Lapset lehtikuvassa. Analyysi ulkomaansivujen lapsikuvien rakenteista
VAN DER MEER, MARIA (2006)
VAN DER MEER, MARIA
2006
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-01-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15309
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15309
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee ulkomaansivujen uutiskuvien repsentaatioita lapsista ja lapsikuvien rakenteita. Lisäksi arvioin Gunther Kressin ja Theo van Leeuwenin visuaalisen kieliopin teorian soveltuvuutta valokuvan tutkimukseen. Tutkimuksen aineistona on 50 ulkomaanuutisiin liittyvää lapsikuvaa, jotka julkaistiin Helsingin Sanomissa 1.130.4.2003. Lapsiksi määriteltiin 13-vuotiaat ja sitä nuoremmat.
Tutkimusmetodi pohjautuu Gunther Kressin ja Theo van Leeuwenin visuaalisen kieliopin teoriaan. Keskeistä on ajatus siitä, että kuvilla on olemassa kirjoitetun tekstin tapaan oma kielioppinsa, jota purkamalla voi lukea ja tulkita kuvia. Tutkielmassa on lisäksi hyödynnetty Janne Seppäsen näkemystä visuaalisista järjestyksistä eli visuaalisten esitysten säännönmukaisuuksista.
Lapsikuvat jaettiin kuvien toiminnallisuuden mukaan kuviksi lapsista uhreina, toimijoina ja perheensä jäseninä. Näistä uhrikuvastoon kuuluvia kuvia oli määrällisesti eniten. Lapsikuvien visuaaliset järjestykset korostavatkin lapsia sotien ja katastrofien avuttomina uhreina. Lehtikuvissa lapset merkityksellistävät uutistapahtumia, mutta eivät itse ota aktiivisesti osaa niihin. Lasten roolina on tuoda kuviin inhimillisyyttä. Tulosten mukaan länsimaisten, lähinnä eurooppalaisten, ja muun maailman lapsien kuvaamisessa on eroa. Länsimaiset lapset esitetään kuvissa yksilöinä ja yksityisyyden piirissä, kun taas julkisilla paikoilla kuvatut aasialaiset lapset jäävät nimettömiksi ja passiivisiksi.
Tulokset osoittivat, että visuaalisen kieliopin teoria on valokuvatutkimuksessa sellaisenaan riittämätön ja ongelmallinen. Kritiikkiä teoria sai etenkin historiattomuudestaan ja siitä, että se jättää huomioimatta katsojan taustan ja oman tulkinnan. Teorian luokitteluissa havaitsin myös piirteitä, joita on helppo kyseenalaistaa.
Hakutermit:
lapset, lehtikuvat, sanomalehdet, visuaalinen viestintä
Tutkimusmetodi pohjautuu Gunther Kressin ja Theo van Leeuwenin visuaalisen kieliopin teoriaan. Keskeistä on ajatus siitä, että kuvilla on olemassa kirjoitetun tekstin tapaan oma kielioppinsa, jota purkamalla voi lukea ja tulkita kuvia. Tutkielmassa on lisäksi hyödynnetty Janne Seppäsen näkemystä visuaalisista järjestyksistä eli visuaalisten esitysten säännönmukaisuuksista.
Lapsikuvat jaettiin kuvien toiminnallisuuden mukaan kuviksi lapsista uhreina, toimijoina ja perheensä jäseninä. Näistä uhrikuvastoon kuuluvia kuvia oli määrällisesti eniten. Lapsikuvien visuaaliset järjestykset korostavatkin lapsia sotien ja katastrofien avuttomina uhreina. Lehtikuvissa lapset merkityksellistävät uutistapahtumia, mutta eivät itse ota aktiivisesti osaa niihin. Lasten roolina on tuoda kuviin inhimillisyyttä. Tulosten mukaan länsimaisten, lähinnä eurooppalaisten, ja muun maailman lapsien kuvaamisessa on eroa. Länsimaiset lapset esitetään kuvissa yksilöinä ja yksityisyyden piirissä, kun taas julkisilla paikoilla kuvatut aasialaiset lapset jäävät nimettömiksi ja passiivisiksi.
Tulokset osoittivat, että visuaalisen kieliopin teoria on valokuvatutkimuksessa sellaisenaan riittämätön ja ongelmallinen. Kritiikkiä teoria sai etenkin historiattomuudestaan ja siitä, että se jättää huomioimatta katsojan taustan ja oman tulkinnan. Teorian luokitteluissa havaitsin myös piirteitä, joita on helppo kyseenalaistaa.
Hakutermit:
lapset, lehtikuvat, sanomalehdet, visuaalinen viestintä