitä huolimatta, että mielenterveyshäiriöt ovat yleistyneet. Hyvinvointipalveluja tuotetaan niin julkisella, kolmannella kuin yksityisilläkin markkinoilla ja tiedossa on, että resursseja palvelujen tuottamiseksi on vähän. Tämän hankkeen voi osaltaan nähdä olleen myös yritys ratkaista asiakkaiden kokemaa palvelujärjestelmän hajanaisuutta. Palvelujärjestelmä on pirstaleinen ja kokonaiskuvan muodostaminen on vaikeaa. Lisäksi teoreettisessa viitekehyksessä on keskeinen osa viime vuosien hyvinvointipalvelujen verkostoitumiskeskustelulla. Tarkastelen myös, mitä mahdollisuuksia eri sektoreilla on verkostoitua yli perinteisten sektorirajojen.
Tutkielman aineisto muodostuu hankkeen aikana tuotetuista kirjallisista materiaaleista (mm. kokouskutsut ja -muistiot, tulosteet tehdyistä internet-sivuista), joita olen analysoinut sisällönanalyysin keinoin. Analyysin työkaluina olen käyttänyt tutkimusongelmaani tarkentavia tutkimuskysymyksiä miksi toimijat halusivat verkostoitua, mitä sillä pyrittiin saavuttamaan, miten verkostoituminen toteutettiin ja millä ehdoilla verkostoituva toimijuus voisi olla mahdollinen?
Aineiston perusteella hankkeen tuloksena ei voida pitää vain hyvän yhteistyöilmapiirin luomista. Hankkeen toteutuksessa jäi ratkaisematta monia avoimia kysymyksiä, kuten miten hanke toteutetaan käytännössä. Hyviä, idealistisia tavoitteita julkisen ja kolmannen sektorin mielenterveystyön verkostoitumiseksi oli paljon, mutta toteutuksen kompastuskiveksi voi katsoa muodostuneen organisoimaton ja ei-hierarkkinen toiminta.
Avainsanat: mielenterveys, verkosto, julkinen sektori, kolmas sektori
Tutkimuskohteeni yhteiskunnalliseksi taustaksi ymmärrän hyvinvointiyhteiskunnan toimintakentän, joka on 1990-luvun jälkeen muuttunut. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu hyvinvointivaltion ja hyvinvointiyhteiskunnan toimintakentän tarkastelusta ja mielenterveyden määrittelystä. Haastan mielenterveyspalvelujen tarveargumentoinnilla yhteiskunnan eri osa-alueita pohtimaan mielenterveyttä, jonka puhumisesta vaietaan vieläkin siitä huolimatta, että mielenterveyshäiriöt ovat yleistyneet. Hyvinvointipalveluja tuotetaan niin julkisella, kolmannella kuin yksityisilläkin markkinoilla ja tiedossa on, että resursseja palvelujen tuottamiseksi on vähän. Tämän hankkeen voi osaltaan nähdä olleen myös yritys ratkaista asiakkaiden kokemaa palvelujärjestelmän hajanaisuutta. Palvelujärjestelmä on pirstaleinen ja kokonaiskuvan muodostaminen on vaikeaa. Lisäksi teoreettisessa viitekehyksessä on keskeinen osa viime vuosien hyvinvointipalvelujen verkostoitumiskeskustelulla. Tarkastelen myös, mitä mahdollisuuksia eri sektoreilla on verkostoitua yli perinteisten sektorirajojen.
Tutkielman aineisto muodostuu hankkeen aikana tuotetuista kirjallisista materiaaleista (mm. kokouskutsut ja -muistiot, tulosteet tehdyistä internet-sivuista), joita olen analysoinut sisällönanalyysin keinoin. Analyysin työkaluina olen käyttänyt tutkimusongelmaani tarkentavia tutkimuskysymyksiä miksi toimijat halusivat verkostoitua, mitä sillä pyrittiin saavuttamaan, miten verkostoituminen toteutettiin ja millä ehdoilla verkostoituva toimijuus voisi olla mahdollinen?
Aineiston perusteella hankkeen tuloksena ei voida pitää vain hyvän yhteistyöilmapiirin luomista. Hankkeen toteutuksessa jäi ratkaisematta monia avoimia kysymyksiä, kuten miten hanke toteutetaan käytännössä. Hyviä, idealistisia tavoitteita julkisen ja kolmannen sektorin mielenterveystyön verkostoitumiseksi oli paljon, mutta toteutuksen kompastuskiveksi voi katsoa muodostuneen organisoimaton ja ei-hierarkkinen toiminta.
Avainsanat: mielenterveys, verkosto, julkinen sektori, kolmas sektori