Der Gebrauch von Konnektoren in deutschsprachigen Abituraufsätzen. Eine textlinguistische Fallstudie
STRÖMBERG, MINNA (2005)
STRÖMBERG, MINNA
2005
Saksan kieli ja kulttuuri - German Language and Culture
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-12-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15260
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15260
Tiivistelmä
Hakutermit:
tekstilingvistiikka, koheesio, konnektori, kielten taitotasoasteikko, ylioppilasaine
Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena oli tekstilingvistisin menetelmin tutkia ja kuvata ns. konnektorien käyttöä suomalaisten abiturienttien saksan kielen ylioppilasaineissa. Konnektorit ovat yksi tärkeimmistä tekstikoheesiokeinoista eli tekstin jäsennys- ja sidoskeinoista. Konnektorien ryhmään kuuluu perinteisen kieliopin konjunktioita (rinnastuskonjunktioita) ja subjunktioita (alistuskonjunktioita)sekä rinnastusadverbeja. Ylioppilaisaineista analysoitiin konnektorien määrä ja suhteellinen käyttötiheys. Lisäksi konnektorit ryhmiteltiin semanttisin perustein additiivisiin, komparatiivisiin, kausaalisiin ja temporaalisiin konnektorityyppeihin. Tällä oli tarkoitus selvittää, oliko aineissa käytetty ko. tekstilajille tyypillisiä konnektoreita. Konnektorit jaettiin myös eri tasoihin (A1-A2-B1-B2), millä pyrittiin vertailemaan abiturienttien todellista kielitaidon tasoa koulun kielenopetuksen tavoitteisiin. Suomen lukio-opetuksessa astuivat 1.8.2005 voimaan uudet opetussuunnitelmat, joissa ensimmäista kertaa käytetään vieraiden kielen opetuksen tavoitteiden määrittelyssä em. tasoja. Opetussuunnitelmien liitteenä on kielitaidon tasojen kuvausasteikko, joka on Suomessa laadittu sovellus asteikoista, jotka sisältyvät Euroopan neuvoston toimesta kehitettyyn Kielten oppimisen, opettamisen ja arvioinnin yhteiseen eurooppalaiseen viitekehykseen. Tutkimuksessa saatiin selville, että 1)ylioppilasaineiden konnektorimäärä oli keskimääräisesti suuri ja poikkesi huomattavasti ns. normaalista kielenkäytöstä, jossa konnektoritiheys saattaa olla jopa puolet vähäisempi. 2)Näiden ylioppilasaineiden otsikko antoi odottaa argumentatiivista teeman käsittelyä, jota ilmentää ja vahvistaa usein komparatiivisten ja kausaalisten konnektorien käyttö. Niiden osuus käytetyistä konnektoreista oli kuitenkin yllättävän pieni (23% komp./19% kaus.). Eniten esiintyi additiivisia konnektoreja, joita olivat noin puolet kaikista konnektoreista. Abiturientit eivät siis yleensä olleet osanneet käyttää parhaiten sopivia keinoja tämän tyyppisen tekstin muodostamiseksi. 3)Ehdottomasti suurin osa konnektoreista kuului A1- ja A2-tasolle, mikä vastaa erinomaisesti kielten opetukselle asetettuja tavoitteita. Havaittavissa oli kuitenkin myös, että ns. korkeamman tason konnektorien (B1-B2)käyttö oli selvästi yleisempää parhaimmissa aineissa. Hyväksi arvioitu aine siis sisälsi usein myös vaikeampia konnektoreita, muiden ansioiden lisäksi.
tekstilingvistiikka, koheesio, konnektori, kielten taitotasoasteikko, ylioppilasaine
Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena oli tekstilingvistisin menetelmin tutkia ja kuvata ns. konnektorien käyttöä suomalaisten abiturienttien saksan kielen ylioppilasaineissa. Konnektorit ovat yksi tärkeimmistä tekstikoheesiokeinoista eli tekstin jäsennys- ja sidoskeinoista. Konnektorien ryhmään kuuluu perinteisen kieliopin konjunktioita (rinnastuskonjunktioita) ja subjunktioita (alistuskonjunktioita)sekä rinnastusadverbeja. Ylioppilaisaineista analysoitiin konnektorien määrä ja suhteellinen käyttötiheys. Lisäksi konnektorit ryhmiteltiin semanttisin perustein additiivisiin, komparatiivisiin, kausaalisiin ja temporaalisiin konnektorityyppeihin. Tällä oli tarkoitus selvittää, oliko aineissa käytetty ko. tekstilajille tyypillisiä konnektoreita. Konnektorit jaettiin myös eri tasoihin (A1-A2-B1-B2), millä pyrittiin vertailemaan abiturienttien todellista kielitaidon tasoa koulun kielenopetuksen tavoitteisiin. Suomen lukio-opetuksessa astuivat 1.8.2005 voimaan uudet opetussuunnitelmat, joissa ensimmäista kertaa käytetään vieraiden kielen opetuksen tavoitteiden määrittelyssä em. tasoja. Opetussuunnitelmien liitteenä on kielitaidon tasojen kuvausasteikko, joka on Suomessa laadittu sovellus asteikoista, jotka sisältyvät Euroopan neuvoston toimesta kehitettyyn Kielten oppimisen, opettamisen ja arvioinnin yhteiseen eurooppalaiseen viitekehykseen. Tutkimuksessa saatiin selville, että 1)ylioppilasaineiden konnektorimäärä oli keskimääräisesti suuri ja poikkesi huomattavasti ns. normaalista kielenkäytöstä, jossa konnektoritiheys saattaa olla jopa puolet vähäisempi. 2)Näiden ylioppilasaineiden otsikko antoi odottaa argumentatiivista teeman käsittelyä, jota ilmentää ja vahvistaa usein komparatiivisten ja kausaalisten konnektorien käyttö. Niiden osuus käytetyistä konnektoreista oli kuitenkin yllättävän pieni (23% komp./19% kaus.). Eniten esiintyi additiivisia konnektoreja, joita olivat noin puolet kaikista konnektoreista. Abiturientit eivät siis yleensä olleet osanneet käyttää parhaiten sopivia keinoja tämän tyyppisen tekstin muodostamiseksi. 3)Ehdottomasti suurin osa konnektoreista kuului A1- ja A2-tasolle, mikä vastaa erinomaisesti kielten opetukselle asetettuja tavoitteita. Havaittavissa oli kuitenkin myös, että ns. korkeamman tason konnektorien (B1-B2)käyttö oli selvästi yleisempää parhaimmissa aineissa. Hyväksi arvioitu aine siis sisälsi usein myös vaikeampia konnektoreita, muiden ansioiden lisäksi.