"Tule minun kanssani satuun, on niin kylmä". Runon puhujan dialogisten ja metalyyristen strategioiden tarkastelua Sirkka Turkan teoksessa Mies joka rakasti vaimoaan liikaa
NORDLING, JOHANNA (2006)
NORDLING, JOHANNA
2006
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-01-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15293
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15293
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee runon puhujan dialogisuutta ja metalyyrisyyttä. Aineistonani on Sirkka Turkan teos Mies joka rakasti vaimoaan liikaa (1979), jonka runoissa vallitsee puheenomaisuuden tuntu. Lähtökohtana on runon käsittäminen puhutuksi, jolloin runon minä-subjekti ymmärretään puhujana, joka puhuu tietyssä tilanteessa tietylle kuulijalle. Dialogisuus ja metalyyrisyys ovat puhujan keinoja rakentaa runoa ja sitä myötä itseään sekä suhteitaan muihin runon hahmoihin, runonsisäiseen kuulijaan ja lukijaan.
Jan Mukaøovskýn muotoilemat dialogin perusominaisuudet toimivat metodisena kehyksenä ensimmäisessä analyysiluvussa. Hänen ajatuksensa puheen vaihtelevista viitekehyksistä ja semanttisista suunnanmuutoksista onnistuvat lähilukuun yhdistettynä tavoittamaan Turkan runojen äkkinäiset käännökset, jatkuvan liikkeen ja monikerroksisen merkitysrakenteen.
Toisen analyysilukuni taustalla on Erving Goffmanin analyysi puheesta sosiaalisena vuorovaikutustilanteena. Tutkin runomaailman hahmojen suhdetta puhujaan sekä lukijan rajankäyntiä runonsisäisen ”sinän” kanssa. Sivullisuus ja ihmisyhteisön ulkopuolisuus nousevat keskeisiksi teemoiksi. Puhujan tietoisuus puhetapojensa ristiriitaisuuksista, hänen itseironiset, humoristiset ja jopa pateettiset äänensävynsä tekevät hänen sosiaalisesta roolistaan väistämättä monitulkintaisen.
Runon puhujan metalyyriset puhetavat, joita tutkin kolmannessa analyysiluvussa, nousevat teoksessa keskeisiksi. Kirjoittaminen näyttäytyy ambivalenttisena prosessina, intohimona ja tuskana, jossa kirjallinen riippumattomuus ja kaikkivoipuuden tunne yhdistyvät syvään väsymykseen ja ylittämättömään yksinäisyyteen. Intertekstuaalisuus ja -mediaalisuus osoittautuvat puhuja-kirjoittajan keinoiksi kohdata ihmisiä ja tekstejä sekä rakentaa runoa.
Sirkka Turkan runojen lähestyminen niiden puheenomaisia rakenteita ja keinoja analysoimalla avaa tulkintaväyliä, joiden kautta puhujan lakkaamaton liike puhetapojen ja merkitysten verkostossa pystytään hahmottamaan. Metalyyrisyys ja intertekstuaalisuus limittyvät strategisina keinoina dialogiseen puhetapaan ja siten lukijan tulkintaprosessiin kerroksina, joilla on varsin usein kantava tehtävä runotulkinnan rakentumisessa. Monimetodinen näkökulmani osoittautui monipuoliseksi ja toimivaksi ratkaisuksi Mies joka rakasti vaimoaan liikaa (1979) -teoksen runojen puhujan tavoittamisessa.
Hakutermit: lyriikan tutkimus, dialogisuus, metalyyrisyys, Sirkka Turkka
Jan Mukaøovskýn muotoilemat dialogin perusominaisuudet toimivat metodisena kehyksenä ensimmäisessä analyysiluvussa. Hänen ajatuksensa puheen vaihtelevista viitekehyksistä ja semanttisista suunnanmuutoksista onnistuvat lähilukuun yhdistettynä tavoittamaan Turkan runojen äkkinäiset käännökset, jatkuvan liikkeen ja monikerroksisen merkitysrakenteen.
Toisen analyysilukuni taustalla on Erving Goffmanin analyysi puheesta sosiaalisena vuorovaikutustilanteena. Tutkin runomaailman hahmojen suhdetta puhujaan sekä lukijan rajankäyntiä runonsisäisen ”sinän” kanssa. Sivullisuus ja ihmisyhteisön ulkopuolisuus nousevat keskeisiksi teemoiksi. Puhujan tietoisuus puhetapojensa ristiriitaisuuksista, hänen itseironiset, humoristiset ja jopa pateettiset äänensävynsä tekevät hänen sosiaalisesta roolistaan väistämättä monitulkintaisen.
Runon puhujan metalyyriset puhetavat, joita tutkin kolmannessa analyysiluvussa, nousevat teoksessa keskeisiksi. Kirjoittaminen näyttäytyy ambivalenttisena prosessina, intohimona ja tuskana, jossa kirjallinen riippumattomuus ja kaikkivoipuuden tunne yhdistyvät syvään väsymykseen ja ylittämättömään yksinäisyyteen. Intertekstuaalisuus ja -mediaalisuus osoittautuvat puhuja-kirjoittajan keinoiksi kohdata ihmisiä ja tekstejä sekä rakentaa runoa.
Sirkka Turkan runojen lähestyminen niiden puheenomaisia rakenteita ja keinoja analysoimalla avaa tulkintaväyliä, joiden kautta puhujan lakkaamaton liike puhetapojen ja merkitysten verkostossa pystytään hahmottamaan. Metalyyrisyys ja intertekstuaalisuus limittyvät strategisina keinoina dialogiseen puhetapaan ja siten lukijan tulkintaprosessiin kerroksina, joilla on varsin usein kantava tehtävä runotulkinnan rakentumisessa. Monimetodinen näkökulmani osoittautui monipuoliseksi ja toimivaksi ratkaisuksi Mies joka rakasti vaimoaan liikaa (1979) -teoksen runojen puhujan tavoittamisessa.
Hakutermit: lyriikan tutkimus, dialogisuus, metalyyrisyys, Sirkka Turkka