Jesters or Truth-tellers -a Study in Three Shakespearean Wise Fools: Touchstone from As You Like It, Feste from Twelfth Night, and King Lear's Unnamed Fool
HAIKKA, TIINA (2006)
HAIKKA, TIINA
2006
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-01-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15312
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15312
Tiivistelmä
Shakespearen viisaat narrit ovat ainutlaatuisia hahmoja kirjallisuuden historiassa. Narrien rooli on tärkeä koko näytelmän tulkitsemiselle.
Shakespearen näytelmät ovat täynnä hahmoja, jotka jossakin vaiheessa toimivat narrin roolissa, joko keventäen tunnelmaa tai lausuen viisaita huomautuksia. Viisaisiin narreihin voidaan kuitenkin lukea vain neljä: Touchstone, Feste, kuningas Learin narri ja Lavatche näytelmästä Loppu hyvin, kaikki hyvin. Nämä neljä ovat narreja ammatiltaan, eikä heidän viisauttaan voi kiistää. Shakespearen näytelmissä esiintyy myös muita viisaalta narrilta vaikuttavia hahmoja, kuten Apemantus Timon Ateenalaisessa, mutta nämä eivät, kuten sanottu, ole narreja ammatiltaan. Pro Gradu -työssäni analysoin näistä kolmea, kaikkein selvimmin viisasta narria, Touchstonea Kuten Haluatte -näytelmästä, Festeä Loppiaisaatosta ja Kuningas Learin narria.
Narrin hahmo perustuu jo antiikin ajalta periytyvään karnevaalin ja hovinarrien perinteeseen. Viisaat narrit käytävät perinnettä hyväkseen piloissaan. Esimerkiksi Loppiaisaaton Feste protestoi, ettei hänen mielensä ole yhtä kirjava sekoitus kuin narrinkaapu, tarkoittaen ettei hän ole älyllisesti kehitysvammainen. Kuningas Learin narri taas tarjoaa narrinhiippaansa Kentille, vihjaten että tämä on hölmö tullessaan takaisin, ja että tämä tulee vielä tarvitsemaan narrin koskemattomuutta. Narrit matkivat näytelmän muita henkilöitä heijastaen heidän virheitään. Narrit käyttävät myös latinaa ja antiikin myyttejä piloissaan, sekä laulavat näytelmän tilannetta ja henkilöitä kuvastavia lauluja.
Narrit eivät tahdo horjuttaa vallitsevaa järjestystä, vaikka narrin vapaus ilmaista mielipiteensä ja pilailla toisten kustannuksella siihen mahdollisuuden antaisikin, vaan pitävät ennemminkin kiinni vanhasta. Narrien puheissa esiintyy kuitenkin karnevalismiin kuuluvia groteskeja piirteitä, kuten viittauksia ruumiin tarpeisiin ja herjaamista. Nämä ovat kuitenkin verrattain hienovaraisia. Narrit ovat aina enemmän tai vähemmän ulkopuolisia. Heidän roolinsa ei ole aktiivinen: he eivät osallistu näytelmän juonen eteenpäin viemiseen.
Shakespearen viisaiden narrien tärkein tehtävä on näytelmän sävyyn vaikuttaminen. Touchstone vaikuttaa jopa näytelmän tyylilajiin, tehden pilaa Kuten Haluatte -näytelmän pastoraalisesta idyllistä. Feste tuo Loppiaisaattoon tummia sävyjä ja filosofista pohdiskelua. Learin narri osoittaa kuninkaan erehdyksen traagisuuden.
Viisaat narrit tuovat näytelmiin perspektiiviä. Heidän tulkintansa näytelmän juonenkäänteistä ja roolihahmojen luonteenpiirteistä eroaa näytelmän muiden roolihahmojen tulkinnasta. Narrit toimivat usein ikäänkuin kertojina. Vaikka heidän kommenttinsa onkin osoitettu muille roolihahmoille, eivät nämä useinkaan tunnu ymmärtävän, että kommentit kuvaavat heitä. Yleisö taas saa narrin kommenteista lisätietoa näytelmän juonen kehityksestä ja henkilöhahmojen luonteesta ja sisimmästä. Näin yleisön ymmärrys ja kuva näytelmästä syvenee.
Hakutermit:
Shakespeare, viisaat, narrit, Touchstone, Feste, Lear
Shakespearen näytelmät ovat täynnä hahmoja, jotka jossakin vaiheessa toimivat narrin roolissa, joko keventäen tunnelmaa tai lausuen viisaita huomautuksia. Viisaisiin narreihin voidaan kuitenkin lukea vain neljä: Touchstone, Feste, kuningas Learin narri ja Lavatche näytelmästä Loppu hyvin, kaikki hyvin. Nämä neljä ovat narreja ammatiltaan, eikä heidän viisauttaan voi kiistää. Shakespearen näytelmissä esiintyy myös muita viisaalta narrilta vaikuttavia hahmoja, kuten Apemantus Timon Ateenalaisessa, mutta nämä eivät, kuten sanottu, ole narreja ammatiltaan. Pro Gradu -työssäni analysoin näistä kolmea, kaikkein selvimmin viisasta narria, Touchstonea Kuten Haluatte -näytelmästä, Festeä Loppiaisaatosta ja Kuningas Learin narria.
Narrin hahmo perustuu jo antiikin ajalta periytyvään karnevaalin ja hovinarrien perinteeseen. Viisaat narrit käytävät perinnettä hyväkseen piloissaan. Esimerkiksi Loppiaisaaton Feste protestoi, ettei hänen mielensä ole yhtä kirjava sekoitus kuin narrinkaapu, tarkoittaen ettei hän ole älyllisesti kehitysvammainen. Kuningas Learin narri taas tarjoaa narrinhiippaansa Kentille, vihjaten että tämä on hölmö tullessaan takaisin, ja että tämä tulee vielä tarvitsemaan narrin koskemattomuutta. Narrit matkivat näytelmän muita henkilöitä heijastaen heidän virheitään. Narrit käyttävät myös latinaa ja antiikin myyttejä piloissaan, sekä laulavat näytelmän tilannetta ja henkilöitä kuvastavia lauluja.
Narrit eivät tahdo horjuttaa vallitsevaa järjestystä, vaikka narrin vapaus ilmaista mielipiteensä ja pilailla toisten kustannuksella siihen mahdollisuuden antaisikin, vaan pitävät ennemminkin kiinni vanhasta. Narrien puheissa esiintyy kuitenkin karnevalismiin kuuluvia groteskeja piirteitä, kuten viittauksia ruumiin tarpeisiin ja herjaamista. Nämä ovat kuitenkin verrattain hienovaraisia. Narrit ovat aina enemmän tai vähemmän ulkopuolisia. Heidän roolinsa ei ole aktiivinen: he eivät osallistu näytelmän juonen eteenpäin viemiseen.
Shakespearen viisaiden narrien tärkein tehtävä on näytelmän sävyyn vaikuttaminen. Touchstone vaikuttaa jopa näytelmän tyylilajiin, tehden pilaa Kuten Haluatte -näytelmän pastoraalisesta idyllistä. Feste tuo Loppiaisaattoon tummia sävyjä ja filosofista pohdiskelua. Learin narri osoittaa kuninkaan erehdyksen traagisuuden.
Viisaat narrit tuovat näytelmiin perspektiiviä. Heidän tulkintansa näytelmän juonenkäänteistä ja roolihahmojen luonteenpiirteistä eroaa näytelmän muiden roolihahmojen tulkinnasta. Narrit toimivat usein ikäänkuin kertojina. Vaikka heidän kommenttinsa onkin osoitettu muille roolihahmoille, eivät nämä useinkaan tunnu ymmärtävän, että kommentit kuvaavat heitä. Yleisö taas saa narrin kommenteista lisätietoa näytelmän juonen kehityksestä ja henkilöhahmojen luonteesta ja sisimmästä. Näin yleisön ymmärrys ja kuva näytelmästä syvenee.
Hakutermit:
Shakespeare, viisaat, narrit, Touchstone, Feste, Lear