Bosnia kymmenen vuotta Daytonin jälkeen. John Rawlsin poliittinen liberalismi ja vakaan yhteiskunnan ihanne
TOIKKANEN, HANNA (2005)
TOIKKANEN, HANNA
2005
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-12-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15264
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15264
Tiivistelmä
Hakutermit:
poliittinen liberalismi, konfliktintutkimus, Bosnia, John Rawls
Tarkastelen pro gradututkielmassani Bosnian sodanjälkeistä yhteiskuntaa. Bosnian konfliktiin johtaneita tekijöitä sekä itse sodan tapahtumia on tutkittu paljon, mutta Bosnian nykyinen tilanne on jäänyt paljon vähemmälle huomiolle. Tässä tutkimuksessa lähden ajatuksesta, että konfliktia ei ole ratkaistu pelkästään rauhansopimuksen allekirjoittamisella, vaan rauhan institutionaalistumisessa kuluu pitkä aika.
Bosnian konfliktissa ihmisten uskonnollisesti värittyneet identiteetit politisoituivat ja konfliktia onkin kuvattu yhtenä selvimmistä kylmän sodan jälkeen yleistyneistä ”uusista” etnonationalistisista konflikteista. Rauhan rakentamisen kannalta olisi tärkeää depolitisoida etnonationalistiset identiteetit. Erään näkökulman politisoituneen identiteetin purkamiseen tarjoaa John Rawlsin poliittinen liberalismi, joka toimii tutkimukseni teoreettismetodisena viitekehyksenä. Vaikka Rawls ei suoraan kuulukaan kansainvälisen politiikan teoreetikoihin, on hänen poliittisella filosofiallaan selvä yhteys rauhan ja konfliktien tematiikkaan. Poliittisen liberalismin perusongelmana on pluralistisen yhteiskunnan vakaus ja se pyrkii etsimään vastausta siihen, miten erilaiset maailmankuvat omaavat ihmiset voivat elää rauhassa keskenään.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys vaatii laajaa katsausta bosnialaiseen käytäntöön. Rawls yhdistää poliittisessa liberalismissaan järkevyyden rationaalisuuteen, teorian käytäntöön, ja teoria tarjoaakin itsessään metodologiset lähtökohdat tutkimusaineiston läpikäymiselle. Tutkimusaineisto jakautuu kahtia: kansainvälisten organisaatioiden ja tutkimukseen perehtyneiden instituuttien raportteihin sekä toisaalta bosnialaisten tuottamaan aineistoon, johon kuuluu mm. lehtiartikkeleita, bosnialaisten vaikuttajien kirjoituksia sekä puheita. Jälkimmäisen aineistokokonaisuuden tarkoitus on nostaa bosnialaiset tutkimuksessa subjektin asemaan, kun heidän kokemuksensa ulkopuolisten laatimissa raporteissa näyttäytyy pikemminkin tutkimusobjektina.
Osoitan tutkimuksessani, että Bosniassa on havaittavissa poliittisen liberalismin mukaisen prosessin piirteitä, joskin prosessi näyttäisi vielä kulkevan eri suuntiin. Jokseenkin yllättävään tulokseen päädyn kansainvälisen yhteisön roolista Bosniassa: yhteiskunnan rakennusprosessi on jämähtänyt modus vivendi- vaiheeseen kansainvälisen yhteisön suurien valtuuksien vuoksi. Tutkimukseni perusteella bosnialaiset olisivat kuitenkin halukkaita ottamaan enemmän vastuuta oman maansa kehityksestä ja siksi korkean edustajan valtaoikeuksia olisi hiljalleen karsittava. Bosnialaisten on saatava päävastuu oman yhteiskuntansa oikeudenmukaisuudesta ja tätä kautta kestävän rauhan ra-kentamisessa.
poliittinen liberalismi, konfliktintutkimus, Bosnia, John Rawls
Tarkastelen pro gradututkielmassani Bosnian sodanjälkeistä yhteiskuntaa. Bosnian konfliktiin johtaneita tekijöitä sekä itse sodan tapahtumia on tutkittu paljon, mutta Bosnian nykyinen tilanne on jäänyt paljon vähemmälle huomiolle. Tässä tutkimuksessa lähden ajatuksesta, että konfliktia ei ole ratkaistu pelkästään rauhansopimuksen allekirjoittamisella, vaan rauhan institutionaalistumisessa kuluu pitkä aika.
Bosnian konfliktissa ihmisten uskonnollisesti värittyneet identiteetit politisoituivat ja konfliktia onkin kuvattu yhtenä selvimmistä kylmän sodan jälkeen yleistyneistä ”uusista” etnonationalistisista konflikteista. Rauhan rakentamisen kannalta olisi tärkeää depolitisoida etnonationalistiset identiteetit. Erään näkökulman politisoituneen identiteetin purkamiseen tarjoaa John Rawlsin poliittinen liberalismi, joka toimii tutkimukseni teoreettismetodisena viitekehyksenä. Vaikka Rawls ei suoraan kuulukaan kansainvälisen politiikan teoreetikoihin, on hänen poliittisella filosofiallaan selvä yhteys rauhan ja konfliktien tematiikkaan. Poliittisen liberalismin perusongelmana on pluralistisen yhteiskunnan vakaus ja se pyrkii etsimään vastausta siihen, miten erilaiset maailmankuvat omaavat ihmiset voivat elää rauhassa keskenään.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys vaatii laajaa katsausta bosnialaiseen käytäntöön. Rawls yhdistää poliittisessa liberalismissaan järkevyyden rationaalisuuteen, teorian käytäntöön, ja teoria tarjoaakin itsessään metodologiset lähtökohdat tutkimusaineiston läpikäymiselle. Tutkimusaineisto jakautuu kahtia: kansainvälisten organisaatioiden ja tutkimukseen perehtyneiden instituuttien raportteihin sekä toisaalta bosnialaisten tuottamaan aineistoon, johon kuuluu mm. lehtiartikkeleita, bosnialaisten vaikuttajien kirjoituksia sekä puheita. Jälkimmäisen aineistokokonaisuuden tarkoitus on nostaa bosnialaiset tutkimuksessa subjektin asemaan, kun heidän kokemuksensa ulkopuolisten laatimissa raporteissa näyttäytyy pikemminkin tutkimusobjektina.
Osoitan tutkimuksessani, että Bosniassa on havaittavissa poliittisen liberalismin mukaisen prosessin piirteitä, joskin prosessi näyttäisi vielä kulkevan eri suuntiin. Jokseenkin yllättävään tulokseen päädyn kansainvälisen yhteisön roolista Bosniassa: yhteiskunnan rakennusprosessi on jämähtänyt modus vivendi- vaiheeseen kansainvälisen yhteisön suurien valtuuksien vuoksi. Tutkimukseni perusteella bosnialaiset olisivat kuitenkin halukkaita ottamaan enemmän vastuuta oman maansa kehityksestä ja siksi korkean edustajan valtaoikeuksia olisi hiljalleen karsittava. Bosnialaisten on saatava päävastuu oman yhteiskuntansa oikeudenmukaisuudesta ja tätä kautta kestävän rauhan ra-kentamisessa.